Tutustu maksutta Potilas- ja asiakaslehteen! Numerosta 1/2024 löydät paljon mielenkiintoista luettavaa sosiaali- ja terveysalan sekä potilasoikeuden ajankohtaisista aiheista. Tutustu esimerkiksi suosittuun palstaamme ”Ratkaisukäytäntöjä sosiaali- ja terveydenhuollossa”.
Katso kaikki Potilas- ja asiakaslehdet täältä.
Nostoja sisällöstä
- Mitä potilaslaille on tapahtunut ja mitä siitä tulisi ajatella?
- Mitä potilas voi tehdä, jos epäilee lääkevahinkoa?
- Kuluttajaliiton kysely: kokemuksia omasta taloudesta ja sote-palveluista
- Ratkaisukäytäntöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta
Mitä potilaslaille on tapahtunut ja mitä siitä tulisi ajatella?
Teksti: Julia Lumijärvi
Kun potilaslaki säädettiin vuonna 1992, se kokosi keskeiset potilaan oikeudet yhteen lakiin. Lain pirstaloituminen vuosien saatossa on kuitenkin tehnyt siitä vaikeasti hahmotettavan, kummallisia pykäläjäänteitä sisältävän säädöksen, joka kaipaisi kipeästi päivittämistä.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki, 785/1992) säädettiin vuonna 1992, jolloin se oli maailmanlaajuisestikin merkittävä laki kootessaan yhteen lakiin keskeiset potilaan oikeudet. Ennen potilaslain voimaan tuloa potilaan oikeuksista säädettiin vähän ja hajanaisesti useassa eri säädöksessä. Kun potilaan asemaan ja oikeuksiin keskeisesti vaikuttavat pykälät löytyivät yhdestä laista, oli potilaiden ja sote-ammattilaisten sieltä ne helppoa löytää ja näin toteuttaa oikeuksia käytännön toiminnassa terveydenhuollon yksiköissä.
Potilaslain säätämisellä pyrittiin vahvistamaan potilaiden oikeusturvaa sekä edistämään luottamuksellisten hoitosuhteiden syntymistä moniulotteisessa ja teknistyvässä terveydenhuollossa. Lakia säädettäessä ei edes pyritty siihen, että laki olisi tyhjentävä luettelo potilaan oikeuksista. Potilaslakiin koottiin tärkeimmät periaatteet potilaiden kohteluun liittyen ja siinä säädettiin olennaisimmista potilaan oikeuksista eli muun muassa potilaan oikeudesta hyvään hoitoon ja kohteluun, potilaan tiedonsaantioikeudesta ja potilaan itsemääräämisoikeudesta. Nämä oikeudet löytyvät potilaslaista edelleen.
Potilaan oikeudet hajallaan eri laeissa
Vuosien saatossa potilaslakiin on tehty päivityksiä ja potilaslaissa olevia viittauksia muihin lakeihin on muutettu, kun ympärillä olevat säädökset ovat muuttuneet. Esimerkiksi potilasvahinkolaista on tullut potilasvakuutuslaki ja sote-palveluiden järjestämisvastuussa olevat organisaatiot ovat muuttuneet kunnista hyvinvointialueiksi. Keskeinen potilaita auttava henkilö eli potilasasiamies (nykyinen potilasasiavastaava) hävisi terminologisesti kokonaan potilaslaista tämän vuoden alusta, kun laki potilasasiavastaavista ja sosiaaliasiavastaavista astui voimaan.
Lakien päivittäminen ja viittaussäännösten muuttaminen on luonnollinen osa lainsäädäntötyötä, eikä siinä ole juristille sinänsä mitään kummallista. Merkittävä potilaslakia ympäröivän säädösympäristön muuttuminen ja sote-sääntelyn pirstaloituminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että potilaan keskeisiä oikeuksia löytyy merkittävässä määrin potilaslain ulkopuolisista säädöksistä. Potilaslaki sisältää myös kummallisia pykäläjäänteitä, kuten irrallisen ja yksinäisen potilaslain 4 §:n hoitoon pääsyn ilmoittamisesta.
Potilaan keskeisiä oikeuksia löytyy merkittävässä määrin potilaslain ulkopuolisista säädöksistä.
Yksittäisiä pykäliä suurempi ongelma on kuitenkin tämän vuoden alusta voimaan astuneen asiakastietolain aiheuttamat muutokset, joiden johdosta potilaslain 4 luku potilasasiakirjoista käytännössä hävisi kokonaan ja lukuun jäi yksi yksinäinen viittaussäännös.
OmaKanta-palvelun yleistyminen ja alueelliset digipalvelut (esim. Maisa-sovellus) ovat nostaneet viime vuosina potilaiden tiedonsaannin omista potilasasiakirjoista keskiöön.
Voidaan kysyä, onko potilasasiakirjoja koskeva sääntely niin keskeinen osa tämän päivän potilaan oikeuksia, että näistä oikeuksista tulisi säätää potilaslaissa? Minkälaisen viestin laki antaa, jos potilasasiakirjoja koskevat potilaan oikeudet eivät löydy potilaan oikeuksista säätävässä laissa?
Toinen relevantti kysymys mielestäni on, että jos potilasasiakirjoja koskevaa sääntelyä ei löydy potilaslaista, niin mistä potilaat löytävät selkeästi tietoa potilasasiakirjoista tai digitaalisia sote-palveluita koskevista oikeuksistaan? Viime vuosina digitalisaatio on vyörynyt sote-kentälle, mutta potilaslaista sitä ei löydy etsimälläkään, vaan laki henkii 1990-luvun palvelukentän tunnelmaa.
Toimiva laki on yleensä täsmällinen ja tarkkarajainen. Tänä päivänä potilaslaki sisältää enemmän periaatteita kuin täsmällisiä säännöksiä, joihin potilas voisi helposti nojata.
Esiin nouseekin kysymys siitä, hyväksymmekö yhä pirstaleisemmaksi käyvän potilaan oikeuksien sääntelykehikon, josta vain lakimies osaa kaivaa haluamansa tiedon potilaan oikeuksiin liittyen vai säädämmekö selkeästä potilaan oikeuksiin vaikuttavasta laista.
Toisaalta voi myös kysyä, onko lakien pirstaloituminen ajautunut niin pitkälle, ettei edellä mainittu ”yhden lain periaate” ole enää realismia? On kuitenkin selvää, että tänä päivänä on melko kyseenalaista sanoa potilaslain kokoavan yhteen keskeisimpiä potilaan oikeuksia tai olevan keskeisin potilaan oikeuksista säätävä laki, kun se sisältää vain suppean määrän potilaan oikeuksia.
Pirstaleinen sääntelyviidakko
Periaatteellinen laki tuo esiin vain yleiset ohjenuorat. Hyvä esimerkki periaatteellisesta säädöksestä on vahingonkorvauslaki, joka sisältää melko niukasti pykäliä ja esimerkiksi korvausten määrään osalta vahingonkorvausoikeudessa tukeudutaan erilaisiin säädösten ulkopuolisiin suosituksiin, kuten henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin.
Potilaslain näkökulmasta periaatteellisuus näkyy muun muassa seuraavassa esimerkissä: Potilaslain 3 §:ssä säädetään, että potilaalla on oikeus ladultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Kuitenkin löytääksemme tiedon siitä, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa, tulee katsoa muihin lakeihin eli esimerkiksi terveydenhuoltolain 8 §:ään ”laatu ja potilasturvallisuus”.
Pykälässä todetaan, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Ja jos haluamme tietoa turvallisuuden varmistamisesta, siirrämme katseemme uunituoreeseen valvontalakiin ja havaitsemme, miten turvallisuuden tulee näyttäytyä toimintayksiköiden arjessa. Ja näin lista jatkuu.
Potilaat ansaitsevat selkeän lain
Juristina toivoisin selkeitä säädöksiä, joihin sekä potilaiden että sote-ammattilaisten olisi helppo nojata koulutuksissa ja arjen toiminnassa.
Oman lisämausteensa sote-juridiikan haastavuuteen tuo myös hallituskausien vaihtumisen lainsäädännön ”eipäs-juupas”-säätäminen esimerkiksi hoitotakuun osalta.
Potilaat ansaitsevat selkeän oikeuksistaan säätävän lain.
Aiemmin potilaan oikeuksista puhuttaessa sote-ammattilaisia saattoi ohjeistaa, että ”Katso potilaslaista keskeiset potilaan oikeudet”, mutta tänä päivänä sote-lainsäädäntö on niin pirstaleista ja hajanaista, ettei potilaslaki kerro läheskään koko kuvaa potilaan oikeuksista. Potilaslaista tulee valitettavasti tänä päivänä se tunne, että kyseessä on historiallisia jäänteitä sisältävä säädös, joka kaipaisi kipeästi päivittämistä.
Potilaat ansaitsevat selkeän oikeuksistaan säätävän lain. Toisaalta potilaslakia säädettäessäkin tuotiin esiin, että laki on periaatteellinen säädös. 1990-luvun kaltaisessa lähtötilanteessa olemme myös siltä osin, että potilaan oikeuksista säädetään tosiasiassa pirstaleisesti useassa eri laissa.
Tällä hallituskaudella olisi välttämätöntä tehdä usealla hallituskaudella keskustelussa pyörinyt itsemääräämisoikeuslakiuudistus, ja samalla tarkastella potilaslain päivittämistarpeita.
Toivoisin, että jokainen potilas tietäisi, että hänellä on paljon enemmän lakisääteisiä oikeuksia kuin potilaslaissa tällä hetkellä säädetään. Ennen kuin potilaslakia on uudistettu kattavasti, tulee näitä oikeuksia etsiä kuitenkin hyvin pirstaleisesta sääntelyviidakosta.
Lähde: HE 185/1991 vp
Mitä potilas voi tehdä, jos epäilee lääkevahinkoa?
Lääkkeitä ja lääkehuoltoa säädellään voimakkaasti lainsäädännöllä, jolla pyritään varmistamaan lääkkeiden turvallisuus. Välillä lääkkeet aiheuttavat kuitenkin yllättäviä haittavaikutuksia ja silloin potilaan kannattaa muistaa mahdolliset oikeussuojakeinot. Tiesitkö sinä näitä perustietoja lääkevahingoista?
- Jos potilas haluaa hakea korvauksia lääkkeen aiheuttamasta haittavaikutuksesta, tulee hänen tehdä lääkevahinkoilmoitus Suomen keskinäiselle lääkevahinkovakuutusyhtiölle. Lääkevahinkovakuutus korvaa Suomessa myydyistä lääkkeistä aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan lääkkeen aiheuttama henkilövahinko.
- Rokotteet katsotaan lääkkeiksi ja myös niiden aiheuttamista haittavaikutuksista voi hakea korvauksia lääkevahinkovakuutuksesta. Huhtikuun 2024 loppuun mennessä koronarokotteista oli tehty 2 679 vahinkoilmoitusta, joista oli annettu 785 myönteistä päätöstä ja 1 709 kielteistä päätöstä.
- Lääkevahinkovakuutus on lääkehuollon toimijoille vapaaehtoinen vakuutus, mutta lähes kaikki toimijat ovat sen ottaneet, eli se suojaa kuluttajaa laajasti.
- Lääkevahingoista maksettavat korvaukset perustuvat lääkevahinkovakuutuksen vakuutus-
ehtoihin. Lisäksi sovelletaan muun muassa vahingonkorvauslakia. - Potilaan on haettava korvausta vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, kyseessä olevan lääkkeen tai verivalmisteen aiheuttamasta vahingosta ja vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta.
Katso lisää: www.laakevahinko.fi
MUISTA! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea kerää tietoa lääkkeiden aiheuttamista yllättävistä haittavaikutuksista haittavaikutusrekisteriinsä, mutta potilas ei voi hakea Fimealta korvauksia lääkevahingoista. Lääkevahinkovakuutus on eri asia kuin Fimean haittavaikutusrekisteri.
TIESITKÖ? Kuluttajaliitto järjesti keväällä 2024 kaksi lääkevahinkoja koskevaa kaikille avointa webinaaria, jotka olivat todella suosittuja. Seuraa Kuluttajaliiton nettisivuja syksyn 2024 webinaarien osalta! www.kuluttajaliitto.fi/koulutukset
Kuluttajaliiton kysely: kokemuksia omasta taloudesta ja sote-palveluista
Kuluttajaliitto julkaisi helmikuussa kyselytutkimuksen tuloksia, jossa yli 2000 suomalaista kertoi näkemyksiään muun muassa omaan talouteen ja sosiaali- ja terveyspalveluita koskeviin kysymyksiin. Kysely paljasti tiukan taloustilanteen kurittavan monia. Noin neljännes (24 %) kyselyn vastaajista ilmoitti, ettei oma talous kestä enää lainkaan menojen kasvua. Haastava taloustilanne on saanut kuluttajat säästämään myös lääkekuluissa enemmän kuin aiemmin.
Lähes viidennes säästää lääkekuluissa
Hintojen nousu on saanut kotitaloudet säästämään. Yli puolet vastaajista ilmoitti säästäneensä puolen vuoden aikana ravintolakäynneistä (62 %), elintarvikeostoksista (59 %) ja lomamatkoista (55 %). 49 % oli säästänyt vapaa-ajan menoista, kuten harrastuksista sekä elokuvissa ja konserteissa käymisestä. Säästökohteiden neljän kärki on pysynyt samana kuin aiemmilla mittauskerroilla.
Lääkeostoksista ilmoitti säästäneensä lähes viidennes (18 %) vastaajista (Kuva 1), kun aiemmilla mittauskerroilla lääkekuluista säästäneitä oli 15 % (2023) ja 13 % (2022). Kuluttajaliitto nosti esiin huolen lääkemenoista säästämisen tiedotteessaan 6.3.2024.
”Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on järkyttävää, että ihmiset joutuvat säästämään lääkkeistä, joita ei muutenkaan kuluteta huvikseen vaan akuuttiin tarpeeseen”, totesi Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell tiedotteessa.
Puutteita hoitoon pääsyssä ja ruotsinkielisten palveluiden saatavuudessa
Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta kyselyssä kartoitettiin palvelujen yleistä saatavuutta sekä saatavuutta äidinkielellä. Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin mielipidettä palvelusetelien käytöstä.
Vastanneista 49 % kokee saaneensa julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja kohtuullisessa ajassa kuluneen vuoden aikana. Sen sijaan 38 %
vastanneista ei joko osaa sanoa tai ei ole saanut palveluja kohtuullisessa ajassa. Prosenttiluvuista on pääteltävissä, että palvelujen saatavuudessa on puutteita.
Erot palvelujen yleisessä saatavuudessa ovat pieniä suomen- ja ruotsinkielisten välillä, mutta ne kasvavat huomattaviksi kysyttäessä palvelujen saatavuudesta omalla äidinkielellä. Ruotsinkielisistä vastanneista jopa 51 % ei koe saavansa palvelua äidinkielellään kovin helposti tai lainkaan helposti, kun taas vastaava osuus suomenkielisten vastaajien keskuudessa on vain 12 % (Kuva 2).
Kyselyssä kartoitettiin myös vastanneiden mielipiteitä palvelusetelin käyttöön. Valtaosa vastanneista (63 %) kuitenkin pitää joko erittäin tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä sitä, että palvelusetelillä voidaan hankkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Vain 15 % vastanneista ei pidä mahdollisuutta palvelusetelin käyttöön kovin tärkeänä tai ei lainkaan tärkeänä. Suhtautumista palvelusetelien käyttöön voidaan siis pitää myönteisenä.
Näin kysely tehtiin: kyselyn toteutti Kuluttajaliiton toimeksiannosta Aula Research Oy. Otos n = 2055 edustaa täysi-ikäisiä suomalaisia iän ja sukupuolen mukaan painotettuna sekä maakunnan mukaan kiintiöitynä. Kysely toteutettiin aikavälillä 22.12.2023–23.1.2024 sähköisenä kyselynä.
Ratkaisukäytäntöjä sosiaali- ja terveydenhuollosta
Toimituksemme on koonnut mielenkiintoisia oikeudellisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon kentältä. Ratkaisut ovat julkisia.
Sterilisaatio voi olla este lapsettomuushoidoille
Henkilö teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle lapsettomuushoitojen saamiseen liittyen. Kantelijan puolisolle oli tehty hänen aiemman parisuhteensa aikana sterilisaatio, mutta nyt kantelija ja hänen puolisonsa toivoivat hedelmöityshoitoja lapsihaaveen toteuttamiseksi. Kantelijalle oli kuitenkin todettu, ettei heille voida tarjota hedelmöityshoitoja julkisessa terveydenhuollossa sterilisaation jälkeen. Linjauksen taustalla oli Suomen kaikkien yliopistosairaaloiden yhteinen kansallinen päätös. Yliopistosairaala viittasi myös sosiaali- ja terveysministeriön yhtenäisiin kiireettömän hoidon perusteisiin, joiden mukaan lapsettomuushoitoja annetaan yksilöllisen harkinnan mukaan silloin, kun taustalla on sterilisaatio. Linjauksen perusteluissa viitattiin julkisen terveydenhuollon rajallisiin resursseihin. Kantelijan näkemyksen mukaan hänen puolisonsa aiemmassa elämäntilanteessa sterilisaatio oli ainoa järkevä vaihtoehto eikä siittiöiden pakastus ollut taloudellisesti mahdollista. Kantelijan mukaan häntä vaadittiin valitsemaan puolison ja lapsen saamisen väliltä eikä heidän taloudellinen tilanteensa mahdollistanut omakustanteisia hoitoja.
Apulaisoikeusasiamies (AOA) tarkasteli kantelijan tilannetta lainsäädännön ja suositusten pohjalta. AOA toi esiin, että hedelmöityshoidoista annetun lain 8 §:ssä säädetään hedelmöityshoidon antamisen esteistä. Sterilisaatiota ei ole hedelmöityshoitolaissa säädetty hoidon antamisen esteeksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuun ”Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019” sisältyy hedelmöityshoitoja koskeva suositus. Suosituksessa todetaan, että hoitoa annetaan yksilöllisen harkinnan mukaan esimerkiksi silloin, kun taustalla on omaehtoinen sterilisaatio. AOA totesi, että valtakunnalliset ohjeet, suositukset ja linjaukset ovat lähtökohtaisesti tarpeellisia ja perusteltuja, sillä niiden avulla voidaan yhtenäistää hoitokäytäntöjä. Lääkärin tulee hoitopäätöstä tehdessään kuitenkin aina ottaa suositusten ohella huomioon potilaan yksilöllinen hoidon tarve ja elämäntilanne. Suositusten kategorinen noudattaminen ei jätä tilaa hedelmöityshoitoa toivovan parin tai henkilön yksilöllisen hoidon tarpeen ja muun tilanteen huomioon ottamiselle. AOA totesi myös, että yliopistosairaaloiden lisääntymislääketieteen ylilääkäreillä ei ole lakiin perustuvaa toimivaltaa asettaa yleisesti noudatettaviksi tarkoitettuja ohjeita tai linjauksia, joilla asetetaan laissa säädettyjen edellytysten lisäksi hedelmöityshoidon saamista rajoittavia ehtoja.
AOA katsoi, että hedelmöityshoitoa koskevassa päätöksenteossa kantelijan puolisoon mahdollisesti kohdistuvien toimenpiteiden osalta on perustellusti voitu ottaa huomioon puolisolle hänen pyynnöstään aiemman parisuhteen aikana suoritettu sterilisaatio. Sterilisaatioon kytkeytyvät näkökohdat ovat näin ollen voineet asiassa suoritetun yksilöllisen harkinnan jälkeen johtaa kantelijan puolison hedelmöityshoidon epäämiseen. AOA:n käsityksen mukaan kantelijalle annettavaa hedelmöityshoitoa koskevassa päätöksenteossa ei olisi pitänyt antaa merkitystä kantelijan puolisolle aiemmin suoritetulle sterilisaatiolle. AOA katsoi, että asiassa oli siltä osin toimittu lainvastaisesti.
EOAK/5968/2022, 19.7.2023
Henkilötunnusta ei saa laittaa potilaalle automaattisesti lähetettäviin tekstiviesteihin
Henkilö otti yhteyttä tietosuojavaltuutetun toimistoon, koska hän oli saanut keskussairaalalta tekstiviestin, joka alkoi hänen henkilötunnuksellaan ja jossa kerrottiin hänen PSA-näytteensä epäonnistuneen. Henkilö tiedusteli tietosuojavaltuutetulta menettelyn lainmukaisuutta.
Apulaistietosuojavaltuutettu pyysi asiaa selvittääkseen selvityksen keskussairaalalta. Keskussairaala totesi, että henkilötunnuksen sisällyttämisellä tekstiviesteihin varmistetaan, ettei samannimisille väärille henkilöille ohjaudu vahingossa tietoja. Keskussairaalan mukaan palvelussa, jossa henkilötunnus välittyy tekstiviestinä potilaan omaan matkapuhelimeen, henkilötunnuksen käsittelyyn liittyvän riskin on arvioitu olevan vähäinen. Sen sijaan tilanteessa, jossa laboratoriokokeen jälkeinen viesti lähetetään väärälle henkilölle, potilaan henkeen ja terveyteen kohdistuvat riskit voivat olla huomattavan suuret.
Apulaistietosuojavaltuutettu totesi, että menettelytapa, jossa keskussairaala on lähettänyt rekisteröidyille automatisoituja, laboratoriokäyntejä koskevia tekstiviestejä, joihin on sisällytetty henkilötunnus, on lainsäädännön vastainen. Vaikka henkilötunnusta voidaan käsitellä sen henkilön yksilöimiseksi, jolle tekstiviesti on tarkoitus välittää, henkilötunnusta ei tule tarpeettomasti merkitä tekstiviestin sisältöön. Henkilötunnuksen merkitseminen tekstiviestiin ei myöskään tosiasiallisesti vaikuta siihen, että viesti ohjautuu oikealle henkilölle.
Apulaistietosuojavaltuutettu antoi keskussairaalalle määräyksen saattaa henkilötunnuksen käsittelyä koskevat käsittelytoimet lainsäädännön mukaisiksi sekä määräsi sairaalan toimittamaan selvityksen tehdyistä toimenpiteistä tietosuojavaltuutetun toimistolle.
TSV/29/2020, 12.3.2024
Kameravalvonta ei ole mahdollista kehitysvammalain nojalla
Henkilö teki kantelun kuvallisen valvontalaitteen käyttöön liittyen. Kantelijalla oli täysi-ikäinen, kehitysvammainen lapsi, joka asui palvelukodissa. Kantelijan lapsi sairasti vaikeaa epilepsiaa ja hänellä oli ollut vuosia käytössä kuvallinen valvontalaite yöllisten epilepsiakohtausten seurantaan. Näyttö oli ollut yöhoitajan toimistossa. Kuitenkin palvelukoti oli tehnyt päätöksen kuvallisen valvontalaitteen käytön kieltämisestä, koska se oli lainvastaista ja voitiin rinnastaa salakatseluun. Kantelija oli tähän tyytymätön ja katsoi, että hänen lapsensa yksityisyyden oli väistyttävä turvallisuusnäkökulmien tieltä. Kantelija toi myös esiin, että hänen lapsensa hoitajat olivat pitäneet kameravalvontaa hyödyllisenä ja lapsen molemmat vanhemmat suorastaan vaativat kameravalvonnan käyttöä.
Apulaisoikeusasiamies katsoi, että palvelukoti oli menetellyt lainvastaisesti siinä, ettei tilanteessa ollut tehty kehitysvammalain mukaista valituskelpoista päätöstä. AOA:n mukaan asiassa olisi tullut tehdä valituskelpoinen päätös kuvallisen valvontalaitteen käytön lopettamisesta tilanteessa, kun edunvalvoja ja asiakkaan läheinen olivat vastustaneet valvontalaitteen poistamista asiakkaan huoneesta. Näin menetellen olisi turvattu oikeus muutoksenhakuun tapahtunutta paremmin. AOA totesi, että oikeuskäytännössä on katsottu, että asiassa, jossa on päätetty olla käyttämättä vaadittua kehitysvammaista henkilöä koskevaa rajoitustoimenpidettä, on noudatettava samaa muutoksenhakujärjestystä kuin haettaessa muutosta päätökseen, jolla on päätetty käyttää laissa säädettyjä rajoitustoimenpiteitä (KHO:2017:132).
AOA toi esiin, että kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa ei ole säädetty erityishuollon toteuttamiseen liittyvästä kehitysvammaisella henkilöllä käytössään olevan huonetilan kameravalvonnasta ja perustuslakivaliokunta on todennut, ettei rajoitustoimenpiteitä voida käyttää, jos niistä ei ole säädetty laissa. Lisäksi AOA korosti, että viranomaisen on kirjattava palvelusuunnitelmaan asiakkaan tai edunvalvojan mielipide palvelun järjestämistavasta ja siihen liittyvistä rajoitustoimenpiteistä erityisesti silloin, kun asiakas ja viranomainen eivät ole yksimielisiä asioista. Kysymys kuvallisen valvontalaitteen käytöstä asiakkaan asuinhuoneessa kuuluu viime kädessä tuomioistuimen arvioitavaksi, mutta AOA toi esiin, että korkein hallinto-oikeus oli aiemmassa ratkaisussaan katsonut, ettei kameravalvonnan käyttäminen ole kehitysvammalain nojalla mahdollista.
EOAK/5880/2022, 15.12.2023
Kiireellisissä tapauksissa päätös toimeentulotuesta on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta.
Toimeentulotuki ja lääkekustannukset
Henkilö teki kantelun Kelan toimintaan liittyen. Henkilö soitti Kelaan kahtena päivänä ja pyysi aiemmin lähettämänsä hakemuksen käsittelyä kiireellisenä. Henkilön taloudellinen tilanne oli huono ja hänen astmalääkkeensä loppumassa. Toimeentulotuki oli kantelijan ainoa tulonlähde. Kantelijaa kehotettiin toimittamaan puuttuvat tiliotteet ja soittamaan sen jälkeen uudestaan, jolloin voitaisiin arvioida hakemuksen kiireellisyys. Kantelija toimitti puuttuvan tiliotteen, mutta hänelle kerrottiin, ettei kiireelliselle käsittelylle ollut perusteita, koska kantelijan lääketarve saataisiin turvattua normaalien käsittelyaikojen puitteissa.
Apulaisoikeusasiamies toi ratkaisussaan esiin, että kiireellisissä tapauksissa päätös toimeentulotuesta on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Kyseisessä tapauksessa kantelija perusteli kiireellisyyttä lääkkeiden loppumisella ja sillä, että hänellä ei ollut rahaa ostaa lääkkeitä. AOA totesi, että kantelijan toimeentulotukihakemusta ei ratkaistu kiireellisenä eli samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä, vaan vasta kolmantena arkipäivänä kantelijan ensimmäisen kiirehtimispyynnön vireille tulosta. Näin ollen kantelijan toimeentulotukihakemusta ei ratkaistu toimeentulotukilaissa säädetyssä määräajassa.
Kelan toimihenkilö ei arvioinut kantelijan kiireellisen toimeentulotuen tarvetta lääkkeisiin eikä tällä tavoin pyrkinyt turvaamaan kantelijan lääkehoidon jatkuvuutta. Virkailija ei myöskään toiminut Kelan etuusohjeiden mukaisesti ja arvioinut mahdollisuutta myöntää kantelijalle kertakäyttöinen maksusitoumus hänelle tarpeellisiin lääkkeisiin. Terveydenhuollon ammattilaisen antaman lääkemääräyksen huolellinen ja viivytyksetön toteuttaminen toimeentulotuen kautta annettavalla maksusitoumuksella on ensiarvoisen tärkeää. AOA totesi, että kun on kysymys kantelijalle määrätyistä tarpeellisista lääkevalmisteista, päätöksenteko ja siihen kuuluva asian selvittäminen edellyttävät korostettua huolellisuutta ja sen varmistamista, että asiakas saa oikea-aikaisesti hänelle määrätyt, hänen sairautensa hoitoon tarkoitetut lääkkeet.
EOAK/2759/2022, 17.10.2023
Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus tulee varmistaa sote-yksiköissä
Oikeusasiamiehen kansliaan saapuneissa kanteluissa oli kerrottu, että pyörätuolia käyttävän potilaan röntgen- ja ultraäänitutkimuksen tekeminen ei ole mahdollista useissa HUSin kuvantamisen yksiköissä. Yksiköissä ei ole nostolaitetta, jolla potilas voitaisiin nostaa tutkimuspöydälle ja näin joidenkin potilaiden tarvitsema ultraäänitutkimus oli jäänyt tekemättä nostolaitteen puuttumisen vuoksi. Kanteluiden mukaan työntekijöitä oli työturvallisuussyistä ohjeistettu olemaan nostamatta potilasta ilman nostolaitetta. Potilasta oli pyydetty ottamaan oma nostolaite mukaan. Ongelmaa oli käsitelty myös tiedotusvälineissä.
Apulaisoikeusasiamies otti sote-yksiköiden esteettömyystilanteen itse tarkasteltavaksi. Apulaisoikeusasiamiehelle annetun selvityksen mukaan HUS Diagnostiikkakeskuksen yhteensä 51 toimipisteestä neljä ei ole esteettömiä. Neljässä toimipisteessä on oma nostolaite, 23 toimipisteessä se on lainattavissa ja 23 toimipisteellä ei ole mahdollisuutta nostolaitteen käyttöön. HUSin selvityksen mukaan suurin osa niistä toimipisteistä, joissa nostolaitetta ei ole, ovat perusterveydenhuollon terveysasemien yhteydessä toimivia natiiviröntgen-, ultraääni- ja hammaskuvantamistutkimuksia tekeviä toimipisteitä, joissa HUS Diagnostiikkakeskus toimii vuokratiloissa. Terveysasemien yhteydessä toimivissa kuvantamisen toimipisteissä yleisenä haasteena ovat pinta-alaltaan pienet tilat, joihin mm. nostolaitetta ei saa mahtumaan.
Apulaisoikeusasiamies totesi, että palvelun järjestäjästä itsestään johtumattomat ulkoiset rajoitukset eivät poista velvollisuutta toteuttaa kohtuullisia mukautuksia. Tiloihin liittyvistä ongelmista huolimatta palvelunjärjestäjän tulee huolehtia siitä, että nostolaitetta tarvitsevien potilaiden asiointi yksiköissä on mahdollista. Tätä vastuuta ei voi siirtää potilaalle. Julkiset terveyspalvelut on suunniteltava niin, että kaikki palvelua tarvitsevat ja siihen oikeutetut pääsevät palvelujen piiriin ja pystyvät niitä käyttämään.
Apulaisoikeusasiamies totesi, että se ei ole voinut vakuuttua siitä, että vammaisten henkilöiden mahdollisuudet asioida HUS Diagnostiikkakeskuksen toimipisteissä ovat toteutuneet yhdenvertaisesti ja ilman syrjintää. HUS-yhtymän tulee mahdollistaa vammaisten henkilöiden asiointi toimipisteissä potilaan lääketieteellisen tarpeen mukaisesti. Vammaisten henkilöiden asiointi voidaan AOA:n mukaan mahdollistaa esimerkiksi saattamalla tilat esteettömiksi ja toteuttamaan asioinnin mahdollistavat kohtuulliset mukautukset, esimerkiksi nostolaitteita hankkimalla. Vaihtoehtoisesti asiointi voidaan mahdollistaa varmistamalla, että toimintayksikössä on paikalla riittävästi henkilökuntaa, joka pystyy avustamaan potilasta siirtymisessä.
Apulaisoikeusasiamies piti tarkoituksenmukaisena, että HUS-yhtymä seuraa aktiivisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista palvelujen käytössä sekä kerää tietoa mahdollisesti havaituista ongelmista. Apulaisoikeusasiamies pyysi HUS-yhtymää toimittamaan selvityksen vammaisten henkilöiden asiointimahdollisuuksien parantamiseksi tehdyistä toimenpiteistä ja kehittämiskohteista sekä internetsivujen päivitystyön etenemisestä.
EOAK/1620/2022, 7.7.2023
Sosiaaliasiamiehen jääviys
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltiin tapausta sosiaaliasiamiehen jääviydestä. A:n hakemus vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta oli hylätty ja myös hänen oikaisuvaatimuksensa hylättiin. Oikaisuvaatimuksen esittelijänä oli toiminut viranhaltija B, joka oli aikaisemmin toiminut sosiaaliasiamiehenä. B oli tehtävässään neuvonut ja avustanut A:ta sosiaalihuollon asiakkaana. Hallinto-oikeus oli päätynyt ratkaisussaan siihen lopputulokseen, ettei B olisi ollut esteellinen. A vei kuitenkin asian ratkaistavaksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko B osallistunut oikaisuvaatimuksen käsittelyyn esteellisenä. Arvioinnissa oli otettava huomioon sosiaaliasiamiehen tehtävät yleisesti ja erityisesti se konkreettinen selvitys, jota asiassa oli saatu B:n aikaisemmasta toiminnasta sosiaaliasiamiehenä A:n kohdalla.
Kun otettiin huomioon B:n ja A:n aikaisemman noin kahden vuoden kestäneen yhteydenpidon pitkäaikaisuus, intensiivisyys sekä ajallinen läheisyys käsiteltävänä olleeseen asiaan, korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:n toimiminen sosiaaliasiamiehenä A:n asioissa oli objektiivisesti vaarantanut hänen puolueettomuuttaan A:n kuljetuspalveluasiassa. Tämän vuoksi asiassa oli esitetty sellainen erityinen syy, jonka johdosta luottamus B:n puolueettomuuteen oli vaarantunut hallintolaissa tarkoitetulla tavalla.
KHO 2024:3
