79 § Tupakoinnin kieltäminen asuntoyhteisön huoneistoissa
Hallituksen esitysluonnoksessa helpotettaisiin tupakoinnin kieltämistä asuntoyhteisön omalla päätöksellä. Asuntoyhteisö saisi kieltää tupakoinnin asuntoyhteisön rakennuksen huoneistoihin kuuluvilla parvekkeilla, huoneistojen käytössä olevissa ulkotiloissa ja huoneistojen sisätiloissa, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin.
Kuluttajaliitto pitää muutosehdotuksia tarpeellisina lain nykytilaan verrattuna mutta katsoo, että esitetty malli ei ole asumisterveyden kannalta riittävä. Kuluttajaliitto esittää, että tupakointi huoneistoissa tulee lähtökohtaisesti kieltää sen sijaan, että kielto jää asuntoyhteisön oman päätöksenteon varaan.
Ensinnäkin Kuluttajaliitto kiinnittää huomiota lainsäädännön johdonmukaisuuteen. Huoneenvuokralain (HE 33/2026 vp) lähtökohtana on jatkossa tupakointikielto-olettama, joka koskee myös voimassa olevia vuokrasopimuksia. Tällöin lainsäätäjä asettaa vuokralaiset tupakoinnin osalta eri asemaan kuin esimerkiksi asunto-osakeyhtiön osakkaat tai asumisoikeusasukkaat. Eri asumismuodoissa asuvien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi ja lainsäädännön ristiriitaisuuden estämiseksi on perusteltua, että sama lähtökohta kirjataan myös tupakkalakiin.
Toiseksi perustuslain 20 §:n 2 momentissa edellytetään julkista valtaa turvaamaan jokaiselle oikeuden terveelliseen ympäristöön, minkä vuoksi asumisterveyden suojelun on oltava ensisijaista suhteessa yksittäisen henkilön tupakointioikeuteen. Tupakointikiellon on perinteisesti katsottu merkitsevän puuttumista yksityiselämän suojaan, mutta muutoin kuin korkeintaan hyvin satunnaisesti naapurista kulkeutuvalle tupakansavulle altistumista pidetään nykyään yleisesti kohtuuttomana. Esitysluonnoksessa se, että varsin iso osa väestöstä altistuu kotonaan naapurista kulkeutuvalle tupakansavulle ja siitä aiheutuville haitoille, tunnistetaan merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
Kolmanneksi asuntoyhteisön päätökseen perustuva malli on Kuluttajaliiton näkökulmasta ongelmallinen siksi, että tupakointikiellon edellytykset ovat käytännössä erittäin tulkinnanvaraisia. Tämä altistaa taloyhtiöt oikeudenkäyntiriskeille ja johtaa helposti siihen, että kieltopäätöksiin ei uskalleta ryhtyä, vaikka asukkaille aiheutuva haitta olisi ilmeinen. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien asukasryhmien, kuten lasten, ikääntyneiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden terveyden suojelemiseksi lakisääteinen kielto on tarpeellinen. Heidän suojansa ei voi olla riippuvainen siitä, onko kulloinenkin asuntoyhteisö pystynyt käytännössä tekemään kieltopäätöksen.
Edellä todetun nojalla Kuluttajaliitto vaatii ensisijaisesti, että tupakointi parvekkeilla, huoneistojen käytössä olevissa ulkotiloissa ja huoneistojen sisätiloissa tulisi kieltää tupakkalain 79 §:ssä. Tupakointi olisi kielletty, ellei sitä olisi nimenomaisesti sallittu yhtiöjärjestyksessä tai asumisoikeussopimuksessa.
Jos lakiin ei sisällytetä tupakointikielto-olettamaa, toissijaisesti Kuluttajaliitto pitää välttämättömänä, että asuntoyhteisön oman tupakointikieltopäätöksen rinnalla asuntoyhteisöillä säilyy mahdollisuus hakea tupakkalain nojalla asuintilan sisäosan tupakointikieltoa kunnan viranomaiselta. Asumisterveyden kannalta on ongelmallista, jos asuntoyhteisössä ei uskalleta oikeudenkäyntikuluriskien pelossa päättää tupakointikiellosta.
