Helsingin yliopisto järjestää 14.4. yhteistyössä Suomen Kuvalehden kanssa Tiedekulmassa mielenterveysaiheisen tilaisuuden otsikolla ”Elämmekö diagnoosien aikaa?” Keskustelemassa ovat historioitsija, yliopistotutkija ja nuorisopsykiatrian professori. Tapahtuman kuvauksessa kysytään, etsitäänkö tänä päivänä lääketieteellistä selitystä liian monelle asialle ja onko käynnissä suorastaan mielenterveyskriisi. Kysymykset kiteyttävät hyvin keskustelun, jota käydään paljon erityisesti somessa tänä päivänä. Kuluttajaliiton sote-asioihin erikoistunut juristi Ella Ylikarhu avaa, mikä keskustelussa potilaan oikeuksien näkökulmasta häiritsee.
Kun julkisessa keskustelussa puhutaan psykiatriasta, ensinnäkin puhe kääntyy herkästi vain diagnooseihin ja lääkkeisiin. Ikään kuin ne kattaisivat koko psykiatrian käsitteen itseään korjaavana ja ajassa elävänä tieteenä ja lääketieteen erikoisalana. Keskustelussa unohtuu, että diagnoosi on lääkärin välttämätön työkalu tutkimusten ja hoidon suunnittelemiseksi. Haluaisinpa kohdata psykiatrin, joka pitäisi diagnostista järjestelmää ja diagnosoimista ongelmattomana ja kritiikistä vapaana. Uskallan väittää, että lääkärit eivät välttämättä joka tilanteessa itsekään erityisesti pidä siitä, että potilaalle on asetettava diagnooseja, jotta nämä saavat tarvitsemaansa hoitoa ja etuuksia. Hoito puolestaan hahmotetaan usein kapeasti vain lääkehoitona, vaikka se sisältää muutakin: esimerkiksi biologisen, neurotieteellisen, psykoterapeuttisen ja sosiaalisen ulottuvuuden.
Diagnoosi on lääkärin välttämätön työkalu tutkimusten ja hoidon suunnittelemiseksi.
Toiseksi mielenterveyden häiriöitä ehkä tunnistetaan ja diagnosoidaan, mutta myös hoidetaan enemmän kuin aiemmin. Jos kysytään, lääketieteellistetäänkö ja lääkitäänkö nykyään tavallisen elämän haasteita ja epävarmuutta, tulee väkisinkin mieleen, onko kysyjänä sukupolvi, jonka purkamatonta kuormaa nyt avun kanssa käsitellään.
Kolmanneksi psykiatrian alaan ja mielenterveyden häiriöihin liittyy edelleen paljon stigmaa, ennakkoluuloja ja pelkoja. Edelleen vain joka neljäs vakavista mielenterveysongelmista kärsivä nuori hakeutuu hoitoon Suomessa. On varmasti totta, että paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan muutosta monella tasolla yhteiskunnassa eikä vain lisää hoitopaikkoja ja puhetta diagnooseista, mutta toivoisin, että muutosta ei tehtäisi hoitoon hakeutumisen, hoitoon sitoutumisen tai ammattilaisen luotettavuuden kustannuksella.
Edelleen vain joka neljäs vakavista mielenterveysongelmista kärsivä nuori hakeutuu hoitoon Suomessa.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 5 §:n mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Selvitystä ei kuitenkaan tule antaa esimerkiksi silloin, kun on ilmeistä, että selvityksen antamisesta aiheutuisi vakavaa vaaraa potilaan hengelle ja terveydelle. Potilas tarvitsee tiedonsaantioikeuttaan, jotta hän voi osallistua hoitonsa suunnittelemiseen ja halutessaan kieltäytyä siitä.
Potilaslain 5 § velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöä, eikä se esimerkiksi pyri rajoittamaan julkista keskustelua tai potilaan mahdollisuuksia hankkia tietoa parhaaksi katsomallaan tavalla. Toisaalta kun tietoa on kaikkien saatavilla paljon, esimerkiksi tutkimukseen perustuva tieto sekoittuu tai hukkuu helposti. Haluammeko välittää esimerkiksi nuorille viestiä, että heidän terveydentilansa on sanoitettavissa tavallisen elämän epävarmuudeksi, jota hoidetaan liikaa, hoitovaihtoehdot ovat huonoja ja vaikutuksena on riski ylilääkitsemisestä ja lääkeriippuvuus?
Ammattihenkilön mahdollisuudet täyttää potilaan tiedonsaantioikeuteen perustuvat velvollisuutensa vaikeutuvat, kun julkisessa keskustelussa painottuu kritiikki psykiatriaa ja mielenterveyden häiriöitä kohtaan. Kärsijänä on lopulta potilas, jolla on potilaslain mukainen oikeus laadukkaaseen, terveydentilan edellyttämään hoitoon.
Soisinkin psykiatreille enemmän työrauhaa ja potilaille toipumisrauhaa, mihin auttaa paremmin turvallinen puhe ja toivo kuin se, että psykiatriseen hoitoon pettyneet yleistävät kokemuksensa koko psykiatrian alaa ja mielenterveyden hoitokulttuuria koskeviksi tosiasioiksi.
Lähteet:
- Tapahtumasivu Tiedekulman verkkosivulla. Katsottu 2.4.2026.
- Terveyskirjasto: Lääketieteelliset diagnoosit ja niiden merkitys. Katsottu 2.4.2026.
- Näin määrittelee Suomen Psykiatriyhdistys verkkosivuillaan lääketieteellisen näkökulman. Katsottu 2.4.2026.
- Potilaan lääkärilehti 13.7.2024: Vakavia mielenterveysongelmia jää hoitamatta – nuoret eivät hakeudu hoitoon. Katsottu 2.4.2026.
Ella Ylikarhu
JURISTI
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
