00:00:03
Jaana Savolainen: Huijaripodi on Kuluttajaliiton Huijausinfon podcast-sarja. Kahdeksassa jaksossa on jokaisessa vieraana eri asiantuntija keskustelemassa nettihuijauksista eri näkökulmasta. Tässä jaksossa keskustellaan romanssihuijauksesta ja huijauksiin liittyvästä häpeän tunteesta sekä siitä, mitä häpeä tekee meille ja kuinka siitä voi päästä eroon. Minun nimeni on Jaana Savolainen, työskentelee Kuluttajaliitossa Huijausinfossa ja toimin tässä podcastissa haastattelijana. Luen tähän alkuun tarinan romanssihuijauksesta, jota uhri häpesi ja häpeää. Joku kuulija saattaa ajatella, että tuohan on juuri kuin minun tarinani, koska kaavat, jota romanssihuijarit käyttävät ovat hyvin samankaltaisia ja uhreja on Suomessa tuhansia. Amerikkalaisina korkea-arvoisina sotilaina, insinööreinä, lääkäreinä tai vaikka näyttelijöinä esiintyvät henkilöt lähestyvät vuosittain tuhansia suomalaisia naisia sosiaalisessa mediassa tai deittipalstoilla. Tässä yksi tarina, jossa nimi ja yksityiskohdat on muutettu. Kutsun tarinan kertojaa Annikaksi. Leskeksi muutama vuosi sitten jäänyt ja yksin elänyt Annika tapasi deittipalvelussa hurmaavaksi ja varakkaaksi osoittautuneen insinöörin, joka kertoi työskentelevänsä öljynporauslautalla. Mies kertoi, että on lapsuudessa viettänyt joitakin kesälomia Suomessa kaukaisen sukulaisen luona. Pian eläkkeelle siirryttyään hän haluaisi muuttaa Suomeen ja lupasi yhteistä tulevaisuutta. Yllättävät vastoinkäymiset johtivat tapahtumaketjuun, jossa Annika menetti yli viidenkymmenen tuhannen euron säästöt. ”Mies tuntui oikein mukavalta eikä tuntunut aiempien yhteyttä ottaneiden tavoin selkeästi petollisessa mielessä lähestyvän minua. Kuvatkin olivat hyvänlaatuisia ja vakuuttavia yhdessä some-profiilin kanssa. Meillä piti olla yhteinen tulevaisuus, mutta toisin kävi. Hän tuntui luotettavalta ja mukavalta. Jälkeenpäin ajateltuna, kun kaikki paljastui, ei hänessä ollut mitään luotettavaa. Jotenkin sitä ehkä halusi uskoa häneen ja siihen tarinaan, joka tuntui ihanalta. Hän oli taitava puhumaan”, Annika sanoo. Annikan ja miehen keskustelut jatkuivat lähes päivittäin Hangouts- ja Whatsapp-sovelluksissa sekä myös puhelimessa. Puheluissa ääni ei ihan kuulostanut kuusikymppisen miehen ääneltä ja äänensävy kuulosti jotenkin tummalta. Mutta kun ääneen tottui, niin asiaan ei enää kiinnittänyt huomiota, eikä ajatellut sitä. ”Hän oli hyvin romanttinen, lähetteli runoja sekä musiikkikappaleita ja oli hyvin huomioon ottava. Mies piti luottamusta yllä muun muassa kuvien vaihdolla ja koin, että tässä olisi kyseessä ihan oikea ihminen”, Annika kertoi. Mies pyysi Annikaa etsimään heille yhteistä asuntoa Suomesta. Asunnossa piti olla tilaa runsaasti, iso piha, jossa puita ja uima-allas. Hinnalla ei niin väliä, olihan miehellä tuota rahaa. Mies oli esittänyt kuvakaappauksen tiliensä saldosta, niin kuin näillä huijareilla on tapana. Tilillä näytti olevan yli 15 miljoonaa dollaria. Vähän Annika ihmetteli, miksi mies makuuttaa noin suuria summia tilillään. Vaikka hänellä oli paljon varallisuutta, ensimmäinen rahanpyyntö tuli noin kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä yhteydenotosta. Annika sanoi miehelle, ettei halua sekoittaa rahaa tähän juttuun, mutta heltyi sitten, koska niin kuin huijareilla on tapana, hän vakuutti, ettei päässyt jostain ikävästä syystä käsiksi omiin rahoihin. ”Minä, hyvin koulutettu ja elämää nähnyt nainen, menin kerta toisensa jälkeen antamaan hänelle rahaa”, Annika sanoo. Aina löytyy uusi ongelma ja selitys rahantarpeelle. Tätä jatkui noin vuoden, kunnes tarina alkoi saada niin outoja piirteitä ja muun muassa kuvatodisteet leikatusta polvesta olivat huonosti käsiteltyjä, paljastaen pikkuhiljaa totuuden. ”Ymmärrettyäni, että olen oikeasti romanssihuijauksen uhri, häpäistiin valtavasti tapahtunutta, itseäni ja tyhmyyttäni niin, että en kyennyt aluksi muuta kuin istumaan paikallaan ja ihmettelemään, miten olen voinut olla niin tyhmä, että en nähnyt näitä selviä merkkejä. En kehdannut puhua asiasta kenellekään päiväkausiin. En ystäville, aikuisista lapsistani puhumattakaan. Kuinka olin voinut lähettää hänelle pienissä erissä lähes kaikki säästöni. Häpeän tunne oli musertava ja esti minua toimimasta. Lopulta sain kerrottua asiasta ystävälleni, joka auttoi minua pääsemään eteenpäin ja tekemään muun muassa poliisille rikosilmoituksen.” Annika kertoo myös löytäneensä vertaisia, joilta on saanut rohkaisua sekä tukea tilanteeseen. Tämä tulee heijastumaan hänen koko loppuelämään taloudellisesti, sillä eläkesäästöt menivät tämän petoksen myötä, eikä hän usko saavansa koskaan rahoja takaisin. Myös luottamus ihmisiin sai kolauksen. ”Jos jotain positiivista tästä pitää löytää, niin olihan se aika kallis englannin kielen kurssi ja onneksi en kuitenkaan ottanut lainaa tämän takia”, Annika sanoo. Tänään minulla on vieraana keskustelemassa psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita. Katja, sinä olet erikoistunut häpeään ja kirjoittanut aiheesta kirjan, jonka nimi on Häpeän hoito. Tervetuloa, Katja. Hienoa, että pääsit mukaan. Kerrotko hieman itsestäsi?

00:05:39
Katja Myllyviita: Hei vaan ja kiitoksia kutsusta. Työskentelen psykoterapeuttina ja lisäksi koulutan ja työnohjaan psykoterapeutteja ja olen kirjoittanut tietokirjoja, joista viimeisin käsittelee tosiaan häpeää ja häpeän hoitoa, tunteiden säätelystä olen kirjoittanut sitä ennen.

00:05:59
Jaana Savolainen: Niin kuin äskeisestä tarinasta huomattiin, nettiromanssi voi osoittautua ikävästi huijaukseksi, jossa sitten uhri menettää paitsi aika usein huomattavia summia rahaa, niin myös luottamuksen ihmiseen tai ihmisiin. Se särkee sydämen ja tuottaa herkästi häpeän tunnetta. Mä oon usein kuullutkin ihmisiltä, jotka ovat joutuneet romanssihuijarin ansaan, että hävettää niin paljon, että en ole voinut kertoa kenellekään asiasta, mutta soitan nyt tänne teille ja kysyn mitä teen, kun en enää jaksa. Minkälainen tunne se häpeä on ja mitä häpeää tekee ihmiselle?

00:06:37
Katja Myllyviita: Häpeä on toisiaan tuskallinen tunne. Monet ajattelee, että se on tuskallisin tunne ja se liittyy siihen, että me tullaan jotenkin tuomitsevan katseen alaiseksi. Tämä katsoja voi olla joku toinen ihminen tai se voi olla ihminen itse. Ja tässä esimerkissä on kyseessä tämmönen niin sanottu sisäinen häpeä, jossa ihminen itse toimii itsensä tuomarina. Ja tää ristiriitaisuus, mitä häpeä tuottaa liittyy siihen, että häpeä ohjaa samaan aikaan kuin moneen eri suuntaan. Voi tulla tavallaan tällaisia vihasta oloa, yllykkeitä hyökätä ja puolustaa itseä ja samalla paeta paikalta, ikään kuin kadota maan alle. Lisäksi häpeä lamauttaa, mikä on tuskallista itsessään, tulee sellainen halvaantunut olo, että ei tiedä mihin suuntaan tässä menisi. Tässä esimerkissäkin kuvattiin tätä, että en osannut muuta kuin istua ja syytellä itseäni. Jähmettyminen itsessään nakertaa meidän hallinnan tunnetta, kun kokee, että ei pysty tekemään enää mitään ja tämmöinen ikään kuin hallinnan tunteen menetys lisää sitä häpeää. Häpeä helposti muodostaa tällaisen niin kuin itseään toteuttavan ja lisäävän noidankehän.

00:08:00
Jaana Savolainen: Häpeän tunnetta voi käsitellä, jos on esimerkiksi nyt tullut romanssihuijatuksi niin kuin tässä tarinassa oli tapahtunut.

00:08:10
Katja Myllyviita: Joo. Häpeä on sosiaalinen tunne ja ajattelen sillain, että jos joku tai jotkut ihmiset toimiessaan väärin eivät tunne häpeää, niin tavallaan jotkut muut kantavat sitten sitä häpeää tämän yhden häpeämättömän puolesta. Sillä lailla voi ajatella, että häpeä liittyy tavallaan siihen meidän laumakäyttäytymiseen, kun me ollaan, ihmiset on laumaeläimiä. Ja myöskin mitä häpeämättömämpi teko, niin sitä voimakkaampia on ne ikään kuin muiden kokemat tai nimenomaan uhrin kokema häpeä tapahtuneesta ja tulee mieleen, että tämä huijatuksi tuleminen on tavallaan hyväksikäyttökokemus ja aina hyväksikäytön uhriksi joutuneet kokee häpeää. Yleensä ajatellaan, että mitä sellaista minä tein, että just mulle kävi näin ja etsitään syitä itsestä, että miksi juuri minä. Tehokkainta vastamyrkkyä häpeälle on armahdus itsesyytösten sijaan ja itsemyötätunto. Mä ajattelen, että tässä tapauksessa jotenkin se toive kumppanin löytämisestä saattaa olla niin voimakas, että se muuttaa tapaa, jolla ihminen katsoo koko maailmaa. Voimakas tunne vääristää meidän kykyä havaita todellisuutta. Ja meillä on sanontakin: rakkaus on sokea. Että harkitsee sitä, että voisitko antaa itsellesi anteeksi sen, että joku puoli sinussa kaipasi rakkautta ja hyväksyntää ja läheisyyttä niin paljon, että halusi huijarin tarinan olevan totta. Tavallaan tässä tarinassa tuli tämäkin mun mielestä kivasti esiin, että ehkä toivoin liikaa, että se olisi totta. Ja se tavallaan toimii niin siinä moottoreina sille silmien sulkemiselle, se voimakas toive. Ja tässä ikään kuin armollisuuden etsimisessä auttaa usein jos tilannetta katsoo ulkoapäin. Mulle tuli mieleen, että uhri voisi kirjoittaa tarinan tästä tapahtuneesta käyttäen hän-muotoa minä-muodon sijaan. Tämä auttaa näkemään sen ikään kuin sen itse koetun tarinan ulkopuolisen silmin, mikä yleensä auttaa tässä ikään kuin ystävällisen näkökulman löytymisessä. Me ollaan yleensä itseämme kohtaan paljon tuomitsevampia kuin muita kohtaan. Jos tämä tapahtuma olisi tapahtunut uhrin ystävälle, niin mä en usko, että hän olisi niin sättivä kuin mitä hän on itseään kohtaan. Vielä tekee mieli sanoa, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyväntahtoisia ja ihmiset yleensä kärsii silloin kun he satuttaa muita ja tavallaan tämä liittyy niin kuin meidän moraaliseen kehitykseen, että meillä on kyky tuntea syyllisyyttä ja häpeää silloin kun me satutetaan muita. Ja jos moraalinen kehitys ei suju mallikkaasti, niin ihmiselle ei kehity kykyä tuntea ensinnäkin sympatiaa, mikä on sitä, että meillä on paha olo jos toisella on paha olo. Silloin ei kehity empatiakykyä ja silloin ei myöskään syyllisyys ja häpeä kehity normaalisti. Eli yleensä tällaisilla ikään kuin ammattihuijareilla on tämmöinen kehitys mennyt jotenkin vinoon. En tarkoita sitä, että pitää ymmärtää sitä huijaria vaan ymmärtää tavallaan sen dynamiikkaa mikä siellä on taustalla, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan tässä on kyse niin kuin kahden ihmisen välisestä hyvin vinoutuneesta vuorovaikutuksesta. Ja kyky tuntea häpeää on tavallaan tämmönen, mä ajattelen, että se liittyy ihmisenä olemiseen ja on tämmöinen kehittynyt kyky myös toisin kuin nämä perustunteet viha ja pelko, mitkä syntyy tavallaan aivojen syvissä osissa, niin häpeän tunne sosiaalisena tunteena, se edellyttää ensinnäkin kykyä nähdä itsensä erillisenä muista ja kykyä ymmärtää näitä moraalisia sääntöjä, mitä ihmisten välillä on ja kykyä arvioida itseään niin kuin suhteessa näihin sääntöihin, että sillä lailla voi onnitella itseään jos tuntee häpeää. Kehitys on silloin sujunut ja oma moraalikyky on olemassa.

00:13:12
Jaana Savolainen: Miten häpeän tunteesta voi päästä eteenpäin?

00:13:16
Katja Myllyviita: Puhumalla omasta kokemuksesta voi vähentää sekä itse kokemaa häpeää että tuoda helpotusta niille, jotka on kokenut samaa. Eli vertaistuki auttaa yleensä parhaiten tässä häpeän laantumisessa ja ikään kuin oman kokemuksen jakamisessa. On tärkeää saada kuulla, että muillekin on käynyt näin. Sit mä ajattelen, että rikosilmoitus kannattaa tehdä, jotta rikoksen tekijä voidaan ainakin periaatteessa pysäyttää ja silloin ehkä niin moni ei enää joudu kokemaan tätä samaa ja sitten myös vahvistaa sitä sellaista oikeudentuntoa, että ikään kuin pyrin suojelemaan itseään tässä ja nostan itseäni tavallaan samalle tasolle kaikkien muiden kanssa. Ei ole oikein, että mulle on tehty väärin.

00:14:08
Jaana Savolainen: Juuri näin. Ja tässä kertojakin, joka oli uhri, koki sitä hyvää siinä vertaistuessa, mitä hän oli sitten löytänyt. Ja tosiaan jos yksin miettii näitä asioita ja velloo siinä häpeässä, eikä puhu kenellekään, niin se paisuu ihan valtavaksi siellä päässä ja aiheuttaa paljon tuhoa.

00:14:35
Katja Myllyviita: Se eristäytyminen nimenomaan ylläpitää sitä häpeän noidankehää. Mä ajattelen, että häpeää syntyy suhteessa toiseen. Häpeä myös laantuu suhteessa muihin ihmisiin.

00:14:50
Jaana Savolainen: Missä tilanteissa pitää tai kannattaa hakea ammattiapua asian käsittelyyn?

00:14:59
Katja Myllyviita: Jos jää eristyksiin itseensä kanssa, ikään kuin lukkoon tähän tilanteeseen. Jos itsesyytökset jää päälle tai voimistuu hyvin voimakkaasti, tulee halua rankaista itseä tai tallaista. Ikään kuin se viha usein myös suojaa häpeältä. Viha jos kohdentuu itseään kohtaan, niin se on aina vaaran merkki, ja sit jos toimintakyky laskee. Ajattelen, että se on yksi. Ei pysty vaikka lähtemään töihin ja jos huomaa, että on ihan mahdotonta puhua sille omalle verkostolle, ei löydy ketään sellaista johon luottaisi niin paljon, että pääsisi puhumaan tästä. Silloin joku ulkopuolinen taho, joka on neutraali, niin voi olla helpompi puhua siellä.

00:15:49
Jaana Savolainen: Vähän ehkä yleisempänä asiana kysyisin sellaista, että kuinka hyvin me ihmiset ylipäätään osataan käsitellä häpeän tunnetta?

00:16:00
Katja Myllyviita: No huonosti. Eli häpeä on aika vaikea tunne tunnistaa, koska se on niin epämiellyttävä. Eli meillä on paljon sellaisia keinoja jotenkin muuntaa se häpeä nopeasti joksikin muuksi tunteeksi ja sikäli mä ajattelen, että siihen puhtaaseen häpeään voi olla vaikea edes päästä käsiksi. Vähän niin kuin saippuapala, kun sitä tavoittelee niin se aina lipsahtaa jonnekin muualle. Eli mainitsinkin jo ton, että viha on sellainen tyypillinen suoja häpeälle, että jos omat vihareaktiot on kovin voimakkaita, niin silloin voi ehkä tutkailla sitä, että onko tässä sen alla joku häpeään liittyvä tunne. Sitten meillä on erilaisia välttelykeinoja, addiktiot ja vaikka perfektionismi on tällaisia tyypillisiä keinoja jotenkin ikään kuin leikata se häpeän kokemus pois omasta kokemusmaailmasta eli hyvä, jos tunnistat häpeää.

00:17:03
Jaana Savolainen: Kyllä, kyllä ja sen käsittely kyllä on ihan hyvä asia, vie eteenpäin. Tärkeää käsitellä sitä häpeää. Itse törmään erilaisiin huijausyrityksiin niin tässä työssä tietenkin, mutta myös vapaa-ajalla. Jos ajatellaan ihan tuota digitaalista maailmaa, sosiaalista somea. Jotkut niistä on hyvinkin taitavasti tehtyjä ja on myös sitten niitä vielä huonostikin tehtyjä huijausyrityksiä ja alkeellisia. Oletko sinä Katja törmännyt nettihuijauksiin työssäsi tai vapaa-ajalla?

00:17:40
Katja Myllyviita: Kyllä molemmissa, että työssä sillä tavalla välillisesti, että yhden asiakkaan sukulainen joutui just tällaisen romanssihuijauksen uhriksi vanhalla iällä, kypsällä iällä, yksinäinen leskirouva. Nimenomaan jotenkin aika saman kuuloinen tarina, kuin tää minkä kerroit. Siinä oli tosi voimakas se ikään kuin kyky ummistaa silmät, koska se toive löytää rakkautta oli niin suuri ja tämä on hankalaa läheisille, kun sitä ikään kuin kenenkään silmiä ei voi väkisin avata, sit vaan ne suhteet voi kariutua jopa siihen tai tulla etäisemmäksi. Ja itse olen tietenkin saanut Facebookissa näitä amerikkalaisten sotilaiden, upseereilta tulee kaveripyyntöjä ja sit on näitä tekstareita, missä on linkit näihin tekaistuihin pankkisivustoihin. Sen oon huomannut, että aluksi ne oli aika huonolla kielellä tehtyjä, mutta viimeisimmät on ollut aika pelottavan hyvin tehtyjä jo. Ja huomasin muuten myös tän efektin, mistä ollaan nyt puhuttu, tän häpeän ja jotenkin sen, että katse kääntyy aina itseen, että onko itse nyt toiminut väärin. Minäkin mietin sitä, että niin mä olen joskus kyllä osallistunut netissä johonkin arvontaan, minne mä oon laittanut sitten sen puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteen, että ei ihme, että tulee huijauksia. Eli just tää sama bumerangi, että kun minua pommitetaan jollain huijauksilla, niin itseään siinä helposti sit syyttää.

00:19:23
Jaana Savolainen: Se on ihan totta. Myös minä olen tähän törmännyt, että mitähän mä olen nyt tehnyt, että tälläisiä saan. Se on se ensimmäinen ajatus tietenkin kyllä siinä. Mutta että kannattaa varmaan ajatella niin päin, että mitä tämä hakee minusta tämä, mitä minulta pyydetään, että ei se minun vikani ole.

00:19:42
Katja Myllyviita: Kyllä. Ja ikään kuin just tämmönen aikaan ja kulttuuriin sidottu seikka, mistä on tärkeä puhua, että ihmiset tietää sen, että tällaista tapahtuu.

00:19:53
Jaana Savolainen: Kyllä ihan totta. Nyt ollaan puhuttu näistä huijauksista ja häpeästä. Ainahan olisi mukava lopettaa tällaiseen vähän myönteisimpiin asioihin niin mä nyt kysyisin suulta, että kertoisitko kolme tällaista toivoa tuovaa asiaa häpeästä tällä hetkellä kärsivälle ihmiselle.

00:20:17
Katja Myllyviita: Saattaa tulla vähän toistoa mutta mä ajattelen, että ykkösenä ainakin se, että, toistan kaikki ihmiset jotka on oppinut huomioimaan muita ihmisiä, tuntee välillä häpeää, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ja kakkosena se, että häpeä kertoo kyvystä arvioida itseään, mikä on tärkeä taito. Tätä kykyä tarvitaan, jotta voi kehittyä ja oppia uutta. Nämä on myös oppimiskokemuksia aina. Ja häpeäparadoksi on se, että on häpeällistä, että jos ei koskaan tunnista häpeää. Viimeisenä ja tärkeänä, että jos on tullut huijatuksi niin älä menetä kykyä luottaa muihin ihmisiin. Lähtökohtaisesti muut ihmiset suojaa ja tuo meille turvan tunnetta ja suurin riski huijatuksi tulemisen jälkeen on mielestäni eristäytyminen ja yksinäisyys silloin kun häpeä ottaa vallan ja mä ajattelen, että silloin huijari on voittanut paljon enemmän kuin pelkkää rahaa.

00:21:21
Jaana Savolainen: Se on niin inhimillistä, että muistaisi senkin varmaan että jokainen, jolla ei ole sitä vinoumaa mistä sä aiemmin puhuit niin tuntee häpeää ja tosiaan heitä on muitakin kuin vain yksi.

00:21:35
Katja Myllyviita: Näin on.

00:21:37
Jaana Savolainen: Sanoit, että häpeä on sosiaalinen tunne. Mitä me muut voisimme tehdä häpeän käsittelyn helpottamiseksi?

00:21:44
Katja Myllyviita: Mä ajattelen, että silloin kun ihminen on hankalassa tilanteessa ja luultavasti se oma häpeä on jo aktivoitunut, niin läheisten ja viranomaisten ei kannata tätä enää voimistaa tuomitsemalla ja syyttelemällä. Ihminen on jo saanut rangaistuksensa siinä, että rahat on mennyt, että ajattelen, että ystävällinen ja armollinen lähestyminen ja suhtautuminen, se voi olla vaikeata läheisillekin. Veikkaan, että mitä läheisempi suhde niin se voi olla sitä vaikeampaa. Usein etäältä katsottuna joku tämmönen moka voi olla niin kuin hyvin ymmärrettävä ja aika inhimillinen ja tätä tapahtuu paljon, mutta kun se tapahtuu perhepiirissä, niin tavallaan se voi aktivoida sellaiset paljon voimakkaammat tunteet. Siinä ollaan ikään kuin yhteisten asioiden äärellä ja silloin se tuomitsevuus voi helposti herätä perheenjäsenissä myös, että ajattelen, että jos sitä häpeää voimistetaan liikaa, niin se yleensä herättää tällaisen vihareaktion, mikä taas ajaa ihmiset kauemmas toisistaan. Ajattelen, että silloin kun ihminen kokee muutenkin häpeää, niin häntä kannattaa kohdella silkkihansikkain. Hän on ikään kuin räjähdysvaarassa valmiiksi.

00:23:14
Jaana Savolainen: Eli tavallaan jos rohkenee niin pitkälle uhrikin mennä, että menee pyytämään apua ystävältä, läheiseltä tai viranomaiselta tai vaikka sosiaalityöntekijältä, niin ottaa tämän näkökulman siinä huomioon, että nyt on jo valmiiksi lyöty.

00:23:33
Katja Myllyviita: Joo.

00:23:35
Jaana Savolainen: Ja nyt autetaan niillä silkkihansikkain, että se luottamus ikään kuin myös sillä uhrilla kasvaa auttajaa kohtaan. Että häntä ei enää uudelleen lyödä.

00:23:44
Katja Myllyviita: Just tämä, että älä lyö enää lyötyä. Ihmiset yleensä osaa kyllä jo nämä itsesyytökset ihan omatoimisesti myös silloin, jos uhri käyttäytyy uhmakkaasti, niin luultavasti se on jo ikään kuin tämmöinen suojamekanismi sille omalle häpeälle. Ikään kuin puolustautuu jo valmiiksi, koska arvelee muiden ehkä syyttelevän häntä tapahtuneesta. Että saadaan tämä tilanne rauhoittumaan ja kaikki turvaan, niin kannattaa ehkä vaikka jos huomaa sen tuomitsevuuden niin kuin nousevan itsessä, on sitten missä roolissa tahansa, on työntekijänä tai ystävänä tai perheenjäsenenä niin ottaa vaikka aikalisän. Odotapa hetki, käyn tarkistamassa yhden asian ja miettiä, että miten mä haluun itseasiassa kommentoida tähän, mitä mä haluan sanoa, millainen ihminen haluan olla, millaiset arvot minulla on. Ettei toimi tavallaan sen ensimmäisen tunteen ohjaamana.

00:24:45
Jaana Savolainen: Toi on kyllä tärkeätä. Lämmin kiitos Katja, että olit mukana tässä meidän podcastissamme. Oli ilo keskustella sun kanssa ja avata tätä häpeäasiaa ja käsitettä vähän laajemmin ja syvemmin. Niin moni huijauksen uhri kokee tuolla maailmalla. Kiitos Katja.

00:25:06
Katja Myllyviita: Kiitos paljon kutsusta.