Kolmen euron t-paita houkuttelee hinnallaan, mutta ajatus vastuullisuudesta laittaa omantunnon kolkuttamaan. Materiaalikin tuntuu vähän erikoiselta… Voiko halpa vaate olla vastuullinen? Mitä materiaaleja vaatteissa kannattaa suosia? Alla oleviin kysymyksiin on vastannut Kuluttajaliiton vaikuttamistyön päällikkö Tiina Vyyryläinen.

Jos löytää 10 euroa maksavan t-paidan, voiko se olla aidosti vastuullinen?

Kärjistäen sanoen voi olla, jos olet ostanut sen kirpputorilta. Vaikka suoraa yhteyttä hinnan ja vastuullisuuden välille ei voida vetää, yleisesti ottaen vaatteen halpa hinta kertoo usein siitä, että jostain on tingitty tuotantoketjussa. Se voi olla esimerkiksi materiaalin laatu tai työolot. Toisaalta on hyvä muistaa, että kallis hinta ei välttämättä ole tae vastuullisuudesta tai laadusta: myös kalliimman hintakategorian tuotteella voi olla ongelmia vastuullisuudessa.

Jos haluaa olla aidosti vastuullinen, kannattaa ensisijaisesti miettiä, tarvitseeko ollenkaan uutta vaatetta tai voisiko sen löytää kierrätettynä. Kaikkein vastuullisinta on käyttää niitä vaatteita, joita kaapissa jo on.

Onko joitain materiaaleja, joita kannattaa vastuullisuusmielessä suosia?

Kaikissa kuiduissa ja materiaaleissa on hyviä ja huonoja puolia. Aika usein kuulee sanottavan, että luonnonmateriaalit ovat parempia kuin keinokuidut, mutta tämä ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii todella paljon vettä: yhden puuvillaisen t-paidan tekemiseen kuluu 2 720 litraa vettä ja yksien farkkujen tekemiseen 10 850 litraa. Ympäristövaikutuksiltaan se ei siis välttämättä ole hyvä neitseellisenä raaka-aineena. Sama pätee villaan ja eläinperäisiin kuituihin, joiden tuotannossa voi tulla esiin esimerkiksi eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä (esim. mulesing-villa, untuvatakit, turkikset).

Synteettisten kuitujen ongelmana on se, että ne ovat muoviperäisiä ja ne on valmistettu fossiilisista raaka-aineista, ja esimerkiksi akryylista valmistetut vaatteet nuhjuuntuvat ja nukkaantuvat helposti. Muoviperäisistä kuiduista myös irtoaa mikromuoveja pesun yhteydessä.

Yleisohje materiaalivalintoihin on suosia kierrätyskuituja, jolloin niistä ei synny neitseellisen tuotantovaiheen vaikutuksia. Kannattaa myös miettiä vaatteen käyttötarkoitusta: synteettiset kuidut voivat olla hyviä esimerkiksi urheiluvaatteissa, koska ne ovat kestävämpiä ja ominaisuuksiltaan siihen sopivampia. Luonnonkuidut ovat ehkä hyviä muun tyyppisissä vaatteissa.

Ennen ostamista on hyvä miettiä myös vaatteen kierrätettävyyttä: mitä vähemmän eri kuitulaatuja vaatteessa on, sitä helpompi se on kierrättää. Myös sekoitemateriaaleja voidaan kierrättää, kunhan niiden kuidut ovat laadukkaita. Kierrätys ei ole vain sitä, että viemme kierrätyslaatikkoon vaatteet, joita emme käytä, vaan ketju jatkuu siitä eteenpäin kierrätyskeskuksiin, tuotantolaitoksiin, tekstiilien lajitteluun ja niiden jatkokäsittelyyn. Vaatteet ja tekstiilit pitäisi pystyä oikeasti kierrättämään, jotta ne eivät päätyisi jätteeksi, pois kiertotalouden ajatuksen mukaisesta materiaalien jatkuvasta kierrosta. Tavoitteena on, että tekstiilit tulisivat kierrättämisen jälkeen uudelleen käyttöön esimerkiksi huonekalujen täytteenä, lankana tai kankaana.

Päivitetty 28.6.2023.