Potilas- ja asiakaslehti 2/2021

Tutustu maksutta Potilas- ja asiakaslehteen, jonka teemana on omaishoitajuus. Lehdessä lisäksi alan asiantuntijoiden kirjoituksia potilasoikeuden ajankohtaisimmista näkökulmista. Lataa PDF-tiedosto tai lue keskeisimmät artikkelit alta!

Lue näköislehteä.

Katso kaikki Potilas- ja asiakaslehdet täältä.

Sisällys

Omaishoitajan rankka arki – “Joudun taistelemaan saadakseni äidille palveluja”

Teksti: Paula Pessi | Kuva: Linda Lipponen

Hilkka Ahde on monessa mukana oleva kaupunginvaltuutettu, jonka päivät venyvät välillä yömyöhään kaupungin yhteisiä asioita hoitaessa. Hilkalla on omakohtaista kokemusta myös omaishoitajan työstä jo miltei kymmenen vuoden ajalta. Hilkka kuvaili Potilas- ja asiakaslehdelle omaishoitajan arkea sekä omaishoitajajärjestelmän uudistustarpeita, jotka auttaisivat omaishoitajia jaksamaan paremmin arvokkaassa työssään.

Työuransa aikana Hilkka on ehtinyt toimia erilaisissa tehtävissä muun muassa Lastenklinikoiden Kummien toiminnanjohtajana, yksityisyrittäjänä ja viestintäpäällikkönä. Eläkkeelle hän pääsi vuonna 2017. Kuluvana vuonna Hilkka on heittäytynyt tarmokkaasti Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävien pariin.

”Olen toiminut äitini omaishoitajana jo vuodesta 2013. Keväällä 2020 äitini muutti asuinpaikkakunnaltaan Valkeakoskelta minun ja tyttäreni luokse Helsinkiin. Mieheni taas sairastui vakavasti vuonna 2017. Toimin myös hänen omaishoitajanaan vuoteen 2019 asti, jolloin hän menehtyi.”

Ensimmäiset vuodet omaishoitajana

Kun Hilkan äiti sairastui, vietti hän aluksi useita kuukausia hoivakodissa kuntoutumassa. Kotiuduttuaan hän asui aluksi kotona kotihoidon turvin, joka kävi arkipäivisin kahdesti. ”Viikonloppuisin minä ja tyttäreni matkustimme äidin luo siivoamaan, pyykkäämään ja kauppa-asioille. Kun lähdin sunnuntaisin takaisin Helsinkiin, oli se meille kaikille aina todella surullinen hetki. Äiti oli aina ollut liikunnallinen ja aktiivinen henkilö, mistä syystä oli rankkaa nähdä, kuinka yksinäiseksi hän tunsi olonsa, vaikka hänellä oli paljon ihania ystäviä, jotka vierailivat viikoittain. Mieheni kuoleman jälkeen päätimme tyttäreni kanssa, että jakaisimme äidin hoitovastuun ja äiti muutti luoksemme. Hoidon tarve oli tuolloin kasvanut jo huomattavasti.”

Viime vuosikymmenen loppuvuodet olivat Hilkalle erittäin rankkoja, sillä omaishoitajuuden lisäksi hän työskenteli vielä täysipäiväisesti. Sunnuntaisin oli aina matkattava äidin luota takaisin Helsinkiin töiden takia. Jokainen lähtö oli henkisesti vaikea ja kuluttava.

”Pyysin silloin, että olisin saanut tehdä töitä etänä. Tämä olisi helpottanut omaa tilannettani omaishoitajana, sillä esimerkiksi viranomais- tai pankkiasioita ei voinut hoitaa viikonloppuisin. Työnantaja ei kuitenkaan nähnyt etätöiden tekoa mahdollisena, koska silloin ei ollut olemassa valvontajärjestelmää etätöiden tekoa varten. Kuulostaa nyt hölmöltä, ja sitä se olikin!”

Matkustaminen äidin luokse joka viikonloppu oman työviikon jälkeen oli hyvin kuormittavaa. Lisäksi Hilkka törmäsi nykyisen omaishoitajajärjestelmän epäkohtiin.

”Oletin esimerkiksi, että saisin vähentää verotuksessa äidin luokse ajamisesta syntyvät matkakulut. Kuitenkaan asia ei ollut näin, sillä vain sopimusomaishoitaja saa tehdä kyseiset matkavähennykset. Äidin asuinkunta ei hyväksynyt eri paikkakunnalla asuvaa henkilöä sopimusomaishoitajaksi, joten en saanut matkavähennyksiä. Monelle pienituloiselle, kaukana iäkkäistä vanhemmistaan asuvalle omaiselle polttoaine on merkittävä kuluerä.”

Omaishoitajan tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään

Hilkka pohtii, että haastavinta omaishoitajan arjessa on se, että arki sisältää niin paljon rutiineja. Hoitorutiineja tulee jaksaa tehdä päivästä toiseen ja niihin sisältyy usein sairaanhoidollisiakin elementtejä.
Omaishoitajan tulee myös olla jatkuvasti tarkkana esimerkiksi hoidettavan mahdollisten tulehdusten sekä suu- ja iho-ongelmien osalta. Samalla tulisi huolehtia omasta jaksamisesta. Omaishoitajan elämästä puuttuvat täysin spontaanit mahdollisuudet. Ei voi yhtäkkiä lähteä konserttiin tai elokuviin, vaan kaikki tulee suunnitella etukäteen tarkasti. Omaishoitajan tulee ennakoida paljon erilaisia tilanteita. “Tänä päivänä on myös työvoimapulasta kärsivässä Helsingissä suuri haaste saada palvelusetelillä viikon varoitusajalla hoitajaa kotiin muutamaksi tunniksi.”

Yksilön itsemääräämisoikeus on tärkeä oikeus, mutta omaishoitaja kohtaa sen kanssa haasteita. Vaikeita tilanteita kohdataan esimerkiksi silloin, kun omaishoidettava ei ymmärrä omaa parastaan. Tällainen tilanne voisi tulla vastaan esimerkiksi silloin, jos omaishoidettavan turvallisuuden takia sängyn reunat tulisi lukita ylös, mutta omaishoidettava ahdistuu niistä, tai kun hoidettava kieltäytyy suihkusta. Silloin on vain sitkeästi jaksettava neuvotella.

Lisäksi omaishoitaja joutuu monesti taistelemaan oikeuksistaan kunnan kanssa. Itse pitää olla aktiivinen ja periksiantamaton.

”Usein ensimmäinen vastaus on kieltävä ja omaishoitajalta vaaditaan hirveästi energiaa, uskallusta ja päättäväisyyttä palveluita saadakseen. Lainsäädäntö on haastava ja kunnat soveltavat lakeja eri tavoin. Aikoinaan jouduin esimerkiksi taistelemaan kuntaa vastaan siitä, että sain äidille erillisen nousutuen estämään sängystä tippumista kesämökillämme. Minulle sanottiin, että teillä on jo yksi – niin olikin, mutta se oli ruuvattu kiinni äidin lattiaan. Silloin sapetti, ja kirjoitinkin kunnalle, että kuinka paljon maksaa, jos äitini lonkka murtuu verrattuna nousutuen hintaan?”

“Helsingissä taas vammaispalvelu ei puoltanut suihkukaapin purkamista, vaikka äitini ei päässyt sinne. Minulle sanottiin, että asunnon muutostöitä tehdään vain, jos se edesauttaa hoidettavan omatoimisuutta. Hei haloo! Mihin unohtui taas omaishoitaja? Suihkuttaminen on muutenkin rankka toimenpide ilman ylimääräisiä esteitä. Lisäksi vuosien saatossa olen kohdannut erikoisia rajauksia esimerkiksi kotihoidon käyntimääriin liittyen.”

Kunnissa tarvittaisiin lisää tahtotilaa omaishoitajien auttamiseen ja tukemiseen joustavilla palvelumuodoilla. Omaishoito säästää kunnalta huomattavasti kustannuksia, mikä yhteiskunnan tulisi muistaa.

Omaishoitajajärjestelmää tulee uudistaa tasapuolisesti

Hilkka katsoo, että omaishoitajajärjestelmää tulisi kehittää monella eri tavalla. ”Omaishoitajuus tulisi ensinnäkin tunnustaa työksi. Pitäisi ymmärtää, että omaishoitajuus on keskeinen osa palvelurakennetta kotihoidon ja palveluasumisen lisäksi. Omaishoitajuudelle tulisi luoda oma organisaatio, johon sisältyisi myös terveydenhuollon henkilöstöä. Kun valtio suuntaa rahaa omaishoitajuudelle, pitäisi tämä raha korvamerkitä nimenomaan omaishoitoon. Tällä hetkellä raha ei aina kohdennu oikein ja tähän tarvittaisiin muutosta.” Omaishoitajat ovat myös eri puolella Suomea erilaisessa asemassa ja esimerkiksi omaishoidon tuen suuruus vaihtelee kuntien välillä.

”Kotikaupunkini Helsingin osalta toivoisin uudenlaista palveluiden organisointia. Olisi hyvä, että silloin kun henkilön kanssa tehdään omaishoitosopimus, omaishoitaja ja omaishoidettava tapaisivat moniammatillisen tiimin, jonka kanssa katsottaisiin yhdessä palveluvalikoimaa ja lainsäädäntöä läpi ja keskusteltaisiin esimerkiksi muutostöiden ja kuntoutuspalveluiden tarpeesta. Itselläni esimerkiksi meni melkein vuosi, että sain lopulta fysioterapiakäynnin äidille kotiin. Tiedän, että moniammatillisia palveluprosesseja on osassa kuntia.“

Onnelliset hetket antavat energiaa

”Omaishoitajan työ on välillä rankkaa. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että saan hoitaa äitiä kotona. Minulle energiaa antavat ne hetket, jolloin näen äidin onnellisena. Esimerkiksi silloin, kun äiti saapuu ja huokaa onnellisena päästyään takaisin kotiin intervallihoidosta, tiedän tehneeni oikean valinnan. Olen myös kiitollinen, että saan jakaa tyttäreni kanssa äidin hoitoa. Äiti tunnistaa meidän rakkautemme.”

”Kun itse olin nuori äiti, asuimme Oulussa ja mieheni vietti töiden takia paljon aikaa Helsingissä. Jouduin monta kertaa siihen tilanteeseen, että tarvitsin lastenhoitoapua äidiltäni. Äiti oli silloin työelämässä, mutta hän järjesti aina sijaisen itselleen ja tuli auttamaan meitä. Lupasin aikoinaan äidille, että hoidan häntä sitten, kun hän on vanha. Sen lupauksen olen pitänyt.”

Kuka? Hilkka Ahde, omaishoitaja ja kaupunginvaltuutettu. “Pohjakoulutukseltani olen lastentarhanopettaja.”

Harrastukset: Hydrobic, koiran kanssa lenkkeily, luonto, teatteri ja lukeminen.
”Ooppera oli minun ja edesmenneen mieheni yhteinen, rakas harrastus.”

Parasta syksyssä: ”Sienet! Mieli lepää sienestäessä.”

Motto: ”Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin vain hänet omat lapsensa.” (Sylvi Kekkonen)

Sivun alkuun

Perusterveydenhuollon kriisi: potilaiden terveys kärsii kaikkein eniten

Teksti: Julia Lumijärvi | Kuva: Freepik

Perusterveydenhuollon resursointi on jo pitkään ollut riittämätöntä ja nyt potilaat maksavat siitä kovaa hintaa, kirjoittaa sosiaali- ja terveysasioihin erikoistunut Kuluttajaliiton lakimies Julia Lumijärvi. Lisäksi suuri vaihtelu palvelun saatavuudessa asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Potilaiden oikeussuojakeinoja tulee parantaa ja terveydenhuollon toimintayksiköiden valvontaa tehostaa.

Terveyskeskukset ovat kallio, jonka päälle muu terveydenhuoltojärjestelmämme rakentuu. Terveyskeskuksilla on pitkä historia suomalaisessa terveydenhuollossa, sillä terveyskeskusverkosto perustettiin Suomeen 1970-luvulla. Terveyskeskuslääkäri on tyypillisesti hoitanut potilaita vauvasta vaariin ja hän tuntee kansansairautemme läpikotaisin. Ilman terveyskeskuksia ei ole suomalaista terveydenhuoltoa ainakaan siinä laajuudessa, missä olemme tottuneet sitä ajattelemaan.

Potilaat ovat tänä päivänä hyvin eriarvoisessa asemassa siinä, miten terveyskeskukseen pääsee hoitoon. Osassa maata lääkärille pääsee niin nopeasti ja vaivattomasti, että tiedän ihmisten jopa irtisanoneen sairauskuluvakuutuksiaan, kun niille ei ole ollut tarvetta terveyskeskuspalveluiden toimiessa niin hyvin. Valitettavasti taas monissa kaupungeissa kiireettömistä hoitoajoista tarjotaan ”eioota” ja osassa kaupungeista terveyskeskuksiin ei saa edes yhteyttä.

Hyvä hoito ei toteudu ilman riittäviä resursseja

Perusterveydenhuollon resursointi on jo pitkään ollut riittämätöntä ja nyt potilaat maksavat siitä kovaa hintaa. On syntynyt noidankehä, jota on vaikeaa ratkaista. Terveyskeskuksiin ei saada lääkäreitä, sillä lääkäreiden tiedossa ovat terveyskeskusten vaikeat työolot. Tämä aiheuttaa sen, että terveyskeskuslääkärit joutuvat työskentelemään alimitoitetuilla resursseilla entistä kovemmin ja lopulta vaihtavat työpaikkaa sairaaloihin tai yksityiselle sektorille.

Hoitajapula on useissa Suomen kunnissa todellinen ja akuutti ongelma. Ilman hoitajia eivät terveyskeskukset pyöri. Ajanvaraushenkilöstö kärsii myös siitä, että ei pysty tarjoamaan aikoja potilaille. Kaiken edellä mainitun seurauksena potilaat eivät saa hoitoaikoja, ja he kärsivät tilanteesta kaikista eniten.

Potilaat tarvitsevat parempia oikeussuojakeinoja

Ongelmana on myös, että potilaalla on hyvin vähän mahdollisuuksia reagoida, jos kiireetön terveyden-
huolto ei toimi. Asian ratkaisu oman lompakon avulla ei ole mahdollista kaikille, eikä se ole oikeussuojakeino. Kantelut eivät ole väylä hoitoon pääsyyn ja niiden merkitys yksittäisen potilaan aseman parantamisessa on rajallinen. Potilaiden oikeussuojakeinoja tulisikin parantaa ja terveydenhuollon toimintayksiköiden valvontaa tehostaa.

Perusterveydenhuollon kriisin ratkaisuun ei ole oikotietä. Varmaa on kuitenkin se, että ilman riittäviä resursseja ei ole olemassa toimivia terveyskeskuksia. Perusterveydenhuollon resursointi ja prosessit on saatava kuntoon. Jotta terveydenhuollon henkilöstö pystyisi keskittymään kunnolla potilaiden hoitoon, tulee terveyskeskuksiin palkata lisää tukihenkilöstöä.

Kokeneet yleislääkärit ovat terveyskeskuksen tukipilareita ja jokaisen terveyskeskuksen tulisi pohtia, mistä näitä osaajia saataisiin toimintayksiköihin lisää. Palveluseteleitä tulee tarjota niille kuntalaisille, joille palvelusetelit sopivat palvelun järjestämistavaksi. Kaikkiin palveluihin ja kaikille asiakkaille palvelusetelit eivät sovi, mutta työkalupakissa palvelusetelien tulee olla kaikissa kunnissa ja sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueilla.

Saatavuuden ohella myös palvelun laatu tulee varmistaa

Nykyinen hallitus on suunnitellut säätävänsä 7 päivän hoitotakuun siten, että jatkossa kiireettömään hoitoon pääsisi viikon sisällä hoidon tarpeen arvioinnista. Laki tulee säätää viipymättä. Samalla tulee huolehtia siitä, että hoito on laadukasta ja hoitavalla lääkärillä on ollut aikaa perehtyä potilaan taustoihin. Kahdenkymmenen minuutin hoitoaika voi riskeerata jopa hoidon laadun, sillä laadukas terveydenhoitokäynti vaatii riittävästi aikaa. Hyvä hoito ei toteudu ilman riittäviä resursseja ja lainsäädännön velvoitteita. Jokainen potilas ansaitsee laadukasta hoitoa missä päin Suomea hän asuukin. Potilaat ansaitsevat nykyistä parempaa kohtelua.

Sivun alkuun

Sote-järjestöjen yhteistyöverkosto POTKA vaatii: Sairastamisen kustannuksia alennettava  

POTKA-verkosto edustaa laajasti erilaisia sairausryhmiä. Yhteinen vaikuttamistyö nostaa esiin järjestöjen yhteisiä tavoitteita ja tukee järjestöjen omaa vaikuttamista. Järjestöt seuraavat aktiivisesti sote-uudistuksen etenemistä, jonka onnistumisella on suuret vaikutukset järjestöjen toimintaan ja kohderyhmien hyvinvointiin. Yhteistyöverkostossa jaetaan tietoa ja nostetaan esille yhteisiä huolenaiheita.

Vaikuttamistyön yhtenä kärkitavoitteena sairastamisen kulujen alentaminen

Sairastamiseen liittyvät kustannukset rasittavat kohtuuttomasti monen sairastuneen taloutta. Järjestöjen vuonna 2018 toteuttaman laajan selvityksen mukaan 36 % vastaajista kokee sairauskustannukset suurena rasitteena.  

Maksukatot pyrkivät suojaamaan ihmisiä kohtuuttoman suurilta kustannuksilta, mutta maksukattojen taso on järjestöjen näkemyksen mukaan Suomessa aivan liian korkea. Yhteenlaskettuna vuosittaiset maksukatot ovat yli 1 500 euroa. Erityinen ongelma on myös se, että kaikki kolme maksukattoa nollaantuvat vuoden vaihteessa. Tämä aiheuttaa monelle sen, että alkuvuoden sairauskustannukset ovat niin korkeat, ettei niistä selviydytä.

Pienet tulot riskinä lääkehoidon toteutumiselle – myös asiakasmaksujen kohtuullistaminen takkuaa

Vuoden 2018 selvityksen mukaan yli neljäsosa pitkäaikaissairaista ihmisistä on siirtänyt lääkkeiden hankkimista ja joka kymmenes heistä on jättänyt lääkärin määräämän lääkkeen kokonaan hankkimatta lääkkeen hinnan vuoksi. Noin viidennes vastaajista on asiakasmaksujen vuoksi tinkinyt viimeksi kuluneen vuoden aikana muista menoista, kuten ruuasta, ja joka kymmenes on asiakasmaksujen vuoksi siirtänyt menoa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Terveydenhuollon asiakasmaksuissa ongelmia aiheuttaa myös se, ettei maksuja ole kohtuullistettu pienituloisten asiakkaiden kohdalla. Vuonna 2020 asiakasmaksuja siirrettiin perintään yli 660 000 kappaletta. 

Ongelmia aiheuttaa myös se, etteivät kaikki välttämättömät menot sisälly maksukattojen tai julkisten korvausten piiriin. Ongelmia on muun muassa Kelan korvattavuuden piiriin kuulumattomien lääkkeiden sekä hoitoa tukevien voiteiden, vitamiinien, silmätippojen ja erilaisten apuvälineiden osalta.  

POTKA:n ratkaisuehdotuksia 

Asiakasmaksulain kehittäminen maksujen alemman tason varmistamiseksi:  

  • Perustason lääkärikäynnit maksuttomiksi.
  • Helpotusta erikoissairaanhoidon maksuihin. 

Selvitys maksukattojen vaiheittaisesta kokonaisuudistuksesta: 

  • Kolmen eri maksukaton yhdistäminen. 
  • Erityisen kalliita lääkkeitä käyttävien lääkekaton jaksottaminen. 
  • Asiakasmaksujen maksukaton seurantavastuun siirtäminen viranomaisille. 

Sairastamisen kustannusten kokonaisvaltainen huomioiminen: 

  • Hoidossa käytettävien ei-kelakorvattavien lääkkeiden ja reseptivapaiden tuotteiden huomioiminen sairastamisen kustannuksina.
  • Maksutta myönnettävien apuvälineiden käytön vaatimat välttämättömät oheistarvikkeet ja hoitoa tukevat muut apuvälineet maksuttomiksi. 

Asiakasmaksujen kohtuullistaminen kuntien ja erikoissairaanhoidon palveluissa: 

  • Asiakasmaksujen kohtuullistaminen ja perimättä jättäminen saatava toimimaan käytännössä.
  • Kohtuullistamisen tulee olla ensisijainen toimenpide toimeentulotuen hakemiseen nähden. 
  • Asiakkaalle tulee kertoa mahdollisuudesta hakea maksujen kohtuullistamista tai perimättä jättämistä. 
  • Erityisesti paljon palveluja käyttävillä asiakasmaksut ja maksuhuojennukset tulee ottaa puheeksi jo hoito- ja palvelusuunnitelmaa laatiessa.

Sivun alkuun

Potilaan taloudellinen tilanne voi vaikuttaa lääkehoidon onnistumiseen

Lääkäreille tulisi luoda valmiudet potilaslähtöiseen talousasioista puhumiseen jo peruskoulutuksen aikana. Monet potilaat joutuvat pohtimaan lääkehoitojensa taloudellisia kysymyksiä jopa päivittäin.

Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että noin joka kymmenennellä lääkkeitä käyttävällä on edeltävän vuoden aikana ollut taloudellisia ongelmia lääkkeiden hankkimisessa1.  Jos lääkkeiden hankkimiseen ei ole varaa, voi lääkehoidon toteutuminen vaarantua ja ihmisen terveys olla vaakalaudalla, ja heijastua erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten terveyteen.

Miksi on tärkeää ymmärtää lääkehoidon taloudellisia näkökulmia? 

Jos potilaalla ei ole varaa lääkkeisiin, voi olla, ettei hän käytä lääkettä tai käyttää sitä ohjeiden vastaisesti. Tällä voi olla jopa kohtalokkaita seurauksia potilaan terveydelle esimerkiksi silloin, kun verenohennuslääkettä ei käytetä ohjeiden mukaan. Jos potilaan taloudellinen tilanne on todella heikko, hän voi joutua itse tekemään valintoja siitä, mitä lääkkeitä ottaa ja mitä jättää ottamatta. Kenenkään ei tulisi joutua tinkimään lääkkeistään, jotka turvaavat terveyttä ja elämää. Inhimillisesti toimiva yhteiskunta varmistaa sen, että lääkehoitojen toimivuus turvataan ja potilaat asetetaan keskiöön.2

Suomessa tyypillisesti ajatellaan lääkäreiden tekevän hoitopäätöksiä lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Tiedostamalla myös potilaan taloudellisten tekijöiden merkitys sitoutumisessa lääkehoitoon, voidaan parantaa kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien asemaa. Tästä syystä lääkäreiden koulutuksessa tulisi nostaa esiin lääkehoitojen taloudellisia kysymyksiä potilaslähtöisesti.

Lääkäreillä tulisi olla myös kykyä ohjata potilas tarvittaessa Kelaan, josta lääkekustannuksiin on mahdollista saada toimeentulotukea. Lääkäreiden tulisi myös tiedostaa, että jos lääkehoito ei onnistu, voi taustalla olla se, ettei potilas ole taloudellisten syiden takia käyttänyt lääkettä niin kuin lääkäri on ohjeistanut.3

Taloudellisten kysymysten parempi huomioiminen on yhteydessä potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja ymmärrykseen potilaan yksilöllisten tekijöiden vaikutuksesta hoidon onnistumiseen. Pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet ja lääkärikoulutuksen kehittäminen
potilaslähtöisesti ovat avaimia entistä asiakaslähtöisempään ja rationaalisempaan lääkehoitoon.

Julia Lumijärvi, lakimies (sote)
Paula Pessi, viestintäpäällikkö, kuluttajaekonomisti

Lähteet: 

  1. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Ilpo Airio (toim.) 2013. 
  2. https://sic.fimea.fi/koyha_saastaa_laakehankinnoistaan  
  3. Ks. myös Sanna-Kaisa Hongisto 2010.

Sivun alkuun