Kuluttajaliiton valtuusto vaatii, että perhehoito nostetaan näkyväksi ja aidoksi vaihtoehdoksi ikäihmisten hoivassa ja hyvinvointialueiden palveluvalikoimassa. Ikäihmisten perhehoito on alihyödynnetty hoivamuoto, joka säästäisi kustannuksia ja parantaisi elämänlaatua. Lisäksi perhehoitolakia tulee uudistaa siten, että perhehoitajien asema ja toimeentulo turvataan.
”Ikäihmisten perhehoito on inhimillinen ja edullinen ratkaisu, jota ei vielä hyödynnetä riittävästi. Palvelu tulisi ottaa käyttöön riittävän ajoissa ja nykyistä laajemmin”, summaa Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell valtuuston kannanoton keskeisiä vaatimuksia.
Perhehoito on hyvinvointialueiden lakisääteinen sosiaalihuollon palvelumuoto, jota on käytetty pitkään lastensuojelussa, mutta ikäihmisten kohdalla palvelu on jäänyt vähäiselle huomiolle myönteisistä kokemuksista huolimatta – kokemuksista, joiden luotettavaa dokumentoimista ei ole tapahtunut tarpeellisella tavalla.
Lainsäädännön esitöiden mukaan perhehoito on tarkoitettu erityisesti niille ikäihmisille, jotka eivät enää selviydy omassa kodissaan tuesta huolimatta, mutta jotka eivät vielä tarvitse ympärivuorokautista laitoshoitoa tai palveluasumista. Kiertävä perhehoitaja voi käydä ikäihmisen kotona auttamassa arjessa kiireettömästi ja säännöllisesti, tai perhehoito voi olla pitkäaikaista, ympärivuorokautista asumista perhehoitajan kodissa.
Käytännössä perhehoitoa ryhdytään kuitenkin usein harkitsemaan liian myöhään – vasta silloin, kun ikäihminen on jo siirtymässä raskaampien ja kalliimpien palveluiden piiriin. Perhehoito tulisi nähdä omaishoidon rinnalla tai jopa sitä edeltävänä vaihtoehtona, jotta sen täysi potentiaali voidaan hyödyntää.
Taloudellisesti perhehoito on hyvinvointialueille merkittävästi edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Tästä huolimatta perhehoito on kehittynyt hitaasti. Perhehoidon kehittämistä hidastaa myös perhehoitajien asema.
”Perhehoito tulee nostaa vahvemmin esiin, kun keskustellaan vanhusten hoivasta, hyvinvointialueiden säästöistä ja palveluiden uudistamisesta”, huomauttaa Beurling-Pomoell. ”Lisäksi lainsäädännön muutoksilla tulee turvata perhehoitajien asema ja turvata heidän toimeentulonsa.”
Perhehoidon tunnettuutta on lisättävä niin ikäihmisten, omaisten, ammattilaisten kuin päättäjien keskuudessa sekä kerätä ajantasaista ja luotettavaa tietoa perhehoidon kokemuksista päätöksenteon tueksi. Ikäihmisten perhehoito voi samanaikaisesti parantaa ikäihmisten elämänlaatua, tuoda hyvinvointialueille säästöjä ja tarjota perhehoitajille merkityksellistä työtä ja toimeentuloa – siksi palvelun asemaa tulee vahvistaa määrätietoisesti.
