Palvelusetelit ovat yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistavoista. Kun asiakas saa palvelusetelin, hänellä on vapaus valita itselleen sopiva palveluntarjoaja. Palveluseteleitä käyttäessään asiakas maksaa yleensä itse tietyn omavastuuosuuden ja palveluseteli kattaa muut palvelun kustannukset.

Palveluseteleitä käytetään monenlaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Palveluseteleiden tosiasiallinen merkitys on ollut tietyillä alueilla suuri, sillä palveluseteleillä on mahdollistettu asiakkaan hoitoon pääsy silloinkin, kun julkisessa terveydenhuollossa on ollut pulaa hoitoajoista. Palveluseteleiden käyttö vaatii kuitenkin asiakkaalta aktiivisuutta ja osaamista. Palveluseteleitä koskevan neuvonnan määrä tulee turvata nykyistä paremmin palvelunjärjestäjän toimesta. Kun asiakkaille annetaan monipuolista tietoa palveluseteleihin liittyen, turvataan hyvinvointialueen asukkaiden yhdenvertaisuus ja mahdollisuudet palvelusetelin käyttöön.

Kuluttajaliiton tavoitteet:

  1. Palveluseteleiden tulee kuulua hyvinvointialueen palveluiden työkalupakkiin.
  2. Hyvinvointialueen tulee tarjota palveluseteleitä yhdenvertaisesti palvelunkäyttäjille ja palvelusetelin arvon tulee olla kohtuullinen1.
  3. Hyvinvointialueen tulee järjestää neuvontaa palveluseteleiden käyttöä koskien niin, että hyvinvointialueen asukkaille turvataan tosiasiallinen mahdollisuus palvelusetelien käyttöön. Hyvinvointialueen tulee tarjota asukkaille monipuolista, laadullista tietoa eri palveluntuottajista.

Taustaa

Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt ovat jo pitkään voineet tarjota palveluita palvelusetelien avulla kansalaisille. Palveluseteleitä käytetään terveydenhuollossa esimerkiksi lääkäripalveluissa, hammashoidossa ja kuvantamistutkimuksissa. Sosiaalihuollon palveluissa palveluseteleitä on käytössä esimerkiksi kotihoidossa. Palveluseteleiden on perinteisesti nähty olevan täydentävä palveluiden järjestämistapa, mutta viimeisimpien vuosien aikana palveluseteleiden tosiasiallinen merkitys on kasvanut. Palveluseteleitä on tarjottu kansalaisille esimerkiksi silloin, kun terveyskeskuksessa ei ole ollut saatavilla hoitoaikoja. Palveluseteli on näin ollut väline siihen, että kunta on pysynyt lainsäädännön määrittämissä hoitoon pääsyn määräajoissa. Myös hyvinvointialue voi järjestää palveluita palveluseteleiden avulla.

Palveluseteli antaa kansalaiselle valinnanvapautta, sillä palveluseteliasiakkaalla on oikeus valita haluamansa palveluntuottaja palvelunjärjestäjän etukäteen hyväksymistä palveluntarjoajista. Lain sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (palvelusetelilaki, 569/2009) mukaan kansalaisella on oikeus kieltäytyä palvelusetelistä, mutta tämä ei ole aina ollut tosiasiallisesti mahdollista, jos henkilö on halunnut päästä hoitoon kohtuullisessa ajassa.

Kansalaisten näkökulmasta haasteena on, että palveluseteliasiakkaalta vaaditaan suurta aktiivisuutta ja osaamista palveluseteliä käyttäessään, sillä hänen pitää itse selvittää mahdolliset palveluntarjoajat ja tehdä niiden keskinäistä vertailua esimerkiksi sähköisillä alustoilla. Monilla henkilöillä ei ole resursseja sähköisten alustojen käyttöön tai palveluntarjoajien vertailuun. Palvelusetelilain esityöt tuovat esiin, että asiakkaalla olisi oikeus saada neuvontaa palvelusetelin käyttämisessä. Suppea palvelusetelilaki ei kuitenkaan tuo esiin, kenen viranomaisen tehtävänä on neuvoa asiakkaita palvelusetelin käyttämisessä. Tämän seurauksena palveluseteliasiakkaat ovat jääneet liian yksin, eikä neuvontaa ole aina tosiasiassa ollut riittävästi saatavilla.

Palveluseteli on asiakkaan kannalta usein hyvä asia ja palveluseteleiden tulee kuulua hyvinvointialueiden palveluiden työkalupakkiin. On tärkeää, että hyvinvointialue turvaa oman palvelutuotantonsa niin, että kansalaisen ei tarvitse turvautua palveluseteliin palveluita saadakseen. Palveluseteleiden tulee kuitenkin kuulua hyvinvointialueiden palveluiden työkalupakkiin, josta ne voidaan tarpeen vaatiessa nostaa esille. Hyvinvointialueiden tulee tarjota palveluseteleitä kansalaisille erilaisiin palveluihin ja palveluseteleitä tulee kohdentaa hyvinvointialueiden asukkaille yhdenvertaisesti. Hyvinvointialueiden tulee tarjota palveluseteleitä kansalaisille erityisesti silloin, jos hyvinvointialue kärsii tilapäisistä vaikeuksista esimerkiksi palveluiden saatavuuden turvaamisessa. Palvelusetelin arvon tulee olla palvelusetelilain edellyttämällä tavalla kohtuullinen kansalaiselle, jotta palveluseteli on tosiasiallisesti kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla.

Hyvinvointialueiden tulee luoda selkeät prosessit siihen, kenen henkilön tehtävänä on neuvoa hyvinvointialueen asukkaita palvelusetelin käytössä ja palveluntarjoajien vertailussa. Tällainen neuvoa-antava taho voisi olla esimerkiksi potilasasiamies. Palveluseteli eroaa merkittävästi muista julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistavoista, sillä palvelusetelinkäyttäjä on kuluttajansuojalain suojaama kuluttaja. Palveluseteliasiakas voi esimerkiksi viedä hänen ja elinkeinonharjoittajan välisen palvelua koskevan erimielisyyden kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Palveluseteliasiakkaita tulee informoida ja avustaa aktiivisesti heidän oikeuksistaan hyvinvointialueen toimesta.

Hyvinvointialueen tulee myös varmistua siitä, että se hankkii palveluntarjoajista monipuolista laadullista tietoa hyvinvointialueen asukkaiden käyttöön. Tällä hetkellä palvelusetelilaki velvoittaa palvelunjärjestäjää erilaisten taloudellisten tietojen antamiseen ja tiedon saaminen palveluntarjoajia koskevista laadullisista tekijöistä on jäänyt liikaa asiakkaan omalle vastuulle. Palveluntarjoajia koskevan tiedon kerääminen ei saa jäädä palveluseteliasiakkaan oman kompetenssin varaan, vaan asiakkaalle on annettava monipuolista tietoa palvelunjärjestäjän toimesta.

Lähteet

[1] palvelusetelilain 7 §:ssä säädetään, että palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen, mutta pykälä jättää palvelunjärjestäjälle harkintamarginaalia

Lue lisää

  • Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (palvelusetelilaki, 569/2009)
  • HE 20/2009 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 12 §:n muuttamisesta