Hävikkiviikon vieraskynä: Hävikin vähentäminen on yhteinen juttu – mitä alkutuotannossa tehdään hävikin välttämiseksi?

Hävikkiviikon vieraskynä -blogisarjassa nostamme esille eri toimijoiden käytännön ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseen. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:n ruokamarkkina-asiantuntija Heidi Siivonen kertoo, mitä asioita ruoan alkutuotannossa otetaan huomioon hävikin välttämiseksi.

Ruokahävikistä puhuttaessa katse kohdistuu usein kotitalouksiin ja kuluttajiin, vaikka hävikkiä syntyy koko ketjussa. Ruokaketju alkaa alkutuotannosta, suomalaisilta maatiloilta. Alkutuotannossa tehdään määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä sen eteen, että jokaiselle sadolle ja raaka‑aineelle löydetään käyttökohde, eikä hävikkiä syntyisi.

Suomessa alkutuotannon osuus ruokahävikistä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan noin 9 % kaikesta hävikistä. Alkutuotannossa hävikkiä voi syntyä viljelyn aikana, sadonkorjuussa sekä kuljetuksen ja varastoinnin yhteydessä. Lisäksi syntyy ihmiselle kelpaamattomia sivuvirtoja.

Sivuvirrat eivät ole automaattisesti hävikkiä

Sivuvirrat eivät automaattisesti tarkoita hukkaan menevää ruokaa, vaan ne voidaan usein hyödyntää muissa kuin ensisijaiseksi aiotussa käyttötarkoituksessa. Hävikin syntyyn alkutuotannossa on useita syitä, ja niistä kaikki eivät ole viljelijän hallittavissa. Ruokahävikki on kuitenkin syytä pyrkiä minimoimaan, sillä kaikki hukkaan menevä ruoka on sama kuin heittäisi rahaa, työtä, resursseja ja luonnonvaroja haaskuun.

Luonto ja markkinat hävikin taustalla

Hävikin taustalla alkutuotannossa ovat usein luonnonolosuhteet ja markkinat. Sää ja vaihtelevat kasvuolosuhteet vaikuttavat satoon kasvukauden ja sadonkorjuun aikana. Kasvi‑ ja eläintaudit sekä tuholaiset voivat heikentää sadon määrää tai laatua. Elintarvikkeille asetetut laatuvaatimukset, jotka eivät liity ruoanturvallisuuteen, voivat rajata osan tuotteista ihmisravinnon ulkopuolelle.

Lisäksi markkinahäiriöt ja maatalouden heikko kannattavuus lisäävät hävikin riskiä. Moni saattaa muistaa ”EU:n käyräkurkkudirektiivin”, jolloin muodoltaan poikkeavat kasvikset, tässä niin sanotut käyrät kurkut, eivät kelvanneet myyntiin. Vaikka käytäntö kurkkujen suhteen on muuttunut, laatu‑ ja kokoluokkavaatimukset vaikuttavat edelleen sadon käyttöön.

Ammattitaito hävikin ehkäisyn ytimessä

Alkutuotannossa hävikin ehkäisy perustuu pitkälti viljelijän ammattitaitoon ja osaamiseen. Keskeistä on oikeiden kasvi‑ ja lajikevalintojen tekeminen sekä kasvinjalostuksen hyödyntäminen. On erittäin tärkeää, että pohjoiset olosuhteet huomioidaan kasvinjalostuksessa. Maan kasvukunnosta huolehtiminen luo edellytykset runsaalle ja tasalaatuiselle sadolle.

Kotieläintuotannossa eläinten hyvinvointi ja terveys ovat avaimia sujuvaan tuotantoon. Hyvä hygienia ja siisteys, kuten tuhoeläinten torjunta esimerkiksi viljan tai vihannesten varastointirakennuksissa, ovat arkisia tilatason tekoja ruokahävikin minimoimiseksi.

Oikea‑aikaiset toimenpiteet satokauden aikana, tarkoituksenmukaiset kone‑ ja laitevalinnat sekä sadon oikea kuivatus, lajittelu, jäähdytys ja varastointi ovat tilatason keinoja ruokahävikin välttämiseksi. Modernin teknologian hyödyntäminen tukee viljelijän työtä ja auttaa ennakoimaan riskejä.

Markkinavuoropuhelu, sopimustuotanto ja yhteistyö eri toimijoiden välillä vähentävät epävarmuutta ja auttavat kohdistamaan sadon oikeisiin käyttökohteisiin. Maatalouden tulee olla kannattavaa, sillä ilman taloudellista kestävyyttä hävikin vähentämiseen ei ole todellisia edellytyksiä.

Sadolle pyritään aina löytämään käyttökohde

Alkutuotannossa lähtökohtana on, että sadolle pyritään aina löytämään käyttökohde. Ensisijainen käyttökohde voi olla ihmisravinto, rehu tai teollisuuden raaka-aine, mutta vaihtoehtoisesti satoa voidaan hyödyntää toissijaisessa käytössä tai biotaloustuotteissa.

Mitä joustavampi ruokajärjestelmä on, sitä paremmin erilaiset sadot ja raaka-aineet voidaan ohjata niille parhaiten sopivaan käyttöön. Sopimustuotannossa tiedetään jo tuotantovaiheessa tarkasti, mihin sato on päätymässä.

Tulevaisuudessa tekniikan kehittyminen mahdollistaa entistä tarkemman ja resurssiviisaamman tuotannon. Täsmätoimet esimerkiksi viljelyssä ja sadonkäsittelyssä, pullonkaulojen katkaiseminen sekä ketteryys hävikkiuhan alla olevien tuotteiden hyödyntämisessä ovat keskeisiä keinoja. Tavoitteena on hyödyntää raaka‑aineet mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti.

Kuluttajien rooli osana kokonaisuutta

Kuluttajien valinnat vaikuttavat myös alkutuotantoon, sitä tuotetaan, mitä halutaan syödä. Uudet ruokatrendit ja kansainvälisyys vaikuttavat myös suomalaiseen alkutuotantoon. Alkutuotanto elää vuodenkierron mukaan, joten esimerkiksi kokonaan uusien vihanneslajikkeiden ilmestyminen kuluttajien saataville ei käy käden käänteessä.

Joskus menekin ennustaminen on hankalaa, sillä suomalaiset ovat erittäin uutuusorientoitunutta väkeä ja paljon näkyvyyttä saaneet tuoteuutuudet tai TikTok-trendaavat ruuat katoavat hyllyistä nopeasti.

Silloin tällöin sadon määrä saattaa yllättää positiivisesti, ja esimerkiksi tuoreita satokauden vihanneksia saattaakin olla tarjolla paljon. Kaikki kasvikset, kuten esimerkiksi kukka- ja parsakaalit tai kesäkurpitsa, eivät kestä pitkää varastointia, ja silloin hävikin välttämiseen tarvitaan alkutuotannon avuksi kuluttajia popsimaan herkullisia ja tuoreita satokauden vihanneksia runsain mitoin!

Kuluttajien uteliaisuus, ennakkoluuloton ruokailo ja halu kokeilla uusia tuotteita tukevat osaltaan kotimaista alkutuotantoa ja auttavat varmistamaan, että sato päätyy lautasille eikä hukkaan.

Kuluttajaliiton koordinoiman ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Hävikkihyppy-hankkeen (2024–2027) tavoitteena on saada keskeiset ruokaketjun toimijat toteuttamaan lisätoimia kotitalouksien ruokahävikin ennaltaehkäisemiseksi sekä edistää uusia ratkaisuja ja liiketoimintamahdollisuuksia, jotka auttavat kuluttajia vähentämään ruokahävikkiä arjessaan. Hävikkiviikko järjestetään osana Hävikkihyppyä vuosina 2025 ja 2026.

Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.