Huijattu häpeää lähes aina huijatuksi joutumista. Häpeän tunne voi olla niin suurta, että se estää huijattua toimimasta rikoksen selvittämiseksi. Vakavissa tapauksissa, joissa huijattu on menettänyt suuria summia ja mahdollisesti katkaissut huijauksen takia läheiset ihmissuhteensa, voi häpeä ja yksin jääminen aiheuttaa vakaviakin seurauksia. Häpeä on sidoksissa aina ympärillä oleviin ihmisiin, joten läheisillä on myös mahdollisuus tukea huijattua häpeän vähentämiseksi.
Millainen tunne häpeä on?
Kaikki ihmiset, jotka ovat oppineet huomioimaan muita ihmisiä, tuntevat välillä häpeää – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Häpeää tunnetaan suhteessa muihin ihmisiin. Häpeä kertoo ihmisen kyvystä arvioida itseään: tämä on tärkeä taito, jota tarvitaan, jotta ihminen voi kehittyä ja oppia uutta.
Häpeä voi olla myös ns. sisäistä häpeää, jossa ihminen itse toimii itsensä tuomarina. Huijatuksi tuleminen aiheuttaa yleensä valtavan suurta häpeän tunnetta, jota voi tavallaan verrata hyväksikäyttökokemukseen. Hyväksikäytön uhriksi joutuneet kokevat aina häpeää. Myös huijauksen uhri ajattelee usein: ”Mitä sellaista tein, että juuri minä jouduin huijatuksi?”. Tällöin huijatuksi tulemisen syitä etsitään itsestä.
Mitä häpeän tunne voi aiheuttaa huijatulle?
Häpeä ohjaa ihmistä samaan aikaan moneen eri suuntaan: voi tulla vihainen olo, yllykkeitä hyökätä ja puolustaa itseään ja samalla paeta paikalta, ikään kuin kadota maan alle. Tämän lisäksi häpeä voi lamauttaa, eikä huijattu välttämättä tiedä, mihin suuntaan menisi. Jähmettyminen itsessään nakertaa ihmisen hallinnan tunnetta, kun hän kokee, että ei pysty tekemään enää mitään. Hallinnan tunteen menetys lisää häpeää entisestään. Häpeä muodostaa myös helposti itseään toteuttavan ja lisäävän noidankehän, jota ylläpitää eristäytyminen muista ihmisistä. Häpeä syntyy suhteessa toiseen, ja häpeä myös laantuu suhteessa muihin ihmisiin.
Miten häpeän tunnetta voi käsitellä?
Tehokkainta häpeän käsittelyssä on itsesyytösten sijaan armahdus ja itsemyötätunto. Esimerkiksi romanssihuijauksen uhrilla toive kumppanin löytämisestä on saattanut olla niin voimakas, että se on muuttanut tapaa, jolla ihminen katsoo koko maailmaa. Voimakas tunne vääristää kykyä havaita todellisuutta; ”rakkaus on sokea”, kuten sanontakin kuuluu. Huijatun kannattaa harkita, voisiko hän antaa itselleen anteeksi sen, että joku puoli hänessä kaipasi rakkautta ja hyväksyntää ja läheisyyttä niin paljon, että hän halusi huijarin tarinan olevan totta. Ehkä huijattu toivoi liikaa, että huijarin tarina olisi totta, ja tämä voimakas toive toimi moottorina silmien sulkemiselle.
Armollisuuden etsimisessä auttaa usein, jos tilannetta katsoo ulkoapäin: huijattu voi kirjoittaa tarinan tapahtuneesta käyttäen hän-muotoa minä-muodon sijaan. Tämä auttaa näkemään itse koetun tarinan ulkopuolisen silmin, mikä yleensä helpottaa ystävällisemmän näkökulman löytämisessä. Olemme yleensä paljon tuomitsevampia itseämme kuin muita kohtaan.
Myös puhumalla omasta kokemuksesta voi vähentää sekä itse kokemaa häpeää että tuoda helpotusta niille, jotka ovat kokeneet saman. Vertaistuki auttaa yleensä parhaiten häpeän laantumisessa, sillä on tärkeää saada kuulla, että muillekin on käynyt samoin. Rikosilmoitus kannattaa tehdä myös oman jaksamisen takia. Rikosilmoituksen myötä rikoksen tekijä voidaan ainakin periaatteessa pysäyttää, jolloin monet muut saattavat välttyä samalta kokemukselta. Samalla se vahvistaa oikeudentuntoa: se on keino pyrkiä suojelemaan itseään ja nostaa itsensä samalle tasolle muiden kanssa. Rikosilmoituksen tekeminen tukee ajatusta siitä, että ei ole oikein, että huijatulle on tehty väärin.
Tärkeintä on olla menettämättä kykyään luottaa muihin ihmisiin. Lähtökohtaisesti muut ihmiset suojaavat ja tuovat turvan tunnetta. Suurin riski huijatuksi tulemisen jälkeen on eristäytyminen ja yksinäisyys silloin, kun häpeä ottaa vallan.
Missä tilanteissa kannattaa hakea ammattiapua häpeän käsittelyyn?
Ammattiapua kannattaa hakea, jos:
- jää eristyksiin itsensä kanssa, ikään kuin lukkoon häpeän tunteeseen, ja toimintakyky laskee
- itsesyytökset jäävät päälle tai voimistuvat
- haluaa rangaista itseään
- ei pysty lähtemään töihin
- huomaa, että on mahdotonta puhua asiasta omille läheisilleen.
Näissä tapauksissa on hyvä hakea apua ulkopuoliselta taholta, kuten esimerkiksi työterveyshuollosta, terveyskeskuksesta tai psykologilta.
Mitä muut voivat tehdä huijatun häpeän käsittelyn helpottamiseksi?
Kun ihminen on hankalassa tilanteessa ja uhrin oma häpeä on jo aktivoitunut, läheisten ja viranomaisten ei kannata voimistaa häpeää tuomitsemalla ja syyttelemällä. Ihminen on saanut rangaistuksensa siinä, että on joutunut huijatuksi. Ystävällinen ja armollinen lähestyminen ja suhtautuminen voi olla vaikeaa läheisillekin. Mitä läheisempi suhde, sitä vaikeampaa armollisuus yleensä on. Usein etäältä katsottuna huijatuksi joutuminen voi olla ymmärrettävämpää ja inhimillisempää.
Huijauksen aktivoimat tunteet voivat olla voimakkaat, kun oma perheenjäsen joutuu huijauksen uhriksi. Tällöin kyseessä ovat ikään kuin yhteiset asiat, ja silloin tuomitsevuus voi helposti herätä perheenjäsenissä. Tämän tyylinen suhtautuminen uhria kohtaan voi aiheuttaa uhrissa vihareaktion, mikä taas ajaa ihmiset kauemmas toisistaan.
Kun ihminen kokee valmiiksi häpeää, häntä kannattaa kohdella silkkihansikkain ja ajatella, että hän on ikään kuin räjähdysvaarassa. On tärkeää kasvattaa huijatuksin tulleen luottamusta auttajaansa, jotta hän uskoo, ettei häntä lyödä uudelleen. Jos huijattu käyttäytyy uhmakkaasti, on kyseessä luultavasti suojamekanismi omalle häpeälle, joka johtuu itsesyytöksistä. Hän siis puolustautuu jo valmiiksi, koska arvelee muiden syyttelevän häntä tapahtuneesta.
Jotta tilanne saadaan rauhoittumaan, kannattaa miettiä, miten itse haluaa kommentoida asiaa huijatulle: mitä haluaa sanoa, millainen ihminen haluaa olla ja millaiset arvot itsellä on. Ei kannata toimia ensimmäisen tunteen ohjaamana, vaan ottaa esimerkiksi aikalisä, jos huomaa tuomitsevuuden nousevan itsessä – oli sitten viranomainen, työntekijä, ystävä tai perheenjäsen.
Teksti on koottu psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviidan haastattelun perusteella Kuluttajaliiton Huijaripodi-podcastin jaksosta ”Miksi huijattu häpeää?”. Jakso löytyy osoitteesta kuluttajaliitto.fi/huijaripodi. Katja Myllyviita on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Häpeän hoito.
Päivitetty 4.6.2026
