Vuosittain maailmassa tuotetaan yli 300 miljoonaa tonnia muovia. Tästä määrästä 5–13 miljoonaa tonnia päätyy maailman meriin. Kuluttajat ovat syystä huolissaan maapallomme, sen ekosysteemien ja ihmisten terveydestä kaiken tämän muovimäärän keskellä.

Kuluttajat monesti kysyvät, mitä juuri he voisivat asialle tehdä. Me kaikki voimme tehdä paljonkin. Ensisijaisesti meidän tulee välttää muovia sisältävien tuotteiden ostamista, mikäli se on mahdollista. Usein tämä ei kuitenkaan ole aito vaihtoehto. Tällöin vastuullisen kuluttajan tulee varmistaa, että muovit päätyvät kiertoon. Edes laki ei vielä takaa tätä, sillä ainoastaan muovipakkauksille on järjestetty maassamme kierrätysmahdollisuus. Muut muovit kuten vaikkapa vanhat muoviämpärit ja muoviastiat tulee virallisesti laittaa sekajätteen joukkoon, jolloin ne päätyvät poltettaviksi eikä kiertoon.

Miten sitten kuluttajat voivat varmistaa, että edes muovipakkaukset, joille on olemassa kierrätysjärjestelmä, päätyvät oikeaan lajitteluastiaan? Miten tietää, miten mikäkin pakkaus lajitellaan? Tällä hetkellä monista pakkauksista löytyvät lajitteluohjeet valmistajan vapaaehtoisen vastuullisuuden ansiosta. Kuitenkin vielä monissa pakkauksissa näin ei ole, sillä se ei ole pakollista. Tähän on tultava muutos. Esimerkiksi monissa monimateriaalipakkauksissa kuluttajan on mahdotonta tietää, miten kyseinen pakkaus lajitellaan. Vain valmistajalla on tämä tieto, sillä lajittelu tapahtuu sen mukaan mitä materiaalia on painollisesti eniten, silloin kun materiaaleja ei voi erotella toisistaan. Silmämääräisesti tätä tietoa ei kuluttajalla voi olla. Joskus pakkaus voi myös näyttää esimerkiksi muoviselta tai joltain muulta materiaalilta, vaikka se ei sitä ole.

Kustannuskysymys tämän ei pitäisi olla, sillä muutaman sanan tai merkin lisääminen pakkauksiin ei nosta merkittävästi pakkausten hintaa. Jo olemassa olevat pakkaukset voitaisiin siirtymäajalla käyttää loppuun ennen kuin lajitteluohjeellisiin pakkauksiin siirryttäisiin. Jotta ohjeista tulisi mahdollisimman lyhyitä ja yksiselitteisiä, pitäisi samassa yhteydessä valtion tasolla päättää, että polttoon menevän jätteen nimi yhtenäistetään. Nyt kyseiset jätejakeet ovat erinimisiä paikkakunnasta riippuen. Esim. Helsingissä puhutaan sekajätteestä, Joensuussa poltettavasta jätteestä, Haminassa loppujätteestä ja niin edelleen.

Kuluttajan osallistuminen kestävän kehityksen ja kiertotalouden edistämiseen muun muassa jätteensä lajittelemalla tulee tehdä mahdollisimman helpoksi. Se, että kaikissa pakkauksissa lukee selvästi, miten kyseinen pakkaus tulisi lajitella, olisi aimo harppaus kohti tätä tavoitetta.

Sillä välin, kun lajitteluohjeita ei vielä kaikista pakkauksista löydy, tietoa oikeasta lajittelusta voi etsiä Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:n lajitteluohjeista.

Juha Beurling-Pomoell