Usein kysytyt kysymykset: Auton ostaminen

Mitä eroa on sillä, ostaako auton autoliikkeestä vai yksityiseltä myyjältä?

Ostajan näkökulmasta näillä ei välttämättä ole paljoakaan eroa – auto ostetaan, raha vaihtaa omistajaa ja ostaja saa itselleen uuden auton. Mutta etenkin silloin, jos joku menee pieleen – esimerkiksi autossa ilmenee vikaa – erot saattavat tulla esille. Lain näkökulmasta yksityiseltä myyjältä ostettaessa asiaa koskee kauppalaki ja yritykseltä ostettaessa taas kuluttajansuojalaki. Ostajaa suojataan vahvemmin nimenomaan kuluttajansuojalaissa eli siis yritykseltä ostettaessa. Esimerkiksi virheilmoitus eli reklamaatio on molemmissa tapauksissa tehtävä kohtuullisessa ajassa, mutta yritykseltä ostettaessa kuluttajansuojalaissa on säädetty, että virheilmoituksen voi tehdä aina 2 kuukauden kuluessa virheen havaitsemisesta. Tämä tuo lisäturvaa, että kohtuullinen aika ei ainakaan voi olla tätä lyhyempi. 

Yksityiseltä myyjältä auton ostaminen poikkeaa myös riitatilanteissa. Yritykseltä ostettaessa apuna on Kilpailu- ja kuluttajaviraston neuvontapalvelut, josta saa tukea. Lisäksi kuluttajariitalautakunta voi antaa asiassa ratkaisusuosituksen. Jos yksityisten välisissä riidoissa ei päästä asiasta sopuun, asia voidaan ratkaista vain tuomioistuimessa. Tuomioistuimessa riskinä on, että hävitessään saattaa joutua korvaamaan molempien osapuolten oikeuskulut, jotka saattavat nousta jopa useisiin tuhansiin euroihin, isoimmissa riidoissa yli kymmeniin tuhansiin euroihin. Yksityiseltä myyjältä autoa ostaessaan kannattaa siis olla tarkempi ostotarkastusta tehtäessä.

Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon, kun ostaa auton yksityiseltä myyjältä?

On tärkeää tehdä kunnon dokumentit kaupasta – tämä koskee sekä yksityiseltä myyjältä että autoliikkeestä ostettuja autoja. Sovittujen asioiden kirjaaminen paperille on sekä myyjän että ostajan etu.

Ostotarkastukseen kannattaa panostaa. Autossa saattaa olla esimerkiksi näkyvä lommo, johon ostaja ei kiinnitä huomiota ostaessa, vaan huomaa sen vasta muutaman viikon päästä. Tällöin lommosta tehty reklamaatio ei välttämättä mene läpi, koska ostajan olisi tullut huomata se koeajolla.

Jos käytetyn auton kunto epäilyttää, voi aina sopia toisen osapuolen kanssa, että auto tarkastetaan asiantuntijan toimesta. Asiantuntija voi olla esimerkiksi automekaanikko, joka tarkastaa sovitut asiat. Lisäksi voi pyytää myös virallisen tavarantarkastajan tarkastusta. Virallisella tavarantarkastajalla tarkoitetaan kauppakamarin hyväksymää tarkastajaa, ja tällöin puhutaan HTT-tarkastuksesta. HTT-tarkastus on myös hyvä keino, jos joutuu jälkikäteen selvittämään, onko autossa vikaa ja pystyykö vian syytä mahdollisesti sanomaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että etenkin virallinen HTT-tarkastus on melko kallista.

Mitä eroa on uuden ja käytetyn auton ostamisella autoliikkeestä?

Kuluttajansuojalakia sovelletaan sekä uuden ja vanhan auton ostoon, mutta esimerkiksi virhetilanteita arvioidaan eri tavalla. Perussääntö on, että autossa on virhe, jos se poikkeaa siitä, mitä on myyjän ja ostajan kesken sovittu ja mitä kuluttaja voi olettaa ennen kauppaa saamistaan tiedoista. Se, mitä voi olettaa autosta, riippuu paljonkin muun muassa annetuista tiedoista, auton iästä, ajokilometreistä ja hinnasta. Kun kyse on uudesta autosta, auton tulisi lähtökohtaisesti olla virheetön. Jos taas autolla on jo useampi vuosikymmen takana ja hintakin on mahdollisesti hyvin alhainen, autosta voi olettaa, että se ei esimerkiksi kestä kovin montaa vuotta ilman korjaustoimenpiteitä. Virhetilanteissa harkinta on hyvin tapauskohtaista, eikä yksiselitteisesti voida sanoa, että alle tietyn kilometrimäärän ajetussa käytetyssä autossa ei saisi esiintyä tiettyä vikaa. Autot poikkeavat hyvin paljon toisistaan sekä tasoltaan että laadultaan. Kuluttaja ei voi lähtökohtaisesti edellyttää, että käytetty auto olisi uudenveroinen, ellei sitä nimenomaan ole markkinoitu sellaisena. Käytettynäkään ostettu auto ei silti saa olla huonommassa kunnossa kuin kuluttajalla on auton ikä, sillä ajetut kilometrit, auton kauppahinta sekä myyjän autosta antamat tiedot huomioon ottaen yleensä aihetta edellyttää. Myyjä ei ole vastuussa silloin, kun kyseessä on luonnollinen kuluminen auton ollessa käytössä.

Liikkeet antavat toisinaan autolle takuun. Miten takuu suhtautuu virhetilanteisiin?

Takuu on myyjän, valmistajan tai maahantuojan antama vapaaehtoinen lisäetu, joka on voimassa tietyn ajan. Vaikka takuu olisi päättynyt, se ei silti tarkoita sitä, että myös myyjän virhevastuu päättyisi. Laista johtuva virhevastuu ei ole sidottu mihinkään aikaan, eli virhevastuu voi olla pidempi kuin takuu. Virhevastuuta ei voi poistaa sopimusehdoin, vaan sen tulee suoraan laista.

Kun takuussa on kyse vapaaehtoisesta lisäpalvelusta, takuun antaja saa määrittää takuun sisällön, kattavuuden ja keston, tai olla antamatta takuuta ollenkaan. Autojen takuissa on tavanomaista, että tietyt kuluvat osat ja huollossa vaihdettavat osat eivät kuulu takuun piiriin. Myyjä vastaa kuitenkin tällaistenkin osien epätavallisesta kulumisesta virhevastuun perusteella.

Jos autolle on annettu takuu, myyjän on takuuaikana virhevastuusta vapautuakseen saatettava todennäköiseksi, että auton huonontuminen johtuu ostajan puolella olevasta syystä. Jos takuuta ei ole annettu tai takuuaika on jo päättynyt, ostajan on osoitettava, että auto on virheellinen.

Mitä ostajan pitää tehdä, jos havaitsee, että autossa on jotain vikaa?    

Oli auto ostettu sitten yksityiseltä tai yritykseltä, on tärkeä ilmoittaa mahdollisimman pian viasta tai puutteesta myyjälle. Tämä virheilmoitus eli reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun vika tai puute havaitaan.

Erityisesti yrityksen kanssa autokauppaa tehdessä nousee esiin usein kysymys siitä, kenen kanssa vikatilanteessa tulee asioida ja kenelle reklamaatio tehdään. Lähtökohta on, että kuluttaja on sopimussuhteessa vain myyjän kanssa. Myyjä ei voi esimerkiksi velvoittaa kuluttajaa ottamaan yhteyttä maahantuojaan tai jättää korjauksesta sopimista maahantuojan ja takuuhuollon kanssa kuluttajan tehtäväksi. Kuluttaja voi sen sijaan itse valita, mihin myyntiportaaseen – myyjälle, maahantuojalle vai valmistajalle – hän valituksensa kohdistaa.

Reklamaation jälkeen, jos kyseessä on todella virhe, tulisi myyjän oikaista se. Virhe oikaistaan ensisijaisesti korjaamalla, ja korjaamisesta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia. Korjaus pitää myös tehdä kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja ilmoittaa viasta. Korjaaminen ei saa alentaa auton arvoa eikä aiheuttaa ostajalle huomattavaa haittaa.

Entä jos vikaa ei saada korjattua?

Korjauksen jälkeen seuraava keino on vaihtaminen toiseen, eli esimerkiksi autoliikkeestä uutta autoa ostettaessa vaihtaminen toiseen vastaavaan autoon. Käytetyn auton kaupassa ja yksityiseltä ostaessa tämä keino ei usein ole käytössä.

Seuraavan keinona on antaa hinnanalennusta siten, että virheen määrälle lasketaan eurosumma. Tämän summan määrittäminen on aina hyvin tapauskohtaista. Myös esimerkiksi autosta annetut väärät tiedot voidaan hyvittää hinnanalennuksella, sillä korjaus tai uusi suoritus ei usein poista virhettä.

Kuluttajansuojalain selkeä lähtökohta on, että myyjän on korjattava virheet omalla kustannuksellaan. Joskus auton arvo nousee korjauksen johdosta, esimerkiksi paljon ajetun auton moottori joudutaan vaihtamaan uuteen, jos tarjolla ei ole sopimuksen mukaisessa kunnossa olevaa käytettyä vaihtomoottoria. Koska autoon vaihdetaan uusi moottori ja kuluttaja saa tästä itselleen etua, elinkeinonharjoittaja voi vaatia, että kuluttaja maksaa osan tästä parannuksesta. Vaihtoehtoisesti ostajaa hyvitetään hinnanalennuksella, eikä korjaukseen ryhdytä lainkaan.

Joissain tapauksissa kauppa voidaan purkaa. Kaupan purkamista voidaan pitää viimeisimpänä keinona oikaista virhe. Purun edellytyksenä on se, että virhe ei ole vähäinen. Joissain tapauksissa kyseeseen voi tulla jopa vahingonkorvauksen saaminen.

Mitä voi tehdä, jos myyjälle reklamointi ei tuota tulosta ja mitään ei tapahdu?

Ensisijainen keino on yrittää itse neuvotella myyjän kanssa, jotta vikaa alettaisiin kartoittamaan, mikäli sellaista ilmenee. Toisinaan neuvottelujen tueksi saatetaan tarvita ulkopuolisen asiantuntijan lausunto.

Aina neuvottelut eivät tuota tulosta – tällöin apua voi pyytää esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajaneuvonnasta, jos kyseessä on autoliikkeestä ostettu auto. Myös Kuluttajaliiton kuluttajan lakineuvonta auttaa Kuluttajaliiton jäseniä selvittämään omia oikeuksiaan autokaupan virhetilanteissa.

Jos on selvää, että autossa on myyjän vastuulla oleva virhe, eikä autoliike ole kehotuksista huolimatta ryhtynyt toimiin asiassa, auton voi korjauttaa jossain muussa paikassa kuin myyjän liikkeessä ja vaatia myyjältä hyvitystä myöhemmin. Tällöin kannattaa pitää huolta, että virheestä jää tarpeeksi todisteita esimerkiksi asiantuntijalausunnon muodossa tai säilyttää virheelliset osat, mikäli se on mahdollista.

Viimesijaisena keinona on viedä asia joko kuluttajariitalautakuntaan tai tuomioistuimeen. Kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia ilmaisessa käsittelyssä. Asian vieminen tuomioistuimen käsiteltäväksi on raskaampi menettely, josta saa asiaan sitovan ratkaisun.

Mitä velvollisuuksia ostajalla on?

Selkein ostajan velvollisuus on kauppahinnan maksaminen sovitun mukaisesti. Lisäksi autoa tulee hoitaa ja käyttää mahdollisesti saatujen ohjeiden mukaisesti sekä muutenkin käyttää autoa tavalliseen tapaan. Kukaan ei varsinaisesti suoraan kiellä olemaan noudattamatta hoito-ohjeita tai ottamaan autoa epätavanomaiseen käyttöön esimerkiksi puoliammattilaisralliin ja itse korjauksia tehden, mutta tällöin myyjän vastuuta ei välttämättä voida arvioida samoista lähtökohdista.  

Mikäli auton ostaa muulta kuin yritykseltä, noudatetaan kauppalakia. Tällöin ostajan on ennen varsinaista kaupantekoa tarkastettava ostettavan auton kunto huolellisesti. Mikäli tarkastus on laiminlyöty, ei autossa myöhemmin ilmenneisiin virheisiin välttämättä voida enää vedota esimerkiksi hinnanalennuksen saamiseksi.  

Toki uusi auto pitää aina myös rekisteröidä uudelle omistajalle, eikä tule unohtaa pakollisia ja vapaaehtoisia vakuutuksia sekä verovelvollisuuksia.  

Päivitetty 18.3.2024