Kirjallinen lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

| |

Kuluttajaliitto ry (jälj. Kuluttajaliitto) kiittää mahdollisuudesta antaa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kirjallinen lausunto otsikkoasiasta. Kuluttajaliitto esittää kohteliaimmin seuraavat huomiot:

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia ja terveydenhuoltolakia. Lakiesityksessä ehdotetaan muutoksia muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintaa koskevaan sääntelyyn ja poistettaisiin eräitä palveluiden hankintakieltoja. Lisäksi selkeytettäisiin mm. hyvinvointialueen johtamiseen liittyvää sääntelyä. Lakiesityksessä esitetään myös erittäin tärkeä lakimuutos ostopalveluvelvoitteeseen liittyvään tiedonantovelvoitteeseen liittyen.

Kuluttajaliitto kannattaa lakimuutoksia, joiden johdosta hyvinvointialueilla olisi nykyistä laajempi liikkumavara, millä tavoin ne palvelut järjestävät. Potilaille usein tärkeintä on, että palveluihin pääsee kohtuullisessa ajassa ja ne ovat laadukkaita ja turvallisia. Päivystyspalveluiden kohdalla korostuu sujuvan ja nopean hoitoon pääsyn merkitys ja eräissä tilanteissa se voi toteutua parhaiten ostopalveluiden avulla. Hyvinvointialueille jää edelleen harkintavalta siinä, kuinka laajasti ne haluavat monituottajuutta omalla alueellaan edistää. Kuluttajaliitto haluaa kuitenkin nostaa esiin, että varautumisnäkökulmista sekä potilas- ja asiakasturvallisuudesta tulee aina huolehtia. Hyvinvointialueilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus ja riittävät resurssit valvoa potilasturvallisuutta myös ulkoistamissaan palveluissa. Lakimuutoksen vaikutuksia palveluiden saatavuuteen ja turvallisuuteen tulee myös seurata. Lakialoitteen LA 19/2025 vp Kuluttajaliitto näkee kannatettavana ja olisi hyvä, että hyvinvointialueen johtamisessa varmistettaisiin myös hoitotyön osaaminen.  

Kuluttajaliitto keskittyy lausunnossaan ostopalveluvelvoitetta koskevaan lakimuutokseen. Lakiesityksessä esitetään, että terveydenhuoltolain 54 §:ään lisätään hyvinvointialueille uusi tiedonantovelvoite. Jos hyvinvointialue ei pysty tuottamaan palvelua itse hoitotakuun mukaisesti, on hyvinvointialueen jatkossa kerrottava potilaalle hänen oikeudestaan saada palvelu muulla tavalla tuotettuna. Kuluttajaliitto haluaa mitä voimakkaimmin painottaa, että tämä lakimuutos on erittäin tärkeä ja juuri se, mitä hoitotakuuta koskeva sääntely tarvitsee. Niin kuin Kuluttajaliitto lausui jo lausuntovaiheessa lakiesitysluonnoksesta ja mikä on hallituksen esitykseenkin (s.32) nostettu suorana lainauksena, on Kuluttajaliiton mielestä lakimuutos yksi viime vuosien isoimmista parannuksista potilaiden oikeuksien toteutumiseen käytännössä.  Kuluttajaliitto kannattaa lakimuutosta erittäin lämpimästi.

Kuluttajaliitto on jo pitkään ollut huolissaan potilaiden hoitoon pääsystä ja siitä, että hoitotakuun noudattamisessa on ollut isoja haasteita. Vaikka lakisääteisen hoitotakuun pituus on vaihdellut viime vuosina, niin ongelmana on jatkuvasti ollut, että hyvinvointialueet ovat liian usein suhtautuneet hoitotakuuseen periaatteina eikä sitovana lainsäädäntönä.[1] Potilailla ei ole ollut tehokkaita

oikeussuojakeinoja reagoida silloin, kun hoitotakuuta ei ole noudatettu, ja hyvinvointialueille on aiheutunut mitättömiä seurauksia hoitotakuun noudattamatta jättämisestä. Kuluttajaliitto on jo useita vuosia viestinyt potilaille koulutuksilla ja neuvonnalla heidän oikeuksistaan ja ostopalveluvelvoitteesta, jonka potilaat ja hyvinvointialueet ovat tunteneet hyvin huonosti. Myös hallituksen esityksessä (s.32) tuodaan esiin, että monien organisaatioiden lakiluonnoksesta antamissa lausunnoissa oli tullut vaikutelma virheellisestä ymmärryksestä siitä, mikä on tämänhetkinen ostopalveluvelvoitteen sisältö.

Teknisesti pieni ostopalveluvelvoitetta koskeva lakimuutos on erittäin merkittävä ja sillä on useita erilaisia käytännön vaikutuksia.[2] Muutos tulee ensinnäkin todennäköisesti parantamaan potilaiden hoitoon pääsyä. Hyvinvointialueet ottavat myös todennäköisesti lisää erilaisia palvelun toteuttamistapoja työkalupakkiinsa. Lakimuutos tulee myös lisäämään potilaille heidän tietoisuuttaan palvelun erilaisista toteutustavoista. Lakimuutoksen myötä potilaille kerrotaan vihdoin avoimesti, mitä palveluseteleitä ja ostopalveluita hyvinvointialueilla on käytössä. Toivottavasti muutokset ulottuvat käytännössä hyvinvointialueilla terveydenhuollon palveluista myös esimerkiksi ikääntyneiden palveluiden puolelle, vaikka nyt esitetty velvoite koskeekin vain terveydenhuollon palveluita. Voidaan myös nähdä, että muutos tulee lisäämään hyvinvointialueiden työntekijöiden tietoisuutta käytössä olevista ostopalveluista sekä kehittää hyvinvointialueiden prosesseja niihin liittyen. Lakimuutoksen myötä hyvinvointialueiden tulee siis parantaa omaa sisäistä tiedonkulkuaan esimerkiksi siitä, millaisia palveluseteleitä hyvinvointialueella on tarjolla.

Samalla Kuluttajaliitto haluaa painottaa, että olisi ollut tärkeää, että nyt olisi parannettu potilaiden ja asiakkaiden tiedonsaantia myös palveluseteleihin liittyvistä laadullisista tekijöistä sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluiden osalta. Esimerkiksi mikään säännös ei turvaa tällä hetkellä palvelunkäyttäjien oikeutta saada tietoa palvelusetelituottajien laadullisista eroista, vaan lähes pelkästään erilaisista taloudellisista seikoista (palvelusetelilain 6.3 §). Hallituksen esityksessä todetaan säännöskohtaisissa perusteluissa, että osana 2 momenttiin ehdotettavan uuden informointivelvoitteen täyttämistä olisi tarvittaessa informoitava potilasta ”palvelusetelin käyttöön liittyvistä seikoista.” Toteamus ”käyttöön liittyvät seikat” on hyvin lavea ja jää avoimeksi, mitä siihen oikein kuuluu. Sisältyykö esimerkiksi tieto palvelusetelituottajien välisistä laadullisista eroista edellä mainittuun virkkeeseen? Palveluseteleitä käytetään erityisesti sosiaalihuoltosektorilla pitkäaikaisissa ja hyvin perustavanlaatuisissa yksityiselämän piiriin ulottuvissa kotipalveluissa ja ikääntyneiden asumispalveluissa. On välttämätöntä, että palveluseteliasiakkaiden tiedonsaantioikeus palvelun sisältöjen eroja koskien turvataan siinä vaiheessa, kun ihminen etsii itselleen sopivaa palvelusetelituottajaa.

Lisäksi Kuluttajaliitto huomauttaa, että potilaiden tiedonsaantioikeuden keskeisin pykälä on potilaslain 5 §. Nyt esitetään, että potilaiden tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin myös osaltaan terveydenhuoltolaissa. Tämä edistää viime vuosien trendiä, jossa potilaan oikeuksia siirtyy yhä enenevässä määrin potilaslaista muiden säädösten alle. Vaikka terveydenhuoltolakia voidaan sinällään pitää nyt esitetylle säännökselle luonnollisena säädöksenä, on kuitenkin tämä nykysuuntaus tärkeä tunnistaa ja sääntelyn pirstaloitumista voidaan pitää jokseenkin ongelmallisena. Potilaiden on vaikeampi löytää pirstaleisesta sääntelyviidakosta oikeuksiinsa verrattuna siihen tilanteeseen, että kaikki potilaan oikeudet olisivat potilaslain alla.

Lopuksi Kuluttajaliitto haluaa todeta, että olisi tärkeää, että palveluseteleihin liittyviä taloudellisia yhdenvertaisuushaasteita korjattaisiin. Palvelusetelin omavastuuosuuden tulisi ehdottomasti kerryttää terveydenhuollon maksukattoa silloin, kun palvelu hyvinvointialueen tuottamana kerryttää maksukattoa. Tämä olisi tärkeää, jotta palvelusetelit olisivat tosiasiassa kaikkien potilaiden saatavilla. Nykytilanne, jossa palvelusetelin omavastuuosuus ei kerrytä terveydenhuollon maksukattoa, on ongelmallinen. Palveluseteleissä on kyseessä yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistapa, jonka pitäisi olla kaikkien sitä tarvitsevien ja myöntämiskriteerit täyttävien henkilöiden saatavilla. Kuluttajaliiton teettämistä

kuluttajakyselyistäkin nousee esiin, että potilaat kokevat palvelusetelit tärkeäksi palvelun järjestämistavaksi.[3] Onkin selvää, että vähävaraisten potilaiden valinnanvapautta loukkaava nykytilanne tulisi korjata pikaisesti.

Viitteet

[1] Ylimpien lainvalvojien ratkaisuissakin on noussut esiin hyvinvointialueiden löyhä suhtautuminen terveydenhuoltolakiin. Apulaisoikeuskanslerikin on todennut ratkaisussa OKV/1621/70/2022 (18.9.2024), että terveydenhuollon järjestämistä koskevat aikarajat ovat velvoittavia oikeusnormeja, eivät tavoiteluontoisia kirjauksia.

[2] Ks. Kuluttajaliiton juristin kirjoittama blogikirjoitus syksyltä 2026  https://www.kuluttajaliitto.fi/2026/09/08/pieni-lakimuutos-suuri-parannus-potilaiden-oikeuksiin/

[3] Kuluttajaliiton teettämän kuluttajakyselyn (Aula Research 2024, n=2055) mukaan 63 % vastaajista piti palveluseteliä erittäin tai jokseenkin tärkeänä palvelun järjestämistapana.


  • Ongelmia tuotteen palautuksen kanssa? Kaipaatko lakimiehen apua?

    Lakimiehemme on vain puhelinsoiton päässä jäsenillemme. Liity nyt – jäsenyys alkaen vain 15 € / vuosi!
    Lue lisää jäsenyydestä