00:00:02
Jaana Savolainen: Huijaripodi on Kuluttajaliiton Huijausinfon podcast-sarja. Kahdeksassa jaksossa on jokaisessa vieraana asiantuntija keskustelemassa nettihuijauksista eri näkökulmasta. Tässä jaksossa keskustellaan verkkokaupassa tapahtuvista huijauksista ja niin kutsutuista tilausansoista sekä tähän ilmiöön liittyvistä ajankohtaisista asioista. Minun nimeni on Jaana Savolainen, työskentelen Kuluttajaliitossa Huijausinfossa ja toimin tässä podcastissa haastattelijana. Tässä jaksossa minulla on vieraana ja asiantuntijana Kilpailu- ja kuluttajaviraston erityisasiantuntija Saija Kivimäki. Tervetuloa Saija, hienoa että pääsit mukaan. Kertoisitko lyhyesti itsestäsi?

00:00:42
Saija Kivimäki: Kiitoksia. Kiitos kutsusta. Työskentelen Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttaja-asioiden vastuualueella. Työtehtäviin kuuluu erityisesti markkinoinnin ja sopimusehtojen valvontaan liittyvät kysymykset. Verkkokauppa on erityisen tuttu, huijauksiakin käsittelen, niihin liittyviä asioita ja olen mukana KKV:n edustajana tässä Huijarit kuriin -hankkeessa.

00:01:11
Jaana Savolainen: Hienoa, mukavaa että olet ollut mukana tässä hankkeen matkalla. Verkkokauppaostoksia tehdään tänä päivänä yhä enemmän. Niinpä rehellisten verkkokauppiaiden lisäksi, kuluttajien harmiksi, siellä on yhä enemmän erilaisia huijareiden tekemiä verkkokauppoja. Kuluttaja voi kokea tulleensa huijatuksi, mutta onko tosiasiassa aina kyseessä huijaus vai riitatilanne? Mikä todella on huijaus ja miten kuluttajaviranomainen näkee sen?

00:01:39
Saija Kivimäki: No näille huijauksille ei ole olemassa itse asiassa mitään sellaista yhtä ainoaa, oikeaa määritelmää, vaan huijaus-termi on tämmöinen yleiskieleen kuuluva käsite, joka voi pitää sisällään hyvinkin erityyppisiä tilanteita. Mutta viranomaiset puuttuu näihin huijauksiin aina toimivaltuuksiensa puitteissa ja määritteleekin niitä sitä kautta. Eli käytännössä kuluttaja-asiamies, joka valvoo kuluttajalainsäädäntöä, niin meillä käsitellään tämmöisiä huijaustapauksia silloin, kun kyseessä on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä markkinoinnista tai kaupanteosta. Sen voisi vielä todeta, että tuolla kuluttajansuojalaissa ei sielläkään käytetä millään tavalla erityisesti termiä huijaus, mutta selvää on se, että kuluttajansuojalain pykälien mukaan harhaanjohtava ja totuudenvastaisten tietojen antaminen, niin se on ihan yksiselitteisesti kiellettyä. Jos ajatellaan näitä ilmoituksia, joita me saadaan kuluttajilta, niin ne ovat tyypillisesti sellaisia, joissa kuluttajaa on houkuteltu antamaan rahaa tai henkilötiedot tai maksukorttitiedot, mutta vastineeksi kuluttaja ei kyllä sitten saa lainkaan sitä mistä on sovittu tai mitä on luvattu. Huijauksena pidetään myös niitä tilanteita, joissa kuluttajan tililtä tehdään ihan täysin aiheettomia veloituksia sillä tavalla, että kuluttaja ei mitään suostumusta näille antanut. Tai sitten vaihtoehtoisesti niitä tilanteita, joissa kuluttajalta saatetaan vaatia maksua joistain tuotteista, joita kuluttaja ei ole alun perinkään tilannut. Mutta sitä, että onko sitten kyse tämmöisestä kuluttajaoikeudellisesta riita-asiasta vaiko rikoksesta ja huijauksesta, niin se aina täytyy ihan tapauskohtaisesti harkita ja punnita. Ylipäätään on hyvä huomata, että nämä huijaukset, niin ne asettuu tämmöiselle liukuvalle asteikolle. Voidaan ajatella ja nähdä, me voidaan lukea huijaukseksi ihan tämmöiset harhaanjohtavasta markkinoinnista taas sitten tämmöisiin petoksellisia piirteitä sisältäviin menettelyihin liittyvät toimet ja sitten ihan rajuimmillaan ne on näitä rikoslaissa kriminalisoituja tekoja. Vaikuttaa siltä, että kuluttajat käsittävät huijaukset hyvinkin laajasti. Se määritelmä on heillä hyvinkin lavea, joka pitää sisällään tätä markkinointia, mutta myös näitä petoksia. Tuntuu, että näiden kuluttajailmoitusten perusteella usein koetaan huijaukseksi ylipäätään semmoinen tilanne missä ne kuluttajan odotukset eivät täyty lainkaan. Ilmoituksista näkyy se, että kuluttajat saattavat pitää huijauksena sitä, että jonkun yrityksen asiakaspalvelu toimii jollain tavalla hitaasti tai sitä ei tavoiteta.

00:04:43
Jaana Savolainen: Olisiko sulla jotain esimerkkejä tällaisista kuluttajailmoituksista, jotka liittyy nimenomaan huijauksiin?

00:04:51
Saija Kivimäki: No niitä kyllä riittää. Voi sanoa, että tulee ihan päivittäin yhteydenottoja, joko kuluttajaneuvontaan tai sitten kuluttaja-asiamiehelle, jossa on tilanne jossa kuluttaja on tullut tai kokee tulleensa huijatuksi. Ihan semmoinen tyypillinen tilanne on tämä, että kuluttaja on tehnyt verkkokauppaostoksen, mutta sitten käykin siten, että kuluttaja ei saa sitä tilaamaansa ja maksamaansa tavaraa tai hän saattaa saada ihan täysin kokonaan jotain muuta kuin hän tilasi tai sitten hänelle saatetaan lähettää vaikka tuoteväärennös. Toinen semmoinen oikein tyypillinen verkossa esiintyvä kuluttajahuijaus on niin kutsutut tilausansat. Niistä tulee ilmoituksia meille myös, mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin näistä verkkokauppahuijauksista. Muutenkin kuluttajailmoituksista näkee kyllä selvästi sen, että kuinka nämä huijaukset on yhä enemmän ammattimaisempia, niitä on jo melko lailla mahdotonta jopa joissain tapauksissa tunnistaa. Siksi on hyvä pitää mielessä, että kuka tahansa meistä voi joutua huijauksen kohteeksi ja langeta niihin. Se kaikista paras tapa ehkäistä sitä on kyllä tietää ja tuntea näihin huijauksiin liittyviä varoitusmerkkejä. Tyypillistä on tosiaan, että markkinoille tulee jatkuvasti uudentyyppisiä huijauskeinoja ja nämä huijarit osaavat kyllä vallan mainiosti hyödyntää erilaisia ajankohtaisia ilmiöitä.

00:06:33
Jaana Savolainen: Kun puhutaan tilausansasta, niin mikäs se on ja miten määrittelisit sen?

00:06:39
Saija Kivimäki: Tilausansat on sellaisia tilanteita, joissa kuluttaja erehdytetään tekemään pitkäkestoinen tilaussopimus, jonka perusteella sitten yritys lähettää kuluttajalle jotain laskuja ja tuotteita tai veloitetaan sitten kuluttajan tiliä. Käytännössä tapahtuu siten, että kuluttajalle esitetään jonkunlainen oikein houkutteleva, edullinen kertatilaus tai joku pieni kertamaksu, jonka perusteella hän sitten saisi jotain tuotetta. Tämän tyyppisiä tilausansoja, niitä nähdään myös erityisesti tämmöisissä näyte- ja kokeilupakkausten myynnissä, jota on esimerkiksi ravintolisien ja kosmetiikan markkinoinnissa. Eli tarjotaan postimaksun hinnalla jotain hyvinkin edullista tuotetta ja kehotetaan tutustumaan siihen. Sitten toinen tyyppi näissä tilausansoissa on, joita nyt nähdä erityisen paljon, niin sanotut paketin saapumisilmoitukset, jotka ovat täysin tekaistuja. Kuluttaja siis antaa pankkitietonsa, mutta tulee sitä kautta sitten sidotuksi johonkin kuukausittain veloitettavaan pitkäkestoiseen sopimukseen. Samantyyppistä nähdään myös näiden esimerkiksi isojen markettien nimissä lähetettävissä viesteissä, joissa luvataan lahjakorttia tai väitetään palkintoja annettavan. Nämä on kanssa nämä pitkäkestoiset sopimukset, jotka syntyy tällä tavalla että ensin alkuun on tämmöinen joku tutustumiskausi tai muuta, ne on ihan sallittuja, mutta tässä on aina se seikka, että kuluttajalle täytyy kertoa hyvin selvästi siitä, että kun sitten tehdään tämmöinen sopimus, joka jatkuu, saattaa olla vuosienkin mittaisia tai ne saattaa olla toistaiseksi voimassaolevia, niin kuluttajalle täytyy tehdä kyllä selväksi ennen kuin kuluttaja sen tilauksen tekee. Että nyt et ole ainoastaan tilaamassa kertaluontoisesti jotain, vaan samalla tulet sitoutuneeksi vastaanottamaan näitä jatkolähetyksiä.

00:08:42
Jaana Savolainen: Joo, meille tulee Kuluttajaliittoonkin kyllä usein puhelinsoittoja näistä tilausansioista ja erityisesti siitä, että ihmiset harmittelee kuinka niistä on niin vaikea päästä eroon. Joutuu valtavasti tekemään töitä sen eteen, että saisi sen loppumaan sen tuotteen ja sen laskuttamisen sieltä sitten. Kuluttaja ei kyllä aina tiedä ihan mistä hakisi apua tai saisi apua näissä tilanteissa. Mitä antaisit tässä sitten neuvoksi?

00:09:14
Saija Kivimäki: Tämä on ihan ymmärrettävää. Niin kuin sanoit niin usein huijatuksi kun tulee niin on vaikea hahmottaa, että kenen viranomaisen tehtäviin tämä mahtaa kuulua, koska usein näissä huijaustilanteissa saattaa olla niin, että huijaus kuuluu useammankin viranomaisen toimivaltaan. Esimerkiksi näissä ihmetuotteissa, joita usein saattaa olla tällaiset laihdutuslääkkeet, niin nehän ovat elintarvikkeita, joista ei saa antaa tietyntyyppisiä väitteitä. Sitä valvoo esimerkiksi Ruokavirasto. Sitten meillä on myös Tukes, joka valvoo vaarallisia tuotteita, huijaukset saattavat liittyä niihin. Sanotaan näin, että kuluttajaviranomainen on se taho, johon tulee ottaa yhteyttä silloin kun on kyse harhaanjohtavasta markkinoinnista ja petokset kuuluvat sitten poliisille. Usein on kuluttajan vaikeaa arvioida, että mikä on se oikea taho. Silloin voi aina ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan ja kertoa sen oman asiansa ja kuluttajaneuvonta pystyy sitten vinkkaamaan, että mikäli sitä ei pystytä sitten Kilpailu- ja kuluttajavirastossa sitä asiaa edistämään niin kuka on se oikea taho sitten, kuka pystyy neuvotaan antamaan.

00:10:29
Jaana Savolainen: Mikä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston rooli, kun ajatellaan näitä huijauksia, niin huijausten selvittämisessä?

00:10:36
Saija Kivimäki: Meillä on toimivaltaa silloin kun on kyse semmoisesta tilanteesta, joka koskee elinkeinoharjoittajaa eli yrityksen ja kuluttajan välistä asiaa. Eli sellaista tilannetta, kun voidaan soveltaa tuota kuluttajansuojalainsäädäntöä. Kuluttaja-asiamies onkin puuttunut harhaanjohtavaan markkinointiin liittyen juuri näihin tilausansoihin, joista puhuttiin aiemmin. Mutta kyllä ihan sellaisena merkittävänä tehtävänä, mitä me tehdään ja roolina mitä koetaan meillä olevan niin on tiedottaminen ja valistaminen. Meidän kotisivuilta ja sosiaalisen median kanavilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista huijauksista ja ennen kaikkea siitä, että miten nämä huijaukset voi tunnistaa ja miten niiltä voi välttyä. Kuluttajaneuvonta taas niin silloin, kun on kyse tosiaan tämmöisestä yrityksen ja kuluttajan välisestä asiasta niin he pystyvät selvittämään yksittäisiä tapauksia ja antamaan toimintaohjeita, mutta kyllä tosiasia on se, että hyvin useat tilanteet ja tapaukset ovat sellaisia, että kyseessä on kuitenkin ihan petos, jolloin on käännyttävä poliisin puoleen. Mutta vaikka ei pystykään näitä kaikkia ratkaisemaan, näitä yksittäisiä tapauksia, eikä kuluttajalle palauttamaan niitä rahoja, niin kyllä tämä on äärettömän tärkeää, että näistä huijauksista viranomaisille ilmoitetaan, jotta voidaan taas varoittaa muita ja saadaan tietoa näistä lainvastaisista ilmiöistä. Kyllä voi sanoa, että kun ottaa huomioon nämä meillekin tulevat ilmoitusmäärät niin neuvonnalle, paitsi kuluttajaneuvonnassa niin myös tälle Huijausinfon neuvonnalle on todella tarvetta, jotta kuluttajat saavat sitä tukea ja apua ja neuvontaa näissä vaikeissa tilanteissa.

00:12:33
Jaana Savolainen: Eli tästä tuli esille sekin, että KKV:llä ei siis ole toimivaltaa yksityisten ihmisten välisessä kaupassa, mutta mitä kuluttajan kannattaisi huomioida erityisesti vaikkapa Tori.fi ja tuolla Facebook-kirppiksillä toimiessa?

00:12:49
Saija Kivimäki: Se on tosiaan näin, että toimivaltaa ei ole, kun kaksi yksityishenkilöä tekee kauppaa, eikä silloin voi kääntyä tuonne kuluttajaneuvonnankaan puoleen. Kun tosiaan tekee tuon tyyppisiä ostoksia, niin silloin kannattaa aina aloittaa kuitenkin se, että käy tutustumassa rauhassa alustan käyttöehtoihin ja samaten sitten tutustuu ihan rauhassa siihen myynti-ilmoitukseen. Näistä sitten pitäisi käydä ilmi se, että kenen kanssa sitä kauppaa ollaan tekemässä. Onko siellä tosiaan myyjänä nyt sitten jonkunlainen yritys vai onko siellä yksityishenkilö sitten sen ilmoituksen taustalla. Yksi mihin kannattaa kiinnittää huomiota on tämä, että mihin maahan sitten tämä yritys tai yksityishenkilökin on sijoittunut. Se ei ole aina suinkaan sanottua, että kauppa tai toinen kuluttaja olisi sitten Suomessa, vaikka siitä saataisi jonkinlaisia viitteitä saada. Tosiaan tarkkuutta vaatii ja siellä voi tulla huijatuksi ihan kumpi osapuoli tahansa. Aina kannattaa olla rauhallinen ja käyttää malttia ja maalaisjärkeä. Usein taitaa olla niin, että tämäntyyppisillä alustoilla on sitten ohjeita sekä ostajille ja myyjille ja niitä kannattaa käydä kyllä aina ehdottomasti läpi, jos haluaa tosiaan käyttää sitten niitä palveluja.

00:14:22
Jaana Savolainen: Kyllä, joo ihan totta. Huijausinfoonkin tulee ilmoituksia aina säännöllisin väliajoin näistä Tori.fi ja Facebook-kirppiksillä myyvistä tahoista sekä sitten ostajista. Eli se on hyvinkin niin, että tää huijaus ilmeisesti siellä tapahtuu kahteen suuntaan, niin ostajia kuin myyjäkin huijataan. Mutta kyllä tarkkuus ja kriittisyys ja tarkistaminen on varmaan niitä asioita myös tuolla alustoilla, kun siellä sitten pyörii ja toimi.

00:14:55
Jaana Savolainen: Ajankohtaisena, nousevana teemana huijauksissa on jo hetken aikaa olleet huijausverkkokaupat, jotka on naamioitu suomalaisiksi kaupoiksi. Käytetään jopa ihan suomalaisten paikkakuntien nimiä, jotta saadaan vähän tällaista luottamusta siihen toimintaan. Millä keinolla kuluttaja voi oikeastaan tunnistaa nämä kaupat, että onko ne ihan rehellisiä verkkokauppoja vai onko siellä joku huijaus taustalla?

00:15:27
Saija Kivimäki: Tämä pitää paikkansa. Nyt on tullut markkinoille tosiaan verkkokauppoja, jotka esiintyvät kotimaisina ja sitä tuodaan tosiaan suorastaan ihan voimakkaasti ilmi, kun katsoo näitä kauppoja. Siellä ihan kuvien kera kerrotaan mukaan tästä yritystä pitävästä henkilöstä tai sen yrityksen taustoista ja kerrotaan tosiaan, kuinka on tehty kauppaa jo aiemmin ja muuta. Usein ettei verkko osoitteet saattaa olla fi-päätteisiä, mutta se ei nyt ainakaan vielä kerro lainkaan siitä että yritys olisi suomalainen tai sijoittunut Suomeen. Se on se ensimmäinen, mitä kannattaa pitää mielessä. Vaikka näiden verkkokauppojen sopimusehdot näyttäisi olevan hyvinkin yksityiskohtaisia ja asianmukaisia ja suomen kieli lähemmäs virheetöntä, niin siitä huolimatta siellä saattaa olla kyse kuitenkin huijauksesta. Vaikuttaa siltä, että yritykset jopa saattavat ihan kopioida muiden luotettavien toimijoiden sopimusehtoja. Samoin voivat olla tosiaan kuvat ja kaikki muukin ihan lainattua tavaraa. Tyypillistä on, että nämä tosiaan tuolla Facebookissa, somessa, Instagramissa markkinoivat hurjasti. Tosiaan silloin, kun tulee vastaan semmonen tarjous, joka jotenkin erityisen houkuttava jos tuotteet ovat alennetut, hyvinkin voimakkaasti tai kaikki tuotteet on tarjoushinnoin, jos löytyy kuitenkin jonkunlaista omituista kirjoitusvirhettä tai erityisesti se, että ei tarjota selkeästi yhteystietoja, tarjotaan ainoastaan joku yhteydenottokaavake tai sähköpostiosoite, joka päättyy johonkin Gmailiin tai vastaavaan, ei anneta siis tarkkaa maantieteellistä postiosoitetta, niin ne on kyllä niitä hälytysmerkkejä, jolloin kannattaa miettiä tarkemmin, että haluaako sitten tehdä tilausta sen tyyppisestä verkkokaupasta.

00:17:31
Jaana Savolainen: Eli ne on nykyään tehty taitavammin ja taitavammin. Itsekin olen huomannut ihan saman, kun tuonne sosiaaliseen mediaan niitä mainoksia on tipahtanut, niin ne on kyllä taiten tehtyjä ja kielikin on parantunut ihan huomattavasti. Paljon puhutaan rahasta ja siitä, että kuinka suomalaiset menettävät näissä huijauksissa kymmeniä miljoonia vuositasolla ulkomaille rahaa. Miten näissä verkkokauppatilanteissa sitten, kun haluaa ostaa sieltä jotain niin miten kannattaa ostaessa maksaa? Onko varmoja tapoja välttää rahan menetykset huijareille?

00:18:07
Saija Kivimäki: Kaikista turvallisin tapa maksaa on luottokortti, ihan siksi, että luotonantajalla on semmoinen niin kutsuttu yhteisvastuu sen myyjän kanssa. Jos tavaraa ei toimiteta, mutta maksu on mennyt, niin kuluttaja saa kääntyä sen luotonantajan puoleen ja vaatia maksua sieltä luotonantajalta. Verkossa näyttää ja eri verkkokaupoilla olevan myös erityyppisiä tämmöisiä maksunvälityspalveluja ja ne saattavat antaa erilaisia, niin kutsuttuja ostajan turvamalleja tai tällaisia lisäetuja. Näitä kannattaa vähän katsoa tarkemminkin, siellä saattaa olla ehtoja, tai usein onkin, jotka saattavat rajoittaa jotenkin tällaista vapaaehtoista ostajan turvaa. Mutta kyllä ne varmaan voivat tietyssä tilanteessa pelastaa kuluttajan, mutta kaikesta siis ehdottomasti suurin riski rahan menettämisestä on aina se, että jos maksaa tuotteet tilisiirrolla ennakkoon eli sitä ei voi koskaan suositella. Näistä maksutavoista kannattaa pitää mielessä myös sitten vielä mobiilimaksaminen, joka on koko ajan yleistymässä. Eli tämä on sellaista ostosten tekoa, jossa lasku veloitetaan liittymälaskussa. Tämäkin on turvallinen maksutapa siksi, että samalla tavalla kuin luotonantaja niin myös operaattori vastaa myyjän lisäksi tästä kaupasta. Eli jos tulee ongelmia liittyen ostokseen, joka on maksettu liittymälaskulla, niin voi kääntyä myös operaattorin puoleen. Ylipäätään liittymälaskuista kun puhutaan, niin kyllä kuluttajan kannattaa muutenkin seurata niitä liittymän laskuja sen varalta, että tuleeko sinne jonkinlaisia epäselviä veloituksia tai veloituksia, joita ei tunnista. Sikäli kun sellaisia olisi, niin aina kannattaa kääntyä ehdottomasti sen operaattorin puoleen, joka vastaa niistä veloituksista ihan siinä missä sen myyjäkin.

00:20:12
Jaana Savolainen: Jos nyt ajatellaan tätä verkkokauppaviidakkoa, mikä tuolla netissä vallitsee, niin mitä sanoisit vielä tähän loppuun? Sen lisäksi, että mä muistutan usein ihmisiä, jotka lähestyy minua siitä, että ennen tunnettiin se kauppias ja kannattaa tutustua siihen nytkin. Se on vaan paljon vaikeampaa. Mä aina pyydän, että tarkistakaa verkkokaupan luotettavuus vaikka hakukoneella. Mitä sen lisäksi sanoisit, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota?

00:20:44
Saija Kivimäki: Tämä on kyllä se tosiasia, mitä me kanssa muistutetaan, että kun verkossa tosiaan näitä kauppoja on lukemattomia, niin sikäli kun se on itselle entuudestaan vieras niin kyllä kannattaa tosiaan käyttää aikaa siihen, että niitä taustoja selvittelee. Yksi kans, joka on hyvä pitää mielessä, että huijarit osaavat käyttää tämmösiä, voi sanoa vaikka psykologisiksi vinoumiksi tai tällaisiksi käyttäytymismalleiksi eli ne tietävät mistä narusta niin sanotusti vetää. Ja silloin on hyvä tunnistaa itsessään vähän omaa ostokäyttäytymistä. Olenko sellainen, joka tekee harkitsemattomia päätöksiä, kun saa jonkun oikein tuntuvan alennuksen, esimerkiksi tarjouksen, jossa luvataan jotain tuotetta hyvinkin edulliseen hintaan tai kerrotaan, että tuote on saatavilla vain jonkun lyhyen ajan tai sitä kehuu esimerkiksi jotkut julkisuuden henkilöt tai muuta. Siis kaikki tällaiset, jolla tehdään siitä tarjouksesta oikein erityisen houkutteleva, niin silloin pitäisi muistaa vähän pysähtyä ja miettiä vielä, että onkohan tämä tosiaan ihan sitä mitä tässä nyt sitten luvataan.

00:22:04
Jaana Savolainen: Aivan ja se kannattaa muistaa varmaan myös, että huijarilla on aina kiire

00:22:08
Saija Kivimäki: Se pitää paikkansa, juuri näin.

00:22:11
Jaana Savolainen: Hei, lämmin kiitos Saija, että tulit mukaan podcastiimme ja annoit nyt aikaasi ja asiantuntijuuttasi tähän. Näillä tiedolla kuluttajat ovat ihan varmasti hieman paremmin tietoisia, miten toimia turvallisesti verkkokaupoilla ja mistä sitä apua sitten voi hakea. Kiitos.