Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) laskutussotku on puhuttanut tänä syksynä. Sotku-sanan käyttäminen on tietoinen valinta tässä tekstissä, sillä keskustelussa pyörivät sekaisin sosiaalihuollon maksut, terveydenhuollon maksut, tasasuuruiset maksut, tulosidonnaiset maksut, alkuperäiset laskut, maksumuistutukset ja perintäkirjeet, eikä samoja sääntöjä tai ohjeita voi soveltaa yleisesti kaikkiin näihin. Kuluttajaliitto on osallistunut keskusteluun pitämällä esillä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeusturvaa. Nyt juristimme Ella Ylikarhu pohtii kirjoituksessaan, mitä tämän sotkun palasista voisi jälleenrakentaa.
Jokaisella on oikeus perusoikeutena oikeusturvaan eli esimerkiksi siihen, että saa asiansa käsitellyksi viranomaisessa, kuten lakiin perustuvia julkisia maksuja laskuttavassa terveydenhuollossa, ilman aiheetonta viivytystä. Oikeusturvaan kuuluu oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Tavallisella lailla turvataan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet, joista perustuslain 21 §:ssä mainitaan erityisesti muun ohella oikeus saada perusteltu päätös ja hakea muutosta.
Tällainen hyvää hallintoa turvaava laki on hallintolaki, joka edellyttää asioiden käsittelemistä ilman aiheetonta viivytystä (23 § 1 mom). Kysymys kuuluu, voidaanko Varhan ajatella lähettäneen laskut ilman aiheetonta viivytystä, jos vuoden 2023 palvelutapahtumaa koskeva lasku lähetetään vuonna 2025.
Asiakasmaksulain 2 a §:n mukaan hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle maksua koskevaa päätöstä vastaava lasku. Laskusta on käytävä ilmi muun ohella ainakin maksun suuruus ja peruste, sen tahon nimi ja yhteystiedot, jolta voi tarvittaessa pyytää lisätietoja sekä oikaisuvaatimusohje. Lisäksi laskusta on käytävä ilmi, kerryttääkö se maksukattoa.
Kuten on huomattukin, tällöin perittävät summat voivat olla huomattavan suuria ja niiden maksaminen voi olla maksujärjestelyistä huolimatta vaikeaa.
Jos puhutaan tulosidonnaisista maksuista, niistä on tullut tehdä aikanaan palveluun hakeuduttaessa hallintopäätös, johon on voinut vaatia oikaisua. Päätöksen saaneen voidaan katsoa hyväksyneen päätöksen ja olleen tietoinen siitä, että palvelusta, jota päätös koskee, on tulossa maksuja. Periaatteessa on mahdollista – joskaan ei missään nimessä hyvän hallinnon mukaista – laskuttaa palvelusta julkista saatavaa koskevan viiden vuoden vanhentumisajan puitteissa. Kuten on huomattukin, tällöin perittävät summat voivat olla huomattavan suuria ja niiden maksaminen voi olla maksujärjestelyistä huolimatta vaikeaa.
Toinen ongelma on, että oikeutta asiakasmaksulain 11 §:n mukaiseen maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen on ollut mahdotonta hyödyntää, jos laskuja ei ole tullut. Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen koskee sosiaalihuollon maksuja ja terveydenhuollon tulosidonnaisia maksuja. Hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle tieto siitä, mitä asiakasmaksulaissa säädetään maksun alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Tieto on annettava viimeistään maksua perittäessä ja siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Jos laskua ei ole tullut, on mahdollista, ellei peräti todennäköistä, että tietoa tämän mahdollisuuden käyttämisestä ei ole myöskään tullut. Jos maksun saa alennettua vasta hakemiskuukauden alusta, kuten Varha ohjeistaa, kuinka käy kaksi vuotta vanhojen laskujen kohdalla?
Laskun saaminen on tärkeää oikeusturvan kannalta, sillä jos laskuun on tyytymätön, siihen voi hakea asiakasmaksulain 15 §:n mukaista oikaisua.
Laskun saaminen on tärkeää oikeusturvan kannalta, sillä jos laskuun on tyytymätön, siihen voi hakea asiakasmaksulain 15 §:n mukaista oikaisua. Tämä ei ole mahdollista, jos koko laskua ei tule, kuten ei myöskään maksukaton täyttymisen seuraaminen. Sekä oikaisuvaatimukseen että maksukattoon liittyy määräaikoja, jotka viestivät siitä, että asiat on tarkoituksenmukaista selvittää viivytyksettä. Siksi ajattelen, että myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaalla on oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia saada lasku lähempänä palvelutapahtumaa kuin kaksi vuotta jälkikäteen. Laskun lähettäminen vanhasta palvelutapahtumasta vasta nyt ei ole tästäkään näkökulmasta hyvää hallintoa.
Oleellisempaa kuitenkin potilaan ja asiakkaan kannalta kuin sen miettiminen, kuka teki ja mitä, on kysymys, miten tästä eteenpäin. Varha on laajentanut asiakaspalvelunsa aukioloa ja on palkkaamassa lisää työntekijöitä selvittämään laskutusta, mitä voisi kutsua vahingon minimoimiseksi. Me kokosimme vinkkilistan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Potilaalle ja asiakkaalle on tärkeää, että oikeussuojakeinoja pääsee hyödyntämään, vaikka niiden säätämisen tarkoitus ei ole varmasti ollut vastata nykyisenkaltaiseen tilanteeseen. Maksukaton täyttymistä koskeva vaatimus on voitava esittää vielä vuonna 2026, jos vuotta 2023 koskeva lasku on tullut vasta vuonna 2025. Oikeutta saada maksu alennetuksi tai jätetyksi perimättä on tarkasteltava pidemmältä ajalta kuin hakemiskuukauden alusta tai takautuvasti edeltävältä kuudelta kuukaudelta.
Entä olisiko nyt korkea aika siirtää asiakasmaksulain 6 a §:n 6 momentin mukainen maksukaton seurantavelvollisuus asiakkaalta hyvinvointialueelle sekä muuttaa asiakasmaksulain 11 §:ää siten, että oikeus maksun perimättä jättämiseen ja alentamiseen koskisi myös terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja?
Ella Ylikarhu
JURISTI
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
