Tutustu maksutta Potilas- ja asiakaslehteen! Numeron 2/2022 teemana on sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuus. Löydät lehdestä myös paljon muuta mielenkiintoista luettavaa sosiaali- ja terveysalan sekä potilasoikeuden ajankohtaisista aiheista. Tutustu esimerkiksi suosittuun palstaamme ”Ratkaisukäytäntöjä sosiaali- ja terveydenhuollossa”. Lataa PDF-tiedosto, lue näköislehteä tai katso keskeisimmät artikkelit alta!

Lue näköislehteä.

Katso kaikki Potilas- ja asiakaslehdet täältä.

Nostoja sisällöstä

Saavutettavat palvelut tuovat digimaailman edut mahdollisimman monen ulottuville

Teksti: Paula Pessi | Viena Rainion kuva: Antti Kalakivi / Mosa Foto, kuvituskuva Freepik

Digipalvelut helpottavat käyttäjien arkea ja tarjoavat hyödyllistä tietoa. Laki velvoittaa julkiset toimijat tarjoamaan saavutettavaa sisältöä, jota mahdollisimman moni pystyy käyttämään. ”Kyse on yhdenvertaisuuden edistämisestä yhteiskunnassa”, toteaa Viena Rainio, joka valvoo työnsä puolesta saavutettavuuden toteutumista. Potilas- ja asiakaslehti kysyi Vienalta, mitä saavutettavuus oikein tarkoittaa.

Ylitarkastaja Viena Rainio toimii saavutettavuuden valvonnan yksikön päällikkönä. Viena on ollut mukana aina yksikön perustamisesta asti, kun digipalvelulaki tuli voimaan ja saavutettavuusdirektiivin velvoittamat saavutettavuusvalvonnan tehtävät nelisen vuotta sitten osoitettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Virasto hoitaa tehtävää valtakunnallisesti.

Saavutettavuus on digimaailman esteettömyyttä

Viena kuvailee, että tietyssä mielessä esteettömyyden ja saavutettavuuden voi mieltää synonyymeiksi. Viime aikoina saavutettavuus sanana on vakiintunut käyttöön niissä tilanteissa, joissa puhutaan esteistä digimaailmassa, eli erilaisissa verkko- ja mobiilipalveluissa. Saavutettavuus verkossa on siis sama asia kuin esteettömyys fyysisessä ympäristössä.

”Tulevina vuosina esteettömyysdirektiivin kansallisen toimeenpanon vuoksi tehtäväkenttä tulee laajenemaan entisestään”, Viena kertoo.

Saavutettavasta sisällöstä on eniten hyötyä ensisijaisesti vammaisille käyttäjille. Digipalvelulaki velvoittaa huomiomaan laajasti kaikki eri käyttäjäryhmät verkko- ja mobiilipalveluissa.

”Jos mietitään digipalvelulain tavoitetta, sen tarkoituksena on parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää ja hyödyntää digipalveluita yhdenvertaisesti.”

Saavutettavuus tarkoittaa käytännössä sitä, että digipalvelua suunniteltaessa ja toteutettaessa siinä huomioidaan erilaisten ihmisten mahdollisuudet käyttää sitä.

”Väreissä täytyy olla riittävät kontrastit ja sivuston tulee olla koodattu sillä tavalla, että sitä pystyy käyttämään pelkästään näppäimistöllä. Jos sivustolla on kuvia, niille tulee löytyä tekstivastineet. Silloin henkilöt, jotka eivät näe kuvia, saavat tiedon kuvan sisällöstä. Videoihin lisätään tekstitykset ja tekstissä on merkitty otsikot ja väliotsikot”, Viena luettelee konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla sisältö muuttuu saavutettavaksi.

Jos käyttäjä kohtaa puutteita saavutettavuudessa, kannattaa ensin antaa palautetta palvelun järjestäjälle.

Saavutettavuus laajentumassa entisestään

Yleisellä tasolla saavutettavan sisällön vaatimukset koskevat pääosin viranomaisia, kunnallisia toimijoita, valtion viranomaisia, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä osaa yksityissektorista, kuten pankkisektoria.

”Tämä on asian nykytila. Eduskuntakäsittelyssä on parhaillaan esteettömyysdirektiiviä koskeva hallituksen esitys, jota ollaan kansallisesti toimeenpanemassa (artikkeli kirjoitettu 18.11.2022). Tuleva lainsäädäntö tulee laajentamaan velvoitteita muuallekin yksityissektorille ja esimerkiksi verkkokauppojen piiriin”, Viena kertoo.

Puutteet saavutettavuudessa voi ilmoittaa aluehallintovirastoon

Jos käyttäjä kohtaa digipalvelussa puutteita saavutettavuudessa, voi hän tehdä saavutettavuuskantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Ensin kuitenkin kannattaa antaa saavutettavuuspalautetta palvelun järjestäjälle.

Virasto valvoo tietyn määrän digipalveluita vuosittain. Määrän asettaa Euroopan komissio, ja se suhteutetaan maan väkilukuun.

”Valvonnassa käytämme eri menetelmiä. Se voi olla automaattista tai asiantuntijavetoista. Viime aikoina valvonta on koskenut noin paria sataa palvelua vuosittain.”

Viena Rainio kertoo, että kanteluja tulee vielä maltillisesti, mutta entistä enemmän nyt, kun ihmiset alkavat tunnistaa lain vaatimukset.

Ovatko kaikki mukana talkoissa?

Digipalvelulaki siis velvoittaa tiettyjä toimijoita tuottamaan saavutettavaa digisisältöä.

”Näkemyksemme mukaan Suomessa tahdotaan tehdä saavutettavaa sisältöä ja noudattaa lain vaatimuksia”, Viena kertoo. Toteutus ei aina kuitenkaan vielä kohtaa kaikkia vaatimuksia.

”Kun viime vuonna teimme valvonnan, ainoastaan yksi palvelu täytti kaikki saavutettavuusvaatimukset. Yleinen havainto oli se, että jos puutteita esiintyi, ne toistuivat läpi palvelun, kuten esimerkiksi verkkosivuston. Useimmat puutteet liittyivät elementtien niin sanottuun ohjelmalliseen merkitsemiseen.

”Esimerkiksi elementtien ohjelmallisessa merkitsemisessä esiintyvät puutteet saattavat vaikuttaa näkövammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin käyttää verkkosivuja, kun sisältöjä luetaan ruudunlukijalla”, Viena selventää.

Vinkkejä saavutettavan sisällön tuottamiseen voi kurkata aluehallintoviraston ylläpitämältä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolta, josta löytyy muun muassa ohjevideoita ja blogi.

Some ei ole poikkeus

Niiden julkisen puolen organisaatioiden, joita digipalvelulaki velvoittaa, on pidettävä huoli siitä, että myös tuotetut somesisällöt ovat saavutettavia. Tämä tarkoittaa muun muassa videoiden tekstityksistä huolehtimista ja alt-tekstien lisäämistä kuville.

”Kannustaisin myös niitä toimijoita, jotka eivät ole lain piirissä näkemään saavutettavuuden keskeisenä yhdenvertaisuuden tekijänä digimaailmassa. Saavutettava sisältö myös laajentaa julkaisujen kohdeyleisöä. Esimerkiksi laittamalla kuville vaihtoehtoiset tekstit, eli alt-tekstit, voi aloittaa”, kannustaa Viena.

Videot ja podcastit saavutettaviksi

Jos verkkosivuille, mobiilipalveluun tai toimijan muulle digialustalle, kuten YouTube-kanavalle, ladataan videoita tai podcasteja, lain vaatimukset velvoittavat myös näitä sisältöjä.

”Videot tulee tehdä saavutettaviksi ja tekstitys on osa tätä vaatimusta”, Viena opastaa. ”Suoria lähetyksiä ei tarvitse tekstittää, mutta jos tallenne jää, tekstitys tulee tehdä.”

Jos palveluun ladataan toimistomuotoisia dokumentteja, eli esimerkiksi pdf-tiedostoja, niidenkin tulee olla saavutettavia.

Saavutettavuus on keskeinen asia digitaalisen yhdenvertaisuuden kannalta. Jokainen voi omalla toiminnallaan edistää saavutettavuuden toteutumista.

”Tämän voi huomioida myös omalla vapaa-ajallaan vaikkapa somen maailmassa”, vinkkaa Viena Rainio.

Kuka?

Yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM). Ennen aluehallintovirastossa työskentelyä töitä ihmisoikeuksien parissa muun muassa Latinalaisessa Amerikassa.

Harrastukset: Jooga ja pilates.

Parasta talvessa: Kirkkaat talviyöt, jolloin tähdet ja kuu näkyvät.

Motto: Kaadu seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa.

Opi lisää!

Lue muun muassa, mitkä videot pitää tehdä saavutettaviksi ja tarvitaanko tekstitys aina? Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämältä sivustolta löytyy tietoa ja ohjeita saavutettavuudesta: www.saavutettavuusvaatimukset.fi

Celia on saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntija, joka tukee yhdenvertaisuutta lukemisessa ja oppimisessa: www.celia.fi/saavutettavuus

Sivun alkuun.

Hoitoon pääsy huolettaa – miten toimia?

Teksti: Julia Lumijärvi | Kuva: Freepik

Hoitojonot kasvavat ja erityisesti kiireettömään hoitoon joutuu odottamaan pitkiäkin aikoja. Moni puhuu jo kriisistä. Mitä potilas voi tehdä, jos julkisiin terveydenhuollon palveluihin ei pääse hoitoon kohtuullisessa ajassa?

Hoitojonot koskettavat tänä päivänä monia ja kiireettömään erikoissairaanhoitoon pääsyä odotti elokuussa 2022 yli 150 000 ihmistä1. Valitettavasti potilaiden oikeussuojakeinot hoitoon pääsyn kriisiytyessä ovat tällä hetkellä puutteelliset. Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollista reagoida pitkiin hoitojonoihin hankkimalla palvelua yksityiseltä sektorilta, eikä se ole kaikissa hoitotilanteissa muutenkaan mahdollista.

Potilaille tulisi luoda nykyistä parempia reagointikeinoja niissä tilanteissa, kun palvelunjärjestäjä ei täytä hoitotakuuta koskevia velvollisuuksiaan. Tutustu Kuluttajaliiton potilaiden oikeuksia parantaviin ratkaisuehdotuksiin eduskuntavaalitavoitteiden yhteydessä sivulta 32.

Vaikka hoitoon pääsyä koskevat potilaan oikeudet kaipaisivat uudistamista, niin tälläkin hetkellä potilaalla on kuitenkin joitain reagointikeinoja niissä tilanteissa, kun hoitoon pääsy ei toteudu riittävällä tavalla.
Kuluttajaliitto kokosi vinkkilistan siitä, mitä kannattaa pitää mielessä silloin, jos hoitoon ei pääse.

1.) Muista mahdollisuutesi valita toinen terveyskeskus tai erikoissairaanhoidon yksikkö

Potilaalla on julkisessa terveydenhuollossa valinnanoikeuksia. Potilas voi ensinnäkin valita myös muun kuin häntä lähimmän terveyskeskuksen tai terveysaseman. Jos siis tiedät, että sinua lähin terveyskeskus on ruuhkautunut, on sinulla mahdollisuus valita toinen perusterveydenhuollon yksikkö. Jos käytät tätä valinnanoikeutta, sinun tulee tehdä ilmoitus asiasta sekä uudelle että vanhalle terveyskeskukselle. Terveyskeskusvalintaan tulee sitoutua vuodeksi eteenpäin. Terveyskeskusvalintaan liittyviä ilmoituslomakkeita löytyy tällä hetkellä kuntien nettisivuilta, ja toivottavasti myös hyvinvointialueet kokoavat lomakkeita kattavasti asiakkaiden saataville.

Myös kiireettömässä erikoissairaanhoidossa, eli esimerkiksi leikkauksissa, potilaalla on valinnanmahdollisuus. Jos tiedät, että sinua lähimmissä erikoissairaanhoidon yksiköissä on pitkiä hoitojonoja ja että jossain muussa erikoissairaanhoidon yksikössä hoitojonot ovat lyhyemmät, voit käyttää valinnanoikeuttasi ja valita toisen erikoissairaanhoidon yksikön. Tämä valinnanoikeus on sidottu lähetteeseen, jonka erikoissairaanhoitoon lähettävä lääkäri tekee. Jos siis haluat käyttää valinnanoikeuttasi, kerro asiasta siinä vaiheessa, kun lääkäri tekee lähetettä. Lain mukaan valinta tulee tehdä yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärin kanssa.

Valitettavasti potilaiden oikeussuojakeinot hoitoon pääsyn kriisiytyessä ovat tällä hetkellä puutteelliset.

2.) Asiakas voi tehdä muistutuksen ja kantelun

Muista, että voit aina käyttää oikeussuojakeinojasi eli tehdä muistutuksen terveydenhuollon yksikköön ja kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos julkisen terveydenhuollon hoitojonot ovat pitkät tai olet muuten tyytymätön palveluun. Huomioi kuitenkin, etteivät edellä mainitut oikeussuojakeinot ole yleensä keinoja nopeuttaa hoitoon pääsyä eikä niiden avulla ole lähtökohtaisesti mahdollisuuksia saada taloudellista hyvitystä hoitoon pääsyn viivästymisestä.

Voit tehdä muistutuksen terveydenhuollon yksikköön ja kantelun aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Hallintotuomioistuimessa käsiteltävä hallintoriitamenettely on myös mahdollinen oikeussuojakeino potilaalle, jos hän joutuu esimerkiksi pitkän hoitojonon takia hankkimaan palvelua yksityiseltä sektorilta. Hallintoriitamenettelyssä voidaan käsitellä asioita, joihin eivät sovellu perinteiset hallinnon valitusmenettelyt. Hallintoriitamenettelykään ei ole kuitenkaan keino nopeuttaa potilaan hoitoon pääsyä, ja siinä on kuluriski.

3.) Vaikuta hyvinvointialueella

Terveydenhuoltolaissa säädetään, että jos hyvinvointialue ei voi itse järjestää palvelua lain aikarajojen eli hoitotakuun mukaisesti, on sen ostettava palvelu ulkopuolisilta palveluntuottajilta eli yksityiseltä sektorilta. Jos siis soittaessasi hammashoidon yksikköön sinulle tarjotaan hoitoaikaa pitkän ajan päästä, voit aina tiedustella, että onko hyvinvointialue ottanut käyttöön palvelusetelit ja olisiko sinun mahdollista saada sellainen. Myös perinteisiä maksusitoumuksia on edelleen jonkun verran käytössä.

Muistuta johtavia virkamiehiä ja aluevaltuutettuja siitä, että potilaiden hoitoon pääsy tulee turvata.

Jos sinulla on mahdollisuus, voit vaikuttaa hyvinvointialueeseen ja muistuttaa johtavia virkamiehiä ja aluevaltuutettuja siitä, että potilaiden hoitoon pääsy tulee turvata ja palveluita ostaa tarvittaessa yksityiseltä sektorilta. Hyvinvointialueilla on näytön paikka parantaa hoitoon pääsyn nykytilannetta ja turvata oikea-aikaiset palvelut asukkailleen.

Lähde: 1THL Tilastoraportti 37/2022

Muista nämä

1.) Valinnanvapaus
2.) Muistutuksen ja kantelun mahdollisuus
3.) Vaikuttaminen omalla alueellasi

Sivun alkuun.

Sote-palveluiden saavutettavuus – runsaasti palveluita tarvitsevien näkökulma

Ulla Särkikangas on tarkastellut palveluiden saavutettavuutta runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden näkökulmasta ja pohtinut, voisiko saavutettavuutta kehittää kohti asiakkaan toiminnan ja voimavarat huomioon ottavaa käsitettä. Monen palvelun saavutettavuutta arvioiva viitekehys voisi tarjota työkaluja esimerkiksi julkisten sote-palveluiden vaikuttavuuden arviointiin.

Julkisella palvelujärjestelmällä on suuri merkitys terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja parantajana erityisesti runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden keskuudessa. Monen palvelun tarpeen taustalta voi löytyä monimuotoisia tai laajoja haasteita, jotka heikentävät yksilön tai perheen kykyä itsenäiseen hyvinvoinnin ylläpitoon. Näin ollen tarvitaan erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita, joita tuottavat esimerkiksi terveyskeskukset, sairaalan poliklinikat, sosiaalitoimi ja Kela.

Runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden näkökulma on uudenlainen lähestymistapa sote-palveluiden asiakaslähtöiseen tarkasteluun. Asettumalla asiakkaan ”saappaisiin” ja tarkastelemalla heidän kokemuksiaan eri lailla toimivien ja eri hallinto-organisaatioissa järjestettyjen palveluiden käytöstä on mahdollista tehdä aiemmista poikkeavia tulkintoja palveluiden saavutettavuudesta sekä syventää palveluiden hyödyntämisen ymmärrystä.

Palveluiden saatavuus ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että palvelut ovat asiakkaiden saavutettavissa.

Esimerkiksi palveluiden vaikuttavuuden voisi olettaa olevan sitä parempi, mitä helpommin ja nopeammin asiakas pääsee palveluiden piiriin eli palveluiden ollessa helposti saavutettavissa. Toisin päin katsottuna vaikuttavuus voi olla heikko, jos asiakkaan on vaikea saada tarvitsemansa palvelut. Tällöin saavutettavuus ei ole riittävän hyvällä tasolla.

Saatavuus ei takaa saavutettavuutta

Sote-palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus määritellään Sanastokeskuksen Termipankissa seuraavasti: ”tila, jossa eri väestöryhmien yhdenvertainen pääsy sosiaali- ja terveyspalveluihin on turvattu ja eri väestöryhmät pystyvät hyödyntämään palveluja yhdenvertaisesti”. Joissakin tilanteissa saavutettavuuden rinnalla tai synonyyminä saatetaan käyttää palveluiden saatavuutta. Yhteistä termien käytölle on pyrkimys ymmärtää, miten helposti, nopeasti ja/tai joustavasti asiakkaiden on mahdollista saada tarvitsemansa palvelut käyttöönsä.

Palveluiden saatavuus ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että palvelut ovat asiakkaiden saavutettavissa. Saatavuudella voidaan viitata esimerkiksi siihen, ovatko palvelut saatavilla fyysisesti ja ajallisesti niin, että niiden piiriin pääsemistä eivät rajoita alueellisesti epätasa-arvoinen tarjonta, rajattu palveluvalikoima tai esimerkiksi huonot aukioloajat.

Saavutettavuuden voisi puolestaan tulkita olevan asiakkaan kokemuksellinen näkökulma. Eli arviointia tai ymmärrystä siitä, miten asiakkaat kokevat saavansa palveluita, ja millaisena he kokevat niiden käytön eli hyödyntämisen. Tarkastelun siirtäminen kohti asiakkaan näkökulmaa avaa mahdollisuuden kontekstin eli palveluiden käyttötilanteen tulkintaan.

Tarkasteluun voidaan tällöin sisällyttää esimerkiksi monen palvelun hakuun ja käyttöön liittyvän ja linkittyvän toiminnan sekä toiminnan edellyttämät voimavarat ja resurssit. Nämä ovat merkityksellisiä asioita etenkin runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden kohdalla, sillä he saattavat olla jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa tai muita heikommassa asemassa.

Huomio myös palvelukokonaisuuden saavutettavuuteen

Sosiaali- ja terveyspalveluita käsittelevissä selvityksissä saatavuus ja saavutettavuus ovat usein palvelukehityksen keskiössä. Etenkin saavutettavuuden käsite näyttää kuitenkin olevan vielä melko kehittymätön, mikä voi osittain johtua sen moniulotteisuudesta.

Lain ja erinäisten tutkimusten pohjalta saavutettavuuden ominaisuuksiksi asettuvat fyysinen, taloudellinen, tiedollinen, sosiaalinen, rakenteellinen, ajallinen ja taidollinen saavutettavuus. Ominaisuuksien kehittymistä kuvaa esimerkiksi fyysisen ulottuvuuden laajentuminen: tilojen esteettömyyden tarkastelun rinnalle on noussut digitaalisten palveluiden helppokäyttöisyys ja ymmärrettävyys. Monimuotoisuudesta kertoo puolestaan ominaisuuksien runsaus sekä moninaisuus. Ominaisuuksissa voi olla myös päällekkäisyyksiä, erilaisten tulkintojen mahdollisuuksia sekä syy-seuraus-yhteyksiä.

Saavutettavuuden arviointi runsaasti palveluita käyttävien näkökulmasta tuo yllä olevaa vivahteikkaamman ja kattavamman perspektiivin tarkasteluun. Se haastaa kysymään, mikä on asiakkaan tarvitseman palvelukokonaisuuden – eli ei vain yhden palvelun – saavutettavuus? Asiakas voi tarvita pitkäkestoisesti montaa erilaista ja eri tuottajan tarjoamaa palvelua, joiden käyttö tulisi olla integroituna osaksi asiakkaan arkea.

Tilojen esteettömyyden tarkastelun rinnalle on noussut digitaalisten palveluiden helppokäyttöisyys ja ymmärrettävyys.

Montaa palvelua tarvitseva asiakas joutuu opettelemaan jokaisen palveluntuottajan prosessit ja toimimaan niiden mukaisesti. Asiakkaan vastuulle annetut tai jätetyt tehtävät heikentävät, hidastavat tai jopa estävät palveluiden saavutettavuutta. Koska runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden voimavarat ja elämäntilanteet voivat olla jo lähtökohtaisesti heikkoja, ylimääräiset vaatimukset saattavat vähentää tai pahimmillaan estää palveluiden käytön toimien näin palveluiden saavutettavuutta heikentävänä tekijänä. Samalla ne voivat heikentää esimerkiksi lapsen oikeuksien toteutumista, jos palveluiden saaminen on riippuvainen vanhemman jaksamisesta ja kyvykkyydestä hakea palveluita.

Lue Ulla Särkikankaan koko artikkeli Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Kuluttajaliiton yhteisen Missä mennään, sote-palvelut? -julkaisun sivulta 50 alkaen.
Julkaisu Kuluttajaliiton sivuilla.

Sivun alkuun.

Ratkaisukäytäntöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta

Potilas- ja asiakaslehden toimitus on koonnut mielenkiintoisia oikeudellisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä. Ratkaisut ovat julkisia.

Aivolaskimotukos diagnosoitiin toistuvasti niskakivuksi

Henkilö sairasti pitkäaikaista niska- ja hartiaseudun kiputilaa ja hänellä oli myös ajoittaista päänsärkyä. Helmikuussa 2020 henkilöllä oli ollut noin viikon ajan takaraivolle painottuvaa pahentuvaa päänsärkyä, lievää pahoinvointia sekä erilaisia näköhäiriöitä. Näiden takia henkilö päätti eräänä iltana lähteä sairaalan päivystykseen, johon puoliso vei hänet autolla. Erikoislääkäri tutki henkilön päivystyksessä ja totesi niskahartiaseudun lihasten aristavan. Henkilölle määrättiin kipulääkitystä sekä lihasten jännitystä vähentävää lääkitystä ja häntä pyydettiin olemaan uudestaan yhteydessä lääkäriin, jos oireet jatkuvat.

Seuraavana aamuna henkilön vointi oli huonompi kuin edellisenä päivänä ja hänellä oli myös uusi oire, sillä hän ei pystynyt käyttämään vasenta kättään normaalisti. Henkilön puoliso vei hänet autolla terveyskeskukseen, jossa erikoislääkäri tutki taas henkilön. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että oireet sopivat pitkäaikaiseen jännitysniskaan ja henkilölle pistettiin kortisoni- ja puuduteseosta niskalihaksien kiinnityskohtiin ja annettiin kipulääkkeitä. Tämän jälkeen henkilö lähti kotiin, mutta seuraavana aamuna hänen päänsärkynsä paheni entisestään ja hän kaatui aamuyöstä sängystä noustessaan eikä päässyt omin voimin ylös. Henkilö vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa henkilöllä todettiin aivolaskimotukokset (sinustromboosi), siihen liittyviä laskimoinfarkteja sekä paikallisia aivoverenvuotoja. Henkilölle aloitettiin verenohennuslääkitys ja tehtiin hyytymien poistoja. Tämän jälkeen henkilöä hoidettiin kaksi kuukautta kuntoutusosastolla.

Henkilö kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen antamasta hoidosta sekä teki potilasvahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle, joka korvasi potilasvahingon. Apulaisoikeusasiamies pyysi Valviralta lausunnon, jossa todettiin, että terveyskeskuslääkärin tekemä tutkimus ei ollut kaikilta osin asianmukainen ja lääkärin puutteellinen toiminta terveyskeskuksessa viivästytti oikeaan diagnoosiin pääsyä ja sairauden asianmukaisen hoidon aloittamista.

Apulaisoikeusasiamies totesi, että henkilön oikeus laadultaan hyvään hoitoon ei toteutunut terveyskeskuksessa, jossa olisi tullut tehdä huolellinen neurologinen tutkimus. Lääkärin tekemien potilasasiakirjamerkintöjen puutteellisuus oli myös moitittavaa ja vaikeutti tilanteen jälkikäteistä arviointia. Apulaisoikeusasiamies antoi lääkärille huomautuksen.

EOAK 29.4.2022, Dnro 1285/2021

Hei terveydenhuollon ammattilainen! Ylin lainvalvoja on nostanut useissa ratkaisuissaan esiin puutteelliset potilasasiakirjamerkinnät, jotka ovat vaikeuttaneet tilanteen jälkikäteistä arviointia. Teethän aina riittävät ja selkeät potilasasiakirjamerkinnät, jotta potilaan ja sinun oikeusturvasi toteutuu!

Kehitysvammaisen asiakkaan itsemääräämisoikeutta loukattiin

Vaikeasti kehitysvammainen henkilö asui hoivakodissa ja tarvitsi ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa. Henkilön perussairauteen kuuluivat nielemisvaikeudet. Kuitenkin eräänä päivänä hoivakodin hoitajat huolestuivat asiakkaan korostuneista nielemisvaikeuksista ja olivat yhteydessä kotisairaalaan. Kotisairaalan lääkäri totesi hoitajien kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella henkilön tarvitsevan kiireellistä päivystyksen arviota ja teki päivystyslähetteen. Henkilö ei pystynyt itse kommunikoimaan vointinsa suhteen. Sen jälkeen, kun lääkäri oli tehnyt lähetteen päivystykseen, palvelukodin johtaja soitti kantelijalle (kantelun tehnyt henkilö) tiedottaakseen asiasta. Kantelija painotti puhelimessa, että mikäli asiakas lähetettäisiin sairaalaan, tulisi hänellä olla hoitaja jatkuvasti mukana. Tuttu hoitaja oli tarpeen, jottei asiakas hätäänny tilanteessa ja jotta hänen oikeusturvansa toteutuu. Kantelija myös muistutti puhelimessa, ettei kyseessä ole henkilön uusi kiireellinen sairaus.

Puhelukeskusteluista huolimatta asiakas lähetettiin yksin sairaalaan, sillä sairaankuljetus saapui arvioitua aikaisemmin eikä palvelukoti ehtinyt järjestämään potilaalle saattajaa mukaan. Asiakkaan mukaan oli laitettu lähete, josta ei kuitenkaan ilmennyt tarkempia tietoja hänen perussairauksistaan, mikä aiheutti ongelmia. Esimerkiksi ambulanssin tai sairaalan henkilökunnalla ei ollut tietoa asiakkaan sokeudesta, mistä syystä hoitohenkilöstö epäili virheellisesti epileptistä kohtausta. Henkilön isän päästyä paikalle sairaalaan oli asiakas kantelun mukaan suunnattoman hädissään.

Apulaisoikeusasiamies pyysi asiaa käsitellessään lausunnon aluehallintovirastolta. Apulaisoikeusasiamies oli samaa mieltä aluehallintoviraston kanssa siitä, että ilman saattajaa toteutettu potilassiirto aiheutti henkilölle vahvaa turvattomuuden tunnetta ja tilanteessa tapahtui myös asiakasturvallisuuteen liittyviä tiedonkulun katkoksia. Apulaisoikeusasiamies piti virheitä vakavina, sillä henkilön itsemääräämisoikeutta loukattiin ja hänelle aiheutettiin tarpeetonta kärsimystä. Apulaisoikeusasiamies piti erityisen moitittavana sitä, että tilanteessa rikottiin monin tavoin haavoittuvassa asemassa olevien vammaisten henkilöiden edun ja itsemääräämisoikeuden toteutumista turvaavia säännöksiä. Apulaisoikeusasiamies korosti, että jos potilas ei pysty itse ilmaisemaan tahtoa ja etuaan, on tehtävä yhteistyötä potilaan läheisten kanssa potilaan tahdon selvittämiseksi. Tilanteessa olisi myös tullut keskustella henkilön läheisten kanssa ennen lähetteen laatimista. Apulaisoikeusasiamies saattoi näkemyksensä palvelun järjestämisvastuussa olleen kuntayhtymän sekä hoivakodin tietoon ja pyysi selvitystä siitä, millä tavoin kuntayhtymä varmisti, etteivät esiintyneet ongelmat toistu.

EOAK 31.8.2022, Dnro 1869/2021

Tyytymättömyys yleislääkärivetoisiin psykiatriapalveluihin

Henkilö kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle, sillä hän oli tyytymätön erikoissairaanhoidon psykiatriapalveluihin laatuun. Henkilö oli tyytymätön erityisesti siihen, että häntä hoitivat erikoissairaanhoidossa ns. erikoistumiskoulutuksen reunajaksoja tekevät yleislääkärit eivätkä siis psykiatriaan erikoistuneet tai erikoistuvat lääkärit. Henkilön mielestä palvelun laatu ei ollut tästä syystä riittävän hyvää. Tämän takia henkilö oli joutunut turvautumaan yksityispsykiatrien apuun, mihin hänellä ei kuitenkaan ollut loputtomasti varaa. Henkilö olisi toivonut, että sairaanhoitopiiri ostaisi yksityiseltä sektorilta psykiatrin palveluita.

Apulaisoikeusasiamies totesi, että jos erikoissairaanhoidon pitkäaikaisen potilaan hoito on toistuvasti järjestetty erikoistumisvaiheessa olevien lääkärien vastuulle, sairaanhoitopiirillä on erityinen vastuu huolehtia siitä, ettei järjestely vaaranna hoidon laatua. Apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota myös siihen, että henkilöstä oli tehty lähete neuropsykiatrian työryhmään ja odotusaika hoitoon oli pitkä. Koska kyseessä oli erikoissairaanhoidon sisäinen lähete, ei hoitotakuun erikoissairaanhoitoa koskevat pykälät sovellu ja näin potilas voi joutua odottamaan hoitoa pidempään, kuin potilas, jolle tehdään lähete perusterveydenhuollosta suoraan neuropsykiatriseen yksikköön. Apulaisoikeusasiamies kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön huomion siihen, että hoitotakuuta koskevaa lainsäädäntöä tulisi täsmentää koskemaan myös erikoissairaanhoidon sisällä tehtyjä lähetteitä. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan kantelijan oikeus hyvään hoitoon ei toteutunut tilanteessa ja myös pitkäaikaisten psykiatristen potilaiden tulee saada laadultaan hyvää hoitoa.

EOAK 27.4.2022, Dnro 1224/2021

Lastensuojeluilmoitus ja koronatestaus

Äiti (kantelija) soitti puhelimitse terveyskeskukseen, koska hänen pojallaan oli ollut pari päivää kurkku kipeänä, ja pyysi aikaa nieluviljelyyn. Hoitaja totesi kantelijalle puhelimessa, että nieluviljelyn lisäksi myös koronatesti tulisi ottaa. Äiti kuitenkin totesi, ettei lapsi suostu siihen ja testi voidaan ottaa nielusta (= ei siis nenänielusta) tarvittaessa. Hoitaja totesi puhelimessa, ettei nielunäyte ole mahdollinen testinottotapa.

Äiti ja poika saapuivat vastaanotolle ja hoitajan todetessa, että koronatesti otetaan, alkoi lapsi itkeä, riehua ja vastustaa testin ottamista. Kantelijan mukaan hoitaja uhkasi tekevänsä lastensuojeluilmoituksen, jos he kieltäytyvät testin ottamisesta. Lopulta koronatesti otettiin nenänielusta, koska kantelija katsoi, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin pakottaa lapsi testiin, jotta heistä ei tehtäisi lastensuojeluilmoitusta. Kantelijan mukaan hänelle ei koko vastaanottoaikana tarjottu vaihtoehtoisia toimintatapoja nenänielusta testin ottamiselle. Tapahtumien kulusta oli jälkikäteen erimielisyyttä, sillä hoitohenkilöstö ei tunnistanut tilannetta sellaisena kuin kantelija oli sen kanteluun kuvannut eikä hoitaja omasta mielestään uhannut kantelijaa lastensuojeluilmoituksen tekemisellä.

Apulaisoikeusasiamies totesi, että tartuntatautilaissa ei ole säädetty kouluikäisen lapsen velvollisuudesta antaa koronavirusnäytettä. Kanteluajankohtana voimassa olleen THL:n suosituksen mukaan kouluikäisten lasten testaaminen oli aina aiheellista lievissäkin oireissa. Apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei potilaan tiedonsaantioikeus toteutunut riittävällä tavalla tilanteessa, mutta itse tilanteessa ei toimittu virheellisesti nielunäytteen ottamisesta kieltäytymisen osalta, sillä kyseisenä ajankohtana kyseinen näytteenottomenetelmä ei ollut yleisesti käytössä. Apulaisoikeusasiamies totesi myös, ettei hän voi varmuudella tietää jälkikäteen, uhattiinko tilanteessa lastensuojeluilmoituksella vai ei.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan hoitaja toimi kuitenkin virheellisesti mainitessaan vastaanotolla potilaalle ja hänen äidilleen mahdollisuudesta lastensuojeluilmoituksen tekemiseen pohdittaessa koronatestin tekemistä. Yksinomaan se seikka, että lapsi tai hänen vanhempansa kieltäytyvät toimenpiteestä, jota lapsen oman terveyden turvaaminen ei välttämättä edellytä, ei ole peruste lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Apulaisoikeusasiamies saattoi käsityksensä tilanteesta kunnan tietoon.

EOAK 28.4.2022, Dnro 2004/2021

Perusoikeuksien rajoitus päihdepalveluissa

Henkilö kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle päihdepalvelukeskuksen säännöistä, joilla rajoitettiin palvelun asiakkaan yhteydenpitoa muihin ihmisiin. Keskuksen palveluita käyttävä asiakas sai soittaa kaksi kertaa viikossa viiden minuutin ajan ennalta ilmoitetuille läheisilleen. Keskuksen asiakkaalla ei ollut mahdollista ottaa vastaan vieraita hoitojakson aikana. Kantelija vertasi keskuksen olosuhteita vankilaan, jossa oli kuitenkin päihdepalvelukeskusta rennommat säännöt, sillä siellä sai pitää yhteyttä kehen halusi ja puhua niin pitkään kuin oli tarvetta. Päihdepalvelukeskuksen mukaan keskuksen toiminta perustui vapaaehtoisuuteen ja henkilön tullessa keskukseen asiakas hyväksyi yksikön säännöt. Säännöillä pyrittiin keskuksen mukaan siihen, että asiakas pystyisi keskittymään paremmin päihderiippuvuutensa hoitoon sekä minimoitaisiin osastolle tulevien päihteiden määrä.

Apulaisoikeusasiamies totesi, että mielenterveyslain lähtökohtana on laitosvallan kielto. Siihen sisältyy, että vapaudenmenetys ei sellaisenaan oikeuta muiden perusoikeuksien rajoittamiselle. Potilaan oikeuksia ei voida myöskään rajoittaa osastokohtaisilla säännöillä, vaan perusoikeusrajoitusten on perustuttava lakiin. Apulaisoikeusasiamies toi esiin, että päihderiippuvaisen henkilön perusoikeuksien rajoittamisesta vapaaehtoisissa päihdepalveluissa ei ole säädetty laissa. Apulaisoikeusasiamies totesi, että nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa ei ollut kyse aidosta suostumuksesta, jolla henkilö luopui perusoikeuksistaan. Suostumus ei ole pätevä esimerkiksi silloin, jos henkilö on selvästi alisteisessa asemassa toiseen tahoon nähden. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan hoitosopimuksen käyttö on sinänsä mahdollista, mutta sitä tehtäessä tulisi huolehtia, että henkilö ymmärtää, mihin hän sopimuksen allekirjoittamisella sitoutuu ja mitä muuta palvelua hän voi saada. Myös lainsäädännön uudistus tarvittaisiin. Lisäksi apulaisoikeusasiamies korosti, että hoidon mahdollinen keskeytyminenkään ei saa vaarantaa henkilön oikeutta perustuslaissa turvattuihin riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Apulaisoikeusasiamies saattoi käsityksensä asiasta kuntayhtymän tietoon sekä kiinnitti sosiaali- ja terveysministeriön huomion lainsäädännön muutostarpeisiin.

EOAK 23.8.2022, Dnro 2686/2021

Huom. Ylimpien lainvalvojien eli eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävänjakoa täsmennettiin lokakuussa 2022. Jatkossa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat ylimmälle lainvalvojalle tehtävät kantelut tulee osoittaa pelkästään eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeuskanslerille on keskitetty esimerkiksi julkisia hankintoja ja valtiontukia koskevat asiat.

Sivun alkuun.