Hävikkiviikon vieraskynä: Ruokahävikki kuriin ja lisää kasviksia lautaselle arkisia rutiineja muuttamalla

Hävikkiviikon vieraskynä -blogisarjassa nostamme esille eri toimijoiden ratkaisuja sekä ruokahävikin vähentämiseen että kasvisten syönnin edistämiseen. Luonnonvarakeskuksen tutkija Hanna Hartikainen pohtii, millainen merkitys vakiintuneilla rutiineilla on hävikin suitsimiseksi ja kasvisten syönnin lisäämiseksi.

Kun Hävikkiviikko alkoi, minulta kysyttiin jälleen kerran YHTÄ vinkkiä kotitalouksien hävikin vähentämiseksi. Vakiovastaukseni on, että yhtä ratkaisua ei oikeastaan ole. Hävikkiä syntyy monista eri syistä: ei suunnitella ruokaostoksia, tehdään heräteostoksia, valmistetaan liikaa ruokaa, unohdetaan ruokia kaappeihin… Lista jatkuisi vielä pitkään.

Mutta on oikeastaan olemassa yksi ratkaisu. Ja itse asiassa sen avulla voisimme vähentää merkittävästi kotitalouksien ruokahävikkiä. Nimittäin keskittymällä rutiineihin (Hebrok & Boks 2017). Eli opetellaan pois vanhoista tavoista ja harjoitellaan uusia. Helppoa? Joo, ei oikeastaan.

Uuden rutiinin voi ottaa haltuun harjoittelemalla

Rutiinien rikkominen vaatii motivaatiota ja paljon toistoja. On arvioitu, että yhden uuden rutiinin oppiminen vaatii keskimäärin noin 66 toistoa (Lally ym. 2010).

Kerron esimerkin omasta elämästäni: Olin jo vuosia halunnut syödä terveellisemmin. Ostin usein kaupasta vihanneksia ja hedelmiä ja tunsin siitä hyvää omaatuntoa. Ajattelin, että syön terveellisesti, mutta todellisuudessa aivan liian usein kasvikset kuitenkin nahistuivat jääkaapissa ja päädyin heittämään ne roskiin.

En ole ehkä tämän kokemukseni kanssa aivan yksin. Tutkimustemme mukaan niissä kotitalouksissa, joissa naiset ovat vastuussa ruokaostoksista, ostetaan eniten ruokaa ja syntyy eniten hävikkiä. Erityisesti roskiin päätyy hedelmiä ja vihanneksia. (Hartikainen ym. 2013, Koivupuro ym. 2012.) Taustalla on varmasti monia syitä, mutta yksi syy voisi olla myös tämä omakohtainen kokemukseni.

Mutta, takaisin rutiineihin. Reilu vuosi sitten aloin harjoitella kasvisten syömistä lisäämällä niitä pikkuhiljaa jokaiselle aterialle. Suhtauduin ruokaremonttiini kuin tieteelliseen kokeeseen: minun pitäisi toistaa harjoitustani noin 66 kertaa. Lopulta, jokainen tietoinen valinta kerrallaan, en enää juuri ajatellut asiaa. Ja juuri tätä tarkoitetaan rutiineilla: ne ovat niitä tiedostamattomia toimintamalleja, jotka ohjaavat meitä suoriutumaan ja vähentävät tietoisten valintojen aiheuttamaa kuormaa.

Kahvihävikki ja lasten lautashävikki näkyvät kotitalouksissa

Mutta mitä tapahtui vihannes- ja hedelmähävikilleni? Se väheni merkittävästi. Ei siksi, että osaan säilyttää kasvikset nyt paremmin. Tai siksi, että muistutan itseäni jatkuvasti jääkaapin sisällöstä. Vaan yksinkertaisesti siksi, että opetin itseäni syömään kasviksia.

Mutta on minulla yhä hävikkipaheita. Juon paljon kahvia ja aika ajoin huomaan hörppääväni kylmää kahvia. Useimmiten se menee alas hampaat irvessä, mutta välillä on pakko kaataa loppu viemäriin. Kahvihävikki onkin meillä Suomessa merkittävää. Olemme tutkimuksissamme havainneet, että suomalaiset kotitaloudet lorottelevat kahvia viemäriin keskimäärin 4 litraa vuodessa.

Toinen hävikkihaaste omassa kotitaloudessani on lasten lautashävikki. Jälleen lainaan tutkimustamme, jossa havaittiin, että lapsiperheissä suurin hävikin syy on lautashävikki (Silvennoinen ym. 2014). Toki usein ratkaisen ongelman sillä, että kaavin lasten lautasilta ruoan jämät omaan suuhuni. Muistelenkin välillä omaa mummoani, joka kaapi aina kaikkien vieraiden lautasilta ruoan jämät keittiön hiljaisuudessa.

Tutkimuksemmekin osoittavat, että vanhemmilla ihmisillä syntyy vähiten hävikkiä (Koivupuro ym. 2012). Ainakin oman mummoni syy hävikin välttelemiseen juontaa juurensa sota-aikaan ja ruoan niukkuuteen. Myöhemminkin ruoan haaskaaminen tuntui mummostani vain kaikin tavoin väärältä.

Ruokahävikin vähentäminen onnistuu rutiinien avulla

Kuvailin arjen kokemuksiani hävikkitutkija-kollegalleni Inkerille. Inkeri kertoi, että hänkin söi aina lapsensa lautaselle jääneet ruoat. Häntä naurattaa yksi muisto. Kerran lasten synttäreillä toiselta lapselta oli jäänyt lautaselle kakkua. Inkerin lapsi totesi reippaasti, ettei toisen lapsen tarvitsisi olla huolissaan. Inkeri-äiti voisi syödä hänenkin kakkupalansa loppuun!

Tästä muistosta seuraa ehkä tärkein pointtini. Vaikka hävikkiin olisi hyvä kiinnittää enemmän huomioita, niin hävikistä jatkuvasti syyllistyminen, syyllistäminen ja ylensyönti eivät ole se oikea reitti. Erityisesti lasten on tärkeää maistella erilaisia ruokia ja vähitellen totutella erilaisiin makuihin. Pikkuhiljaa lasten kasvaessa on oiva aika harjoitella myös toimivampia arjen rutiineja.

Mutta lopuksi palataan vielä omaan arkeeni: missä voisin vielä parantaa? Yhden uuden asian keksin. Voisin kokeilla pienempää kahvikuppia!

Lähteet

• Hartikainen, H., Timonen, K., Jokinen, S. ym. 2013, Ruokahävikki ja pakkausvalinnat kotitalouksissa – Kuluttajan matkassa kaupasta kotiin: ECOPAF -hankkeen loppuraportti, MTT Raportti 106, 42 p
• Hebrok, M. and Boks, C. (2017), “Household food waste: drivers and potential intervention points for design – an extensive review”, Journal of Cleaner Production. Vol. 151, pp. 380–392, doi: 10.1016/j.jclepro.2017.03.069.
• Koivupuro, H.-K., Hartikainen, H., Silvennoinen, K., ym. (2012), “Influence of socio-demographical, behavioural and attitudinal factors on the amount of avoidable food waste generated in Finnish households”, International Journal of Consumer Studies, Vol. 36, pp. 183–191, doi: 10.1111/j.1470-6431.2011.01080.
• Lally, P., Van Jaarsveld, C. H., Potts, H. W., & Wardle, J. (2010). How are habits formed: Modelling habit formation in the real world. European journal of social psychology, 40(6), 998-1009.
• Paulig ja Luke 2020: Paulig ja Luke tutkivat kahvihävikkiä: Yli kaksi litraa kahvia viemäriin vuosittain per suomalainen 
• Silvennoinen, K., Katajajuuri, J-M., Hartikainen, H., Heikkilä, L. and Reinikainen, A. (2014), “Food waste volume and composition in Finnish households”, British Food Journal, Vol. 116 No. 6, pp. 1058–1068, doi: 10.1108/BFJ-12-2012-0311.

Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.