Vastuullisuus voi olla hankala käsite niin tekstiili- ja muotiteollisuudelle kuin vaatteita ostavalle kuluttajallekin: yritykset saattavat liioitella vastuullisuustekojaan tai korostaa vain tiettyä osa-aluetta, ja kuluttajan puolestaan voi olla vaikea tunnistaa aidosti vastuullinen tuote. Vaatimukset vaatteiden vastuullisuudelle koko tuotantoketjussa ovat kuitenkin kasvamassa, ja lainsäädäntöön ollaan suunnittelemassa tiukennuksia niin yritysvastuun kuin viherpesunkin osalta. Alla oleviin kysymyksiin on vastannut Kuluttajaliiton vaikuttamistyön päällikkö Tiina Vyyryläinen.

Mitä vastuullisuus tarkoittaa?

Yleisesti ajatellaan, että vastuullisuus jakautuu kolmeen osa-alueeseen, joita ovat:

  1. ympäristövastuullisuus
  2. taloudellinen vastuullisuus
  3. sosiaalinen vastuullisuus.

Ympäristövastuullisuuteen kuuluvat muun muassa hiilijalanjälki, ilmastovaikutukset, biodiversiteettikysymykset ja luonnon monimuotoisuus. Taloudelliseen vastuullisuuteen luetaan mm. se, onko vaate lähellä tuotettu tai kotimainen, kuinka tasapainoinen on yrityksen taloudellinen tilanne ja miten se maksaa veroja. Sosiaaliseen vastuullisuuteen kuuluvat puolestaan ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet, työolot ja palkka-asiat.

Vastuullisuuden määrittelyssä yksi ongelma on se, että jokainen yritys katsoo vastuullisuutta omasta näkökulmastaan ja tuo esiin itselleen tärkeitä elementtejä vastuullisuudesta. Tällöin kuluttajan voi olla vaikea arvioida yrityksen vastuullisuutta ja nähdä, mitä yritys vastuullisuudella todellisuudessa tarkoittaa. Esimerkiksi jollain tuotteella voi olla pienet ympäristövaikutukset, mutta koko tuotantoketjussa voi olla ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen kanssa.

Miksi vaateostoksilla on tärkeää kiinnittää huomiota vastuullisuuteen?

Vaateteollisuuden päästöt ovat valtavat: tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala, ja saastuttavuus on suurempaa kuin lento- ja laivamatkustusliikenteellä yhteensä. Tuotantomäärien on arvioitu kaksinkertaistuneen viimeisimpien 15 vuoden aikana. Se tarkoittaa, että yksittäisen vaatteen käyttöikä on lyhentynyt merkittävästi. Tämä aiheuttaa itseään ruokkivan kehän: vaatteita käytetään vähemmän aikaa, jonka jälkeen ostetaan uutta tilalle, mikä lisää tuotantomääriä ja sen myötä myös päästöjä.

Vaateteollisuus on myös viime aikoina siirtynyt yhä enemmän halvan työvoiman maihin, joissa on noussut esille erityisesti ympäristö- ja sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyviä kysymyksiä ja huolia.

Vaateteollisuuden ympäristö- ja muut vaikutukset ovat siis kasvamassa ja ne ovat merkittäviä. Vaatteiden hankkiminen koskettaa meidän jokaisen elämää, mutta onneksi voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme! Kuluttajien kysyntä ja se, mitä vaadimme yrityksiltä ja kaupan toimijoilta, ohjaa tarjontaa. Sitä kautta meillä kaikilla on kokoaan suurempi vaikutus, kun lähdemme vaatimaan ja edellyttämään yrityksiltä vastuullisempaa toimintaa. On myös hyvä muistaa, että kaikkein vastuullisinta on käyttää niitä vaatteita, joita kaapissa jo on. 

Onko olemassa keinoja, joilla yritykset voitaisiin velvoittaa toimimaan vastuullisemmin?

EU:ssa ja Suomessa on vireillä lainsäädäntöä, jossa pohditaan selvilläolovelvoitteiden asettamista yritysvastuun näkökulmasta. Yritysten pitäisi tietää koko toimitus- ja hankintaketju ja huolehtia siitä, että esimerkiksi ihmisoikeussäännöksiä noudatetaan. Tähän kuuluisi myös raportointi- ja seurantavelvollisuus. Myös viherpesun kitkemiseksi on tehty EU:ssa useita aloitteita, muun muassa viherväittämiä koskeva Green Claims sekä muutosehdotuksia olemassa oleviin kuluttajansuojadirektiiveihin, mutta näiden käsittely on vielä kesken. Tavoitteena on, että yritykset tekisivät vaatteista laadukkaita, korjattavia ja kierrätettäviä, huolehtisivat koko tuotantoketjun vastuullisuudesta ja markkinoisivat tuotteita totuudenmukaisesti.

Kuluttajalla on tällä hetkellä iso vastuu selvittää ja etsiä ostohetkellä kaikki informaatio tuotteesta. Erilaisten vastuullisuusmerkintöjen käytön kehittäminen auttaisi kuluttajaa valitsemaan itselleen parhaan vaihtoehdon. Jokainen meistä voi myös antaa yrityksille palautetta esimerkiksi huonolaatuisista vaatteista sekä kysyä, vaatia ja kertoa vastuullisuusvaatimuksista. Se ohjaa yritysten toimintaa.

Vaateteollisuus lukuina

  • Vaateteollisuus on vastuussa 10 %:sta maailman hiilidioksidipäästöistä sekä 20 %:sta maailman jätevedestä. (Lähde)
  • Vuotuisesta globaalista vedenkäytöstä n. 4 % menee tekstiilien tuotantoon. (Lähde)
  • Tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala öljyteollisuuden jälkeen. Sen saastuttavuus on suurempaa kuin lento- ja laivaliikenteellä yhteensä. (Lähde)
  • Yli 40 % vaateteollisuuden kasvihuonepäästöistä olisi ratkaistavissa kuluttajien valinnoilla, esimerkiksi sillä, että vaatteita käytettäisiin pidempään. (Lähde)
  • Yhden puuvillaisen t-paidan tekemiseen kuluu 2 720 litraa vettä ja yksien farkkujen tekemiseen 10 850 litraa. Usein vaatteet myös tehdään sellaisissa maissa, joissa vedestä on muutenkin pulaa. (Lähde)
  • Suomessa heitetään vuosittain pois 70–100 miljoonaa kiloa vaatteita. (Lähde)
  • Vaateteollisuus päästää meriin mikrokuituja vuosittain määrän, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. (Lähde) 
  • Verkkokauppaostoksista vähintään 30 % palautetaan, kivijalkakaupoissa palautuksien määrä on alle 9 %. (Lähde)

Päivitetty 28.6.2023.