Laskujen maksaminen on kuluttajalle välttämätöntä – ilman verkko- tai mobiilipankkia se voi kuitenkin tulla kalliiksi. Mielestämme jokaisen tulisi voida kohtuullisilla kuluilla saada laskunsa maksetuksi. On tarpeellista pysähtyä ja kysyä, ovatko laskun maksamisen hinnat digitaalisten palvelukanavien ulkopuolella enää kohtuullisia.
Olemme matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa suurelle osalle kuluttajista ”digi” on yksi osa elämää, arjen sujuvoittaja ja kätevä tapa hoitaa asioita. Samaan aikaan meillä kuitenkin iso ryhmä niitä kuluttajia, jotka eivät pysty hoitamaan asioitaan älylaitteella tai tietokoneella. Puhutaan jo digikuilusta näiden kahden ryhmän välillä.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut, että näitä henkilöitä olisi 10–15 % kansalaisista1. Digittömyys ei ole yksistään iäkkäiden ongelma, vaan syyt digittömyyden taustalla ovat moninaisia: koulutusta laitteiden käyttöön ei ole riittävästi tai saatavilla, oppiminen ei syystä tai toisesta luonnistu, ei ole varaa hankkia laitteita tai nettiliittymää, alueelliset tietoliikenneyhteydet ovat heikot, ei ole sähköisen tunnistautumisen välineitä tai kenties motorisissa kyvyissä tai hahmotuskyvyssä on puutteita. Myös nuorten digisyrjäytyminen on tunnettu ilmiö.
Joka maksaa laskunsa vilauttamalla viivakoodia mobiilipankissa, ei ehkä tule ajatelleeksi kuinka vaikeaa ja kallista on maksaa lasku ilman puhelinta tai verkkopankkia.
Ei taida olla tilannetta, jossa täysi-ikäinen ihminen voisi välttyä siltä, että on laskuja, jotka täytyy maksaa. Joka maksaa laskunsa vilauttamalla viivakoodia mobiilipankissa, ei ehkä tule ajatelleeksi kuinka vaikeaa ja kallista on maksaa lasku ilman puhelinta tai verkkopankkia.
Laskun voi toki maksaa esimerkiksi siten, että joku läheinen asioi digittömän puolesta. Kaikille tämä ei ole mahdollista. Pankit tarjoavat laskunmaksuun myös muita palveluja, kuten suoraveloitusta ja e-laskua. Suoraveloituksessa lasku lähtee tililtä eräpäivänä. E-lasku taas pitäisi käydä hyväksymässä sovelluksessa tai verkkopankissa.
Toisille laskun maksaminen konttorilla on ainoa tai turvallisimmaksi koettu vaihtoehto. Oma keskustelunsa on taas se, kuinka kauan konttoriaikaa joutuu odottelemaan, kun monessa pankissa konttorille ei voi noin vain kävellä, vaan aika pitää ensin varata puhelimitse.
Puhelinasiointi on jo kuluerä itsessään. Osalla pankeista puhelinsoitto on lisämaksuton, mutta osalla pankeista puhelinsoitto maksaa jopa 8,35 senttiä per puhelu ja lisäksi vielä 16,69 senttiä per minuutti. Hinnat pätevät myös jonottamiseen. Sanotaan, että asiakaspalvelussa on ruuhkaa ja puhelimessa joutuu jonottamaan 15 minuuttia ja ajan varaamiseen menee esimerkiksi viisi minuuttia, on laskun maksamisen hinnaksi tällöin tullut jo useita euroja eikä yhtään laskua ole vielä maksettu.
On tärkeää huomata, että hinta 2,5–7 euroa peritään jokaisesta maksetusta laskusta.
Kallista? Kyllä! Tarpeettoman kallista? Ehdottomasti!
Kun konttoriajan laskujen maksamista varten on saanut varattua puhelinpalvelussa, kuluja on tiedossa lisää. Vuonna 2021 laskun maksamisen hinta on vaihdellut 2,5–7 euron välillä2. On tärkeää huomata, että tämä hinta peritään jokaisesta maksetusta laskusta. Eli viiden laskun maksamisen hinta on 35 euroa plus puhelinasioinnin kulut. Erityisen kalliilta tuo asioinnin hinta toki tuntuu silloin, kun itse lasku on summaltaan pieni ja maksamisen kulut voivat muodostua lähes yhtä suureksi kuin itse lasku.
Maksuautomaatilla asiointi, maksukuoren käyttö ja esimerkiksi R-kioskilla laskujen maksaminen ovat myös vaihtoehtoisia tapoja toimia. Näiden hintalaput vaihtelevat. Maksuautomaatilla (jos sellaisen onnistuu löytämään ja vielä osaa käyttää) laskun maksaminen on jossain tapauksissa ilmaista ja muutoin enintään 2,75 euroa per lasku.2 Maksukuoren käyttämisen hinta taas vaihtelee 1–6 euron välillä, eli sekään ei välttämättä ole merkittävästi halvempaa. R-kioskilla laskun voi taas maksaa 4,5 euron hintaan. Kuitenkin vain kortilla – ei käteisellä.3
Maksuautomaatilla asiointi, maksukuoren käyttö ja esimerkiksi R-kioskilla laskujen maksaminen ovat myös vaihtoehtoisia tapoja toimia.
Finanssivalvontakin on huolissaan hintojen kehityksestä ja katsoo, että ”kalleimmat hinnat voivat vaarantaa palveluiden kohtuuhintaisen saatavuuden tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia palvelukanavia”4.
Palvelun tuottamisella digittömiin asiointikanaviin on hintansa, mutta tämä ei saisi nostaa palvelun käyttäjän hintalappua taivaisiin. On kenties syytä tarkastella digittömän asioinnin turvaamisen hintalapun jyvittämistä kaikille asiakkaille. Kuluttajat näyttäisivät olevan siihen valmiita. Kuluttajaliiton teettämän kuluttajakyselyn5 vastaajista 71 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä seuraavan väittämän kanssa: ”Posti- ja pankkipalveluiden kaltaisten välttämättömien palveluiden perinteiset palvelukanavat (mm. puhelinpalvelu, henkilökohtainen asiakaspalvelu) tulisi turvata verkkopalveluiden rinnalla, vaikka se voisi johtaa palveluiden hintojen maltilliseen nousuun”.
Esimerkkejä digitaalisten palveluiden käyttämättömyyden taustalla:
- Koulutusta laitteiden käyttöön ei ole riittävästi tai saatavilla.
- Oppiminen ei syystä tai toisesta luonnistu.
- Laitteiden tai nettiliittymän hankkimiseen ei ole varaa.
- Alueelliset tietoliikenneyhteydet ovat heikot.
- Sähköisen tunnistautumisen välineitä ei ole.
- Motorisissa kyvyissä tai hahmotuskyvyssä on puutteita.
Lähteet
2Finanssivalvonta: Fivan selvitykset peruspankkipalveluista
3R-kioski: Maksaminen ja rahannosto
5Kuluttajaliitto | Aula Research, 9/2022, n = 1090
Juuri lukemasi teksti oli yksi Kuluttajaliiton vaalitavoitteista. Tutustu kaikkiin tavoitteisiimme seuraavalle hallituskaudelle.
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
Emmi Meriranta
Juristi
