Huijattu häpeää lähes aina huijatuksi joutumista. Häpeän tunne voi olla niin suurta, että se estää uhria toimimasta rikoksen selvittämiseksi. Vakavissa tapauksissa, joissa uhri on menettänyt suuria summia ja mahdollisesti katkaissut huijauksen takia läheiset ihmissuhteensa, voi häpeä ja yksin jääminen aiheuttaa vakaviakin seurauksia. Häpeä on sidoksissa aina ympärillä oleviin ihmisiin, joten läheisillä on myös mahdollisuus tukea uhria häpeän vähentämiseksi.

Millainen tunne häpeä on? 

  • Kaikki ihmiset, jotka ovat oppineet huomioimaan muita ihmisiä, tuntevat välillä häpeää, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Häpeää tunnetaan suhteessa muihin ihmisiin.
  • Häpeä kertoo kyvystä arvioida itseään. Kyky arvioida itseään on tärkeä taito ja tätä kykyä tarvitaan, jotta ihminen voi kehittyä ja oppia uutta.
  • Häpeä voi olla ns. sisäistä häpeää, jossa ihminen itse toimii itsensä tuomarina.
  • Huijatuksi tulemista voi tavallaan verrata hyväksikäyttökokemukseen. Hyväksikäytön uhriksi joutuneet kokevat aina häpeää.
  • Yleensä huijauksen uhri ajattelee, että ”Mitä sellaista tein, että juuri minä jouduin huijatuksi?”. Tällöin etsitään syitä itsestä.

Mitä häpeän tunne voi aiheuttaa uhrille? 

  • Häpeä ohjaa samaan aikaan moneen eri suuntaan: voi tulla vihaista oloa, yllykkeitä hyökätä ja puolustaa itseä ja samalla paeta paikalta, ikään kuin kadota maan alle. Lisäksi häpeä lamauttaa, eikä uhri välttämättä tiedä, mihin suuntaan menisi.
  • Jähmettyminen itsessään nakertaa ihmisen hallinnan tunnetta, kun kokee, että ei pysty tekemään enää mitään, ja tämä hallinnan tunteen menetys lisää häpeää.
  • Häpeä muodostaa helposti itseään toteuttavan ja lisäävän noidankehän.
  • Eristäytyminen ylläpitää häpeän noidankehää. Häpeä syntyy suhteessa toiseen ja häpeä myös laantuu suhteessa muihin ihmisiin.

Miten häpeän tunnetta voi käsitellä? 

  • Tehokkainta häpeän käsittelyssä on armahdus itsesyytösten sijaan ja itsemyötätunto.
  • Esimerkiksi romanssihuijauksen uhrilla toive kumppanin löytämisestä on saattanut olla niin voimakas, että se muutti tapaa, jolla ihminen katsoi koko maailmaa. Voimakas tunne vääristää kykyä havaita todellisuutta, kuten sanontakin sanoo: ”rakkaus on sokea”.
  • Uhrin kannattaa harkita, voisiko hän antaa itselleen anteeksi sen, että joku puoli uhrissa kaipasi rakkautta ja hyväksyntää ja läheisyyttä niin paljon, että hän halusi huijarin tarinan olevan totta. Ehkä uhri toivoi liikaa, että huijarin tarina olisi totta ja tämä voimakas toive toimi moottorina silmien sulkemiselle.
  • Armollisuuden etsimisessä auttaa usein, jos tilannetta katsoo ulkoapäin: uhri voi kirjoittaa tarinan tapahtuneesta käyttäen hän-muotoa minä-muodon sijaan. Tämä auttaa näkemään itse koetun tarinan ulkopuolisen silmin, mikä yleensä auttaa ystävällisen näkökulman löytymisessä. Olemme yleensä itseämme kohtaan paljon tuomitsevampia kuin muita kohtaan.
  • Myös puhumalla omasta kokemuksesta voi vähentää sekä itse kokemaa häpeää että tuoda helpotusta niille, jotka ovat kokeneet saman. Vertaistuki auttaa yleensä parhaiten häpeän laantumisessa, sillä on tärkeää saada kuulla, että muillekin on käynyt samoin.
  • Rikosilmoitus kannattaa tehdä myös oman jaksamisen takia. Rikosilmoituksen myötä rikoksen tekijä voidaan ainakin periaatteessa pysäyttää ja silloin ehkä niin moni ei enää joudu kokemaan samaa. Samalla se vahvistaa oikeudentuntoa, eli se on keino pyrkiä suojelemaan itseään ja nostaa itsensä samalle tasolle muiden kanssa. Se tukee ajatusta siitä, että ei ole oikein, että uhrille on tehty väärin.
  • Tärkeintä on olla menettämättä kykyä luottaa muihin ihmisiin. Lähtökohtaisesti muut ihmiset suojaavat ja tuovat turvan tunnetta. Suurin riski huijatuksi tulemisen jälkeen on eristäytyminen ja yksinäisyys silloin, kun häpeä ottaa vallan.

Missä tilanteissa pitää tai kannattaa hakea ammattiapua häpeän käsittelyyn?

  • Jos jää eristyksiin itsensä kanssa ja ikään kuin lukkoon häpeän tunteeseen ja toimintakyky laskee.
  • Jos itsesyytökset jäävät päälle tai voimistuvat ja jos tulee halua rankaista itseään. Viha usein suojaa häpeältä. Jos viha kohdentuu itseä kohtaan, se on aina vaaran merkki.
  • Jos ei pysty lähtemään töihin ja jos huomaa, että on ihan mahdotonta puhua asiasta omille läheisilleen.
  • Näissä tapauksissa on hyvä hakea apua ulkopuoliselta taholta, kuten esimerkiksi työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai psykologilta.

Mitä muut voivat tehdä uhrin häpeän käsittelyn helpottamiseksi? 

  • Kun ihminen on hankalassa tilanteessa ja uhrin oma häpeä on jo aktivoitunut, läheisten ja viranomaisten ei kannata voimistaa häpeää tuomitsemalla ja syyttelemällä. Ihminen on saanut rangaistuksensa siinä, että on joutunut huijatuksi.
  • Ystävällinen ja armollinen lähestyminen ja suhtautuminen voi olla vaikeaa läheisillekin. Mitä läheisempi suhde, sitä vaikeampaa armollisuus yleensä on. Usein etäältä katsottuna huijatuksi joutuminen voi olla ymmärrettävämpää ja inhimillisempää.
  • Huijauksen aktivoimat tunteet voivat olla voimakkaat, kun oma perheenjäsen joutuu huijauksen uhriksi. Tällöin kyseessä ovat ikään kuin yhteiset asiat ja silloin tuomitsevuus voi helposti herätä perheenjäsenissä. Tämän tyylinen suhtautuminen uhria kohtaan voi aiheuttaa uhrissa vihareaktion, mikä taas ajaa ihmiset kauemmas toisistaan.
  • Kun ihminen kokee valmiiksi häpeää, häntä kannattaa kohdella silkkihansikkain ja ajatella, että hän on ikään kuin räjähdysvaarassa.
  • On tärkeää kasvattaa uhrin luottamusta auttajaansa, jotta hän uskoo, ettei häntä lyödä uudelleen.
  • Jos uhri käyttäytyy uhmakkaasti, on kyseessä luultavasti suojamekanismi omalle häpeälle, joka johtuu uhrin itsesyytöksistä. Uhri siis puolustautuu jo valmiiksi, koska arvelee muiden syyttelevän häntä tapahtuneesta.
  • Jotta tilanne saadaan rauhoittumaan, kannattaa miettiä, miten itse haluaa kommentoida asiaa uhrille: mitä haluaa sanoa, millainen ihminen haluaa olla ja millaiset arvot itsellä on. Ei kannata toimia ensimmäisen tunteen ohjaamana, vaan ottaa esimerkiksi aikalisä, jos huomaa tuomitsevuuden nousevan itsessä, oli sitten viranomainen, työntekijä, ystävä tai perheenjäsen.

Teksti ja ohjeet on koottu psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviidan haastattelusta Kuluttajaliiton Huijaripodi-podcastin jaksosta ”Miksi huijattu häpeää?”. Jakso löytyy osoitteesta kuluttajaliitto.fi/huijaripodi. Katja Myllyviita on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Häpeän hoito.