Tutustu maksutta uuteen Suomen Potilaslehteen, jonka teemana on potilaan oikeudet. Tästä numerosta löydät keskeisimmät asiat, jotka jokaisen kannattaa tietää potilaan oikeusturvasta. Lehdessä lisäksi alan asiantuntijoiden kirjoituksia potilasoikeuden ajankohtaisimmista näkökulmista. Lataa PDF-tiedosto tai lue keskeisimmät artikkelit alta!
Katso kaikki Potilaslehdet täältä.
Nostoja sisällöstä
- Kuluttajaliiton neuvontanumerosta kuka tahansa voi kysyä apua
- Paavo Koistinen – väsymätön moniottelija potilaiden asialla
- Mistä potilas saa tietoa oikeuksistaan?
- Varifrån får patienten information om sina rättigheter?
Kuluttajaliiton neuvontanumerosta kuka tahansa voi kysyä apua
Kuluttajaliitto aloitti keväällä kaikille avoimen puhelinneuvonnan potilaan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaan oikeuksista. Myös potilas- ja sosiaaliasiamiehille tarjottiin mahdollisuus kysyä neuvoja potilas- ja sosiaalioikeuden asioista oman työnsä tueksi. Neuvontanumeron asiantuntemuksesta vastasi kevään ajan varatuomari Kaija Kess. Kaija kertoo meille nyt kokemuksistaan, joita kevään mittaan havaitsi neuvontatyössään.
Kuka olet ja mikä on taustasi?
Olen Kaija Kess, OTM ja varatuomari. Minulla on 35 vuotta kokemusta juristina ja olen vuodesta 2014 alkaen erikoistunut sosiaali- ja terveydenhuollon potilaiden ja asiakkaiden oikeuksiin.
Mistä asioista Kuluttajaliiton neuvontanumerosta voi kysyä?
Neuvontanumerosta voi kysyä kaikesta, mikä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan asemassa ja oikeuksissa mietityttää. Jos aihe ei kuulu neuvontanumeron asiantuntemuksen piiriin, neuvonnasta ohjeistetaan eteenpäin.
Olet nyt kevään aikana vastannut Kuluttajaliiton neuvontanumeroon. Mikä on ollut yleisimmin kysytty aihe?
Yleisimmin on kysytty potilaan oikeuksista, johon sisältyy laaja kirjo asioita, muun muassa lääkityksestä tai hoidosta päättäminen, tietojensaantioikeus ja oikeus korvauksiin.
Onko jokin aihe, josta ennen neuvontaa olit ajatellut kysyttävän, mutta kysymyksiä ei tullutkaan?
Odotin koronapandemian aiheuttavan kysymyksiä
esimerkiksi kiireettömän hoidon viivästymisistä, mutta suoraan koronaan liittyviä kysymyksiä ei tullut. Ilmeisesti viranomaistiedotus oli kattavaa, mikä oli hyvä asia.
Soittajat saattavat pohtia, onko oma asia sellainen, josta juuri tästä numerosta voi kysyä neuvoa. Mitä neuvoja antaisit tällaiselle henkilölle?
Kuluttajaliiton potilasneuvonta on juuri sellainen numero, johon voi rauhallisin mielin soittaa neuvoa kysyäkseen. Lääketieteellisiä vastauksia numerossa ei anneta, mutta kylläkin kuunnellaan ja ohjataan aina eteenpäin.
Olet antanut neuvontaa myös potilas- ja sosiaaliasiamiehille heidän työnsä tueksi. Onko tästä noussut esille jotain, josta haluaisit mainita?
Koronapandemia näytti sotkevan potilas- ja sosiaaliasiamiesten kevään 2020 niin, että puheluita tuli määrällisesti vähän. Tosin tuli toiveita puhelinneuvonnan jatkumisesta ja potilaan oikeuksiin liittyvästä koulutuksesta. Heidän ammatillinen täydennyskoulutuksensa toteutuu Kuluttajaliitto ry:n ja Metropolia AMK:n yhteistyönä tammikuussa 2021.
Millainen tarve yhteiskunnassa on matalan kynnyksen neuvoille potilaiden oikeuksiin liittyen?
Tällaisille palveluille on varmasti tarvetta. Kaikki eivät osaa tai jaksa hakea tietoa internetistä tai muista lähteistä. Usein sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaina ja potilaina olevat henkilöt ovat sairaita tai väsyneitä tai heillä on paljon ajateltavaa ja selvitettävää. Tämän vuoksi on hyvä, että on puhelinneuvonta, josta voi ilman ajanvarausta kysyä mieltä painavia asioita ja saada vastauksia tai jatko-ohjeita. Puhelinneuvonnasta keväällä 2020 saatu palaute oli kiittävää. Soittajat olivat helpottuneita, kun heitä kuunneltiin ja yhdessä mietittiin ratkaisuja vaikeisiin asioihin.
Terveisesi Potilaslehden lukijoille?
Toivon, että muistatte Kuluttajaliitto ry:n olevan taho, josta voi kysyä neuvoa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden oikeuksista ja asemasta. Toivotan lukijoille koronapandemian mahdollisimman hallittua helpottumista ja kaunista kesää!
Kuluttajaliiton potilasoikeusneuvonta
Tiedätkö oikeutesi potilaana? Kuluttajaliiton maksuton puhelinneuvonta on tukenasi. Kysy neuvoa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden oikeuksista ja asemasta!
Paavo Koistinen – väsymätön moniottelija potilaiden asialla
Paavo Koistinen on Suomen Potilasliiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja toimii luottamustehtävissä monissa muissa potilasjärjestöissä. Koistinen on jo vuosien ajan puolustanut suomalaisten potilaiden oikeuksia ja nostanut kehittämistä kaipaavia teemoja ja epäkohtia sosiaali- ja terveydenhuollon keskusteluun. Haastattelimme häntä potilaan oikeuksien ajankohtaisiin teemoihin liittyen.
Mitkä ovat parhaita muistojasi toimiessasi Suomen Potilasliiton puheenjohtajana?
Olen saanut olla edistämässä asioita eri sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla asiakkaan ja potilaan näkökulmasta katsottuna jo vuodesta 2000. Olen ollut muun muassa liiton edustajana kuultavana kahdessa aiemmassa sote-uudistushankkeessa STM:ssä. Kumpikaan näistä ei päätynyt maaliin saakka.
Nostaisin esiin myös potilasturvallisuuden, johon olemme vaikuttaneet monin eri tavoin vuodesta 2007 alkaen. Ensimmäinen potilasturvallisuuskonferenssi järjestettiin Suomessa vuonna 2009. Järjestelyvastuu oli STM:n, ja olin ohjelmatoimikunnassa. ”Potilasturvallisuus on perusasia Suomessakin”, totesi silloin arkkiatri Risto Pelkonen avatessaan konferenssia. Nämä sanat jäivät potilaana mieleeni. Toisessa konferenssissa (v. 2011) julkaistiin Potilasturvallisuusopas potilasturvallisuuden edistämiseksi terveydenhuollon toimintayksiköissä toimiville, olin yksi sen kirjoittajista. Järjestäjinä olivat Suomen Potilasliitto, STM, THL, Kuntaliitto, Fimea, Valvira ja Suomen Potilasturvallisuusyhdistys. Vuosina 2011–2015 Potilasliitolla oli sopimus THL:n kanssa Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelmassa, jossa Potilasliitolla oli merkittävä suunnittelijan rooli.
Suomeen perustettiin vuonna 2010 Suomen Potilasturvallisuusyhdistys, joka on potilaiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden yhteinen foorumi. Olen yksi sen perustajajäsenistä ja myös hallituksen jäsen. Olemme toimineet jo vuodesta 2010 alkaen aktiivisesti sen puolesta, että sairaanhoitojärjestelmämme tarvitsee laadun seurantaa. Toimin liiton edustajana THL:n Terveydenhuollon laaturekisterit -hankkeen (2018–2020) ohjausryhmän jäsenenä. Olemme saaneet edistettyä erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asioita liitossamme yhdessä toimien ja saaden tukea jäseniltämme eri tavoin. Näen, että potilaan näkökulmasta esitettyjä asioita otetaan huomioon nykyisin myös eri viranomaistahoilla eli kansalaisten ja potilaiden ääntä kuullaan, mutta se vaatii aktiivista työtä edunvalvontaan liittyen.
Ovatko potilaiden oikeudet Suomessa ajan tasalla?
Näen, että potilaan oikeudet ovat tyydyttävällä tasolla, mutta suurin puute on siinä, ettei kansalaisilla ole tarpeeksi tietoa potilaan oikeuksista. Tähän luo haasteita myös väestörakenteen muutos ikääntyneiden määrän lisääntyessä koko ajan myös Suomessa. Yksi esiin noussut asia on potilas- ja sosiaaliasiamiestoiminta. Kun asiakas kokee tulleensa sosiaali- ja terveydenhuollon osalta väärin kohdelluksi tai kaipaa neuvoja oikeuksistaan, hän voi selvitellä tilannettaan potilas- tai sosiaaliasiamiehen kanssa. On ollut kokemusta, ettei asioihinsa kaikin osin saa vastausta ja apua. Näen, että kun toimintaympäristöt muuttuvat, tulisi sosiaali- ja potilasasiamiesten saada jatkuvaa täydennyskoulutusta työhönsä. Mainittakoon, että olen jäsen STM:n vakuutuslääkärijärjestelmää kehittävässä neuvottelukunnassa, jossa tämä asia on keskusteluissa noussut myös esiin.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli voimaan Suomessa 1.3.1993. Lainkohtia on muutettu useaan otteeseen tämän jälkeen. Potilaan oikeudet on otettava huomioon kaikissa terveydenhuollon palveluissa sekä sosiaalihuollon piirissä Suomessa.
Mitä potilaiden kannalta keskeisiä teemoja on meneillään lainvalmistelutyössä?
Näen, että yksi suurista haasteista on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka on nyt lausuntokierroksella. Siinä on suuria haasteita. Tavoitteet ovat seuraavat: kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten tuomiin haasteisiin ja hallita kustannuksia. Kuinka nämä todella toteutuvat kansalaisille? Potilaan oikeusturva vaatii edunvalvontaa erityisesti nyt, mutta myös tulevaisuudessa.
Mitä hyötyjä näet potilaiden ja asiakkaiden edunvalvonnan yhteistyössä?
Kuluttajaliitto ja Potilasliitto ovat toimineet aikaisemmin erillisinä toimijoina sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien edunvalvojina. Nyt, kun edunvalvonta potilaiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaiden osalta siirtyy kokonaisuudessaan Kuluttajaliitolle, samalla vahvistetaan edunvalvontaa vastaamaan tämän päivän haasteisiin ja nopeasti muuttuviin toimintaympäristöjen muutoksiin. Onnistuakseen tämä tarvitsee niin henkilö- kuin taloudellisiakin resursseja.
Syksyllä 2020 Kuluttajaliitto vahvistuu sote-edunvalvonnan asiantuntijalla, ja sote-palveluiden edunvalvonnan tueksi perustetaan koordinointitiimi, johon Potilasliitto sekä Kuluttajaliitto ja niiden sote-järjestöt voivat nimetä edustajansa. Näen, että tällä ratkaisulla tulemme parantamaan potilaiden ja sote-asiakkaiden asemaa myös edunvalvontaan liittyen.
Terveisesi Suomen Potilaslehden lukijoille?
Kuluttajaliitto jatkaa Potilasliiton julkaiseman Suomen Potilaslehden julkaisua nykyisellä tasollaan ainakin tämän vuoden. Tämän numeron teemana on potilaan oikeudet. Lehden ulkoasua on myös muutettu ja sitä ovat olleet tekemässä nyt ammattilaiset. Toivon, että lehti voisi ilmestyä myös vuoden 2020 jälkeen. Haluan kiittää lukijoita sekä lehteen kirjottaneita niistä 15 vuodesta, jotka toimin lehden päätoimittajana ja heitä, jotka mahdollistivat lehden julkaisemisen ja jota toimitimme vapaaehtoisvoimin jo 42 vuosikertaa. Voimia ja terveyttä teille kaikille ja hyvää tulevaa syksyä!
Mistä potilas saa tietoa oikeuksistaan?
Potilaslaki velvoittaa, että jokaisella terveydenhuollon toimintayksiköllä tulee olla nimetty potilasasiamies, joka neuvoo, avustaa ja ohjaa potilasta sekä tiedottaa potilaan oikeuksista. Potilasasiamies on puolueeton neuvoja, joka ei voi ottaa kantaa hoidollisiin ratkaisuihin tai potilasvahinkoasioihin.
Potilailla on joskus virheellinen käsitys, että potilasasiamies on oman työnantajansa etujen edistämistä varten – ja näin ollen myös oman työnantajansa puolella. Näin asia ei kuitenkaan ole. Potilasasiamiehet toimivat potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi yhteistyössä niin potilaiden, omaisten kuin tarvittaessa myös terveydenhuollon ammattihenkilöidenkin kanssa.
Potilaan huolet ja murheet eivät nykyisessä järjestelmässä kuitenkaan kuulu kenelle tahansa potilasasiamiehelle, vaan potilaan pitäisi tietää tarkemmin, mihin ottaa yhteyttä. Sairaanhoitopiireillä on omat potilasasiamiehensä, kunnilla omat potilasasiamiehensä, yksityisillä terveydenhuollon palveluntuottajilla omansa jne. Monesti potilasasiamiehet neuvovat auliisti kaikkia yhteydenottajia, toisin sanoen myös muita kuin varsinaiseen omaan asiakaskuntaan kuuluvia ”oman palveluntuottajan” asiakkaita. Tosin tuolloin neuvonta tapahtuu yleisellä tasolla. Tarkempaa tietoa tai yksityiskohtaisempia ohjeita saadakseen asiakkaan on pääsääntöisesti oltava yhteydessä kyseisen terveydenhuollon palveluntuottajan omaan potilasasiamieheen, sillä eri toimijoilla saattaa olla toisistaan poikkeavat käytännöt ja lomakkeet erilaisten reklamaatioiden käsittelyyn. Kuulostaa sekavalta – ja sitä se asiakkaiden silmissä taitaa välillä ollakin.
Potilaiden tiedonsaannin näkökulmasta nykyisessä tilanteessa haasteena on potilasasiamiestoiminnan hajanaisuus ja toisaalta saatavilla olevan tiedon pirstaleisuus ja joskus myös hankala löydettävyys. Hakukoneiden tarjoamilla sivustoilla tieto potilaan oikeuksista on monin paikon samaa ja melko pinnallista. Joillain sivustoilla tieto on hyvin yksipuolista, puutteellista tai jopa virheellistä. Asiakkaalle herää helposti lisäkysymyksiä tässä prosessi- ja käsiteviidakossa viimeistään siinä kohtaa, kun esiin tulee useita erilaisia valituskanavia. Asiaa voi alkuun käsitellä avoimella keskustelulla hoitopaikassa. Jos hoitopaikassa käydystä keskustelusta ei ole apua, potilas voi tehdä kirjallisen muistutuksen hoitopaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Mikäli asiakas on esimerkiksi tyytymätön saamansa muistutusvastaukseen, hän voi tehdä kantelun aluehallintovirastolle, tai Valviralle – jos asia koskee kuollutta henkilöä. Potilasvahinkotapauksissa ilmoitus tehdään puolestaan Potilasvakuutuskeskukseen.
Kaksi vuosikymmentä käytännön hoitotyötä tehneenä ja myöhemmin potilasasiamiehenä toimiessani tämä potilasasiamiesjärjestelmän moninaisuus, potilaiden saatavilla olevan tiedon hajanaisuus ja toisaalta puutteellinen tietoisuus niin potilaan oikeuksista kuin potilasasiamiestoiminnasta ylipäätään on ajoittain tullut hyvin selkeästi esiin. Toivottavaa myös olisi, että yhä useampi terveydenhuollon ammattilainen informoisi potilasta esimerkiksi hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta, sillä potilaalla on näihinkin asioihin laillinen tiedonsaantioikeus.
Tähän loppuun laitettakoon tiivistettynä, mitä laki potilaan asemasta ja oikeuksista eli ns. potilaslaki pitää sisällään. Laista löytyy säännökset niin potilaan oikeuksista kuin potilasasiamiestoiminnastakin. Laki korostaa potilaan oikeutta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun. Lisäksi hoito on järjestettävä siten, ettei se loukkaa potilaan ihmisarvoa, vakaumusta tai yksityisyyttä. Laki turvaa potilaalle oikeuden itsemääräämiseen ja tiedonsaantiin ja se korostaa myös potilaan aktiivista osallistumista hoitonsa päätöksentekoon sekä alaikäisen potilaan asemaa. Potilaalla on myös oikeus te hdä muistutus ollessaan tyytymätön saamaansa hoitoon tai kohteluun.
Näin siis teoriassa – mutta minkälaista on potilaiden tiedonsaanti omista oikeuksistaan käytännössä?
Hanna Sykkö
Väitöskirjatutkija
Puheenjohtaja, Suomen Potilasasiamiehet ry
Varifrån får patienten information om sina rättigheter?
Enligt lagen om patientens ställning och rättigheter ska varje verksamhetsenhet för hälso- och sjukvård utse en patientombudsman som ger patienten råd, bistår och vägleder patienten samt informerar om patientens rättigheter. Patientombudsmannen är en opartisk rådgivare som inte kan ta ställning till vårdlösningar eller patientskadefrågor.
Patienterna har ibland en felaktig uppfattning om att patientombudsmannen finns till för att tillvarata arbetsgivarens intressen och därmed står på arbetsgivarens sida. Så är det emellertid inte. Patientombudsmännen arbetar för att främja patientens rättigheter och för att de ska bli tillgodosedda i samarbete med patienter, anhöriga och vid behov även yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården.
Enligt det nuvarande systemet hör patientens bekymmer och problem ändå inte till vilken patientombudsman som helst, utan patienten borde veta mera exakt till vem han eller hon ska vända sig. Sjukvårdsdistrikten har egna patientombudsmän, kommunerna har egna patientombudsmän, privata serviceproducenter inom hälso- och sjukvården har egna osv. Ofta hjälper patientombudsmännen alla som kontaktar dem, med andra ord även andra kunder än de som hör till den egna serviceproducentens huvudsakliga kundkrets. Däremot är rådgivningen då mera på en allmän nivå. För att få mera ingående uppgifter eller mera detaljerade anvisningar måste kunden i regel kontakta den egna patientombudsmannen för ifrågavarande serviceproducent inom hälso- och sjukvården. Olika aktörer kan ha olika praxis som avviker från varandra och olika blanketter för hanteringen av reklamationer. Det låter rörigt – och det är det säkert även ibland i patientens ögon.
Med tanke på patientens möjlighet att få information är patientombudsmannaverksamhetens utspriddhet en utmaning i nuläget. Det samma gäller för informationen som finns att tillgå som är splittrad och ofta även svår att hitta. På de webbplatser som erbjuds av sökmaskinerna är informationen om patientens rättigheter den samma på många ställen och ofta ganska ytlig. På en del webbplatser är informationen mycket ensidig, bristfällig eller till och med felaktig. Denna process- och begreppsdjungel väcker lätt fler frågor hos kunden senast då det går upp för kunden att det finns flera olika besvärskanaler. Ärendet kan till en början behandlas i form av en öppen diskussion på vårdplatsen. Om diskussionen på vårdplatsen inte hjälper, kan patienten framställa en skriftlig anmärkning till den chef som ansvarar för hälso- och sjukvården vid verksamhetsenheten. Om kunden till exempel är missnöjd med svaret på anmärkningen, kan kunden anföra klagomål hos regionförvaltningsverket, eller hos Valvira, om ärendet gäller en avliden person. I patientskadefall görs en anmälan till Patientförsäkringscentralen.
Under de tjugo år som jag har arbetat inom vården och senare verkat som patientombudsman har patientombudsmannasystemets mångformighet, den splittrade tillgången på information för patienterna och den å andra sidan bristfälliga kännedomen om både patientens rättigheter och patientombudsmannaverksamheten i allmänhet tidvis framgått mycket tydligt. Det skulle även vara önskvärt att allt fler yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården skulle informera patienten om till exempel misstanke om felbehandling eller annan serviceavvikelse eftersom patienten har laglig rätt att få upplysningar om dessa frågor.
Slutligen vill jag sammanfatta innehållet i lagen om patientens ställning och rättigheter. I lagen ingår bestämmelse om såväl patientens rättigheter som patientombudsmannaverksamheten. Lagen framhåller patientens rätt till god hälso- och sjukvård och ett gott bemötande i samband med den. Vården ska ordnas så att patientens människovärde inte kränks och att patientens övertygelse och integritet respekteras. Lagen tryggar patientens självbestämmanderätt och rätt till information och den framhåller även patientens aktiva deltagande i beslutsfattandet om sin vård samt minderåriga patienters ställning. En patient har även rätt att framställa en anmärkning, om patienten är missnöjd med den vård eller det bemötande som han eller hon har fått.
Så här ser det alltså ut i teorin, men hur ser patienternas tillgång till information om sina rättigheter ut i praktiken?
Hanna Sykkö
Avhandlingsforskare
Ordförande, Suomen Potilasasiamiehet ry
