Kommentit päivystyksen palvelujen hankintaa koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 12 §)
Kuluttajaliitto kannattaa päivystyspalveluiden hankintaa koskevaa lakimuutosta ja sitä, että hyvinvointialueilla on nykyistä suurempi harkintavalta siinä, millä tavoin ne palvelut järjestävät. Potilaille usein tärkeintä on, että palveluihin pääsee kohtuullisessa ajassa ja ne ovat laadukkaita ja turvallisia. Päivystyspalveluiden kohdalla korostuu sujuvan ja nopean hoitoon pääsyn merkitys. Hyvinvointialueille jää edelleen harkintavalta siinä, kuinka laajasti ne haluavat monituottajuutta omalla alueellaan ja päivystyspalveluiden kohdalla edistää.
Kuluttajaliitto haluaa kuitenkin nostaa esiin, että potilas- ja asiakasturvallisuudesta tulee aina huolehtia ja hyvinvointialueilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus ja riittävät resurssit valvoa potilasturvallisuutta myös ulkoistamissaan palveluissa. Lakimuutoksen vaikutuksia palveluiden saatavuuteen ja turvallisuuteen tulee myös seurata.
Kommentit hyvinvointialueen velvollisuutta hankkia palveluja muualta koskevista muutoksista (terveydenhuoltolain 54 §)
Kuluttajaliitto ry (jälj. Kuluttajaliitto) kiittää mahdollisuudesta antaa sosiaali- ja terveysministeriölle kirjallinen lausunto otsikkoasiasta. Kuluttajaliitto esittää kohteliaimmin seuraavat huomiot:
Terveydenhuoltolakiin lisättäisiin hyvinvointialueelle velvoite aktiivisesti asiakaskohtaisesti informoida asiakasta terveydenhuoltolain 54 §:ssä säädetyistä vaihtoehtoisista tavoista saada tutkimus, hoito tai kuntoutus, jos hyvinvointialue ei voi tuottaa palvelua itse hoitotakuu sääntelyn puitteissa. Esitysluonnoksessa todetaan, että osana 2 momenttiin ehdotettavan uuden informointivelvoitteen täyttämistä olisi tarvittaessa informoitava potilasta palvelusetelin käyttöön liittyvistä seikoista. Kuluttajaliitto kannattaa lämpimästi asiakkaiden informointivelvollisuuden parantamista. Tämä on erittäin tarpeellinen muutos.
Kuluttajaliitto on jo pitkään ollut huolissaan potilaiden hoitoon pääsystä ja siitä, että hoitotakuun noudattamisessa on ollut isoja haasteita. Potilailla ei ole ollut tehokkaita oikeussuojakeinoja reagoida silloin, kun hoitotakuuta ei ole noudatettu, ja hyvinvointialueille on aiheutunut mitättömiä seurauksia hoitotakuun noudattamatta jättämisestä. Kuluttajaliitto on jo useita vuosia viestinyt potilaille heidän oikeuksistaan ja ostopalveluvelvoitteesta, jonka potilaat ja hyvinvointialueet ovat tunteneet hyvin huonosti.
Tämä nyt ehdotettu ja teknisesti pieni lakimuutos on äärimmäisen merkittävä ja sillä on useita erilaisia käytännön vaikutuksia. Muutos tulee ensinnäkin todennäköisesti parantamaan potilaiden hoitoon pääsyä. Hyvinvointialueet ottavat myös todennäköisesti lisää erilaisia palvelun toteuttamistapoja työkalupakkiinsa. Muutos tulee myös lisäämään potilaille heidän tietoisuuttaan palvelun erilaisista toteutustavoista. Vihdoin potilaille kerrotaan
avoimesti, mitä palveluseteleitä ja ostopalveluita hyvinvointialueilla on käytössä. Toivottavasti muutokset ulottuvat käytännössä hyvinvointialueilla terveydenhuollon palveluista myös esimerkiksi ikääntyneiden palveluiden puolelle, vaikka nyt esitetty velvoite koskeekin vain terveydenhuollon palveluita. Voidaan myös nähdä, että muutos tulee lisäämään hyvinvointialueiden työntekijöiden tietoisuutta käytössä olevista ostopalveluista sekä kehittää hyvinvointialueiden prosesseja niihin liittyen, esimerkiksi kenelle asiakasryhmille ja missä palveluissa annetaan palveluseteleitä. Lakimuutoksen myötä hyvinvointialueiden tulee siis parantaa omaa sisäistä tiedonkulkuaan esimerkiksi siitä, millaisia palveluseteleitä missäkin palvelussa on tarjolla.
Tämä lakimuutos on aivan ehdottoman tärkeä ja on keskeistä, että se etenee ripeästi eduskuntaan tällä hallituskaudella. Lakimuutos on yksi viime vuosien isoimmista parannuksista potilaiden oikeuksien toteutumiseen käytännössä.
Samalla Kuluttajaliitto haluaa painottaa, että olisi ollut tärkeää, että nyt olisi parannettu potilaiden tiedonsaantia myös palveluseteleihin liittyvistä laadullisista tekijöistä. Esimerkiksi mikään säädös ei turvaa tällä hetkellä potilaiden tai asiakkaiden oikeutta saada tietoa palvelusetelituottajien laadullisista eroista, vaan lähes pelkästään erilaisista taloudellisista seikoista (palvelusetelilain 6.3 §). Nyt he-luonnoksessa todetaan, että osana 2 momenttiin ehdotettavan uuden informointivelvoitteen täyttämistä olisi tarvittaessa informoitava potilasta ”palvelusetelin käyttöön liittyvistä seikoista.” Toteamus ”käyttöön liittyvät seikat” on hyvin lavea ja jää avoimeksi, mitä siihen oikein kuuluu. Sisältyvätkö esimerkiksi palvelusetelituottajien väliset erot palvelun toteuttamistavoissa edellä mainittuun virkkeeseen? Palveluseteleitä käytetään esimerkiksi kotipalveluissa ja ikääntyneiden asumispalveluissa ja on aivan välttämätöntä, että palveluseteliasiakkaiden tiedonsaantioikeus palvelun sisältöjen eroja koskien turvataan, jotta asiakkaat pystyvät ja uskaltavat valita palvelusetelin palvelun toteuttamistavaksi eikä tiedon etsiminen jää omaisten harteille.
Lisäksi Kuluttajaliitto huomauttaa, että potilaiden tiedonsaantioikeuden keskeisin pykälä on potilaslain 5 §. Nyt esitetään, että potilaiden tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin myös osaltaan terveydenhuoltolaissa. Tämä edistää viime vuosien trendiä, jossa potilaiden oikeuksia siirtyy yhä enenevässä määrin potilaslaista muiden säädösten alle. Vaikka terveydenhuoltolakia voidaan sinällään pitää nyt esitetylle säännökselle luonnollisena säädöksenä, on kuitenkin tämä nykysuuntaus tärkeä tunnistaa ja sääntelyn pirstaloituminen on jokseenkin ongelmallista. Potilaiden on vaikeampi löytää pirstaleisesta sääntelyviidakosta oikeuksiinsa verrattuna siihen tilanteeseen, että kaikki potilaan oikeudet olisivat potilaslain alla.
Lopuksi Kuluttajaliitto haluaa todeta, että olisi tärkeää, että palveluseteleihin liittyviä taloudellisia yhdenvertaisuushaasteita korjattaisiin. Palvelusetelin omavastuuosuuden tulisi ehdottomasti kerryttää terveydenhuollon maksukattoa silloin, kun palvelu hyvinvointialueen tuottamana kerryttää maksukattoa. Tämä olisi tärkeää, jotta palvelusetelit olisivat tosiasiassa kaikkien potilaiden saatavilla. Nykytilanne, jossa palvelusetelin omavastuu ei kerrytä maksukattoa, on monelta osin juridisesti ja käytännön kannalta ongelmallinen. Palveluseteleissä on kyseessä yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistapa, jonka pitäisi olla kaikkien sitä tarvitsevien ja myöntämiskriteerit täyttävien henkilöiden saatavilla. Tilanne tulisi korjata pikaisesti.
