Tänä lauantaina 15.3. vietetään jälleen maailmanlaajuista kuluttajien oikeuksien päivää. Vuoden 2025 päivän teemana on, kuinka varmistetaan kaikkien kuluttajien oikeudenmukainen kohtelu kestävyyssiirtymässä. Yksittäisten kuluttajien arjen kulutusvalinnoista muodostuu suuri sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten virta. Tästä syystä kuluttajien taholta tapahtuva kestävän elämäntavan omaksuminen on tärkeä tavoite ja keino esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon hallinnassa, painottavat Kuluttajaliiton hankevastaava Jenni Vainioranta ja Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori Jenna Päläs blogikirjoituksessa.
Kestävällä elämäntavalla tarkoitetaan kuluttamista, jossa arjen valinnoilla tuetaan myös luonnon säilymistä, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvinvointiin. On esimerkiksi arvioitu, että kulutustapojen muutoksilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 40–70 prosenttia nykyisestä päästötasosta vuoteen 2050 mennessä (IPCC 2022).
Kuluttajien oikeuksien päivän tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, että kaikilla kuluttajilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta kuluttaa kestävämmin tai terveyttä edistävällä tavalla. Päinvastoin kestävämmän kuluttamisen vaihtoehtoja ei aina ole saatavilla tai kuluttajien saavutettavissa tai ne ovat hinnaltaan selkeästi korkeampia kuin kertakäyttöiset tai kestävyydeltään heikot tuotteet. Tässä blogikirjoituksessa nostetaan esille etenkin viimesijaisia sosiaalietuuksia tarvitsevien vähävaraisten ihmisten asema kestävyyssiirtymässä. Kirjoitus peräänkuuluttaa myös kansallisten ja paikallisten politiikkatoimien tarvetta, jotta kestävä elämäntapa olisi kaikille mahdollinen ja reilu.
Kestävyyssiirtymä vähävaraisten silmin: esimerkkinä jakamistalous
Kestävyyspuhe kohtelee paikoin ihmisiä näennäisen yhdenvertaisesti. Erityisesti pienituloisten ja vähävaraisten ihmisten sekä syrjäseuduilla asuvien kotitalouksien asema kestävyyssiirtymässä ansaitsisi laajempaa yhteiskunnallista huomiota ja toimenpiteitä myös Suomessa. Yhden esimerkin tarjoaa jakamistalous, jota pidetään yhtenä keinona saavuttaa kestävämpää elämäntapaa tavaroiden käyttöastetta, tuottavuutta ja kiertoa parantamalla. Jakamistalouden perusidea on, että digitaalisten alustapalvelujen ja muiden verkostojen avulla ihmiset tarjoavat toisilleen tavaroita ja palveluksia. Esimerkiksi uuden ostamisen sijaan tavara lainataan tai vuokrataan toiselta. Tavaroita tai palveluksia tarjoavalle jakamistalous tarjoaa mahdollisuuden saada lisätienestejä keikka-, myynti- tai vuokratulojen muodossa (lue lisää jakamistaloudesta Jaa Se! -hankkeen sivuilta).
Vähävaraisten ja viimesijaisten sosiaalietuuksien varassa elävien henkilöiden näkökulmasta jakamistalouteen osallistuminen on lopulta hyvin rajoitettua.
Jakamistalouden rummuttaminen kaikille mahdollisena valintana on kuitenkin ihmisten sosiaalisia olosuhteita sivuuttava teko. Vähävaraisten ja viimesijaisten sosiaalietuuksien varassa elävien henkilöiden näkökulmasta jakamistalouteen osallistuminen on lopulta hyvin rajoitettua. Esimerkiksi vähäisetkin käytetyn tavaran myynnistä tai tavaran vuokraamisesta saadut tulot huomioidaan Kelan perustoimeentulotuen määrässä tukea laskevana. On lisäksi huomioitava, että toimeentulotuen hakijan mahdollisuutta pitää hallussaan esimerkiksi tuotto- ja vuokrauskelpoista omaisuutta on laissa rajoitettu. Toimeentulolain periaatteiden ja toimeentulotuen viimesijaisuuden vuoksi varallisuus, joka voisi olla tuottavaa mutta ei ole välttämätön esimerkiksi työssäkäynnin vuoksi, on lähtökohtaisesti realisoitava. Vähäisiä keikkatuloja sallineet suojaosuudet on asteittain poistettu tai poistumassa toimeentulotukijärjestelmästä (ks. HE 73/2023 vp ja Kelan sivut).
Toimeentulotukea saavalle jakamistaloustulojen haitat voivat ylittää hyödyn
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että erityisesti kaupallinen jakamistalous nojautuu vahvasti mahdollisuuteen omistaa ja kuluttaa. Lisäksi lisätulojen saaminen ja varallisuuden tuottavuuden nostaminen edellyttävät kuluttajalta tietynasteista taloudellista itsenäisyyttä ja etäisyyttä suhteessa sosiaalietuusjärjestelmään. Sosiaalietuusjärjestelmän näkökulmasta jakamistalous onkin kestävän elämäntavan mahdollisuus lähinnä keskituloisille ja siitä ylemmille tuloluokille.
Tuloihin ja varallisuuteen sidottujen tukien varassa eläville realistisemmat jakamistalouden muodot lienevät sellaiset, joissa rahamääräiset suoritukset eivät liiku pankki- tai muiden maksutilien välillä. Jakamistaloustulojen vaikutus tukiin vaihtelee merkittävästi tukityypeittäin. Käytetyn tavaran myynnistä tai vuokraustoiminnasta saatavat tulot tarkoittavat esimerkiksi perustoimeentulotukea hakevalle lisääntynyttä paperisotaa ja selvittelyjä sekä huolta etuuden määrän leikkaamisesta tai jopa menettämisestä. Muutaman kympin lisätulon kustannukset (aika, vaivannäkö, huoli tulojen vaikutuksista etuuksiin) ylittävät helposti tuloista saatavan hyödyn. Opintotuen saajalla on taas olennaisesti paremmat edellytykset saada lisätienestejä jakamistaloudella, sillä opintotuen tulorajat mahdollistavat tiettyyn määrään asti ansio- ja vuokratulojen tienaamisen ilman tuen määrän laskua tai takaisinperintää.
Jakamistaloustulojen vaikutus tukiin vaihtelee merkittävästi tukityypeittäin.
On tärkeää edistää myös yhteisöllisiä, ei-kaupallisia jakamistalouden ratkaisuja
Vähävaraisille arjen jakamistaloudessa on käytännössä kysymys sosiaalisiin suhteisiin ja vastavuoroisuuteen perustuvista tavaroiden yhteiskäytön, palvelusten ja kotiavun erilaisista muodoista. Onkin tärkeää tunnistaa ei-kaupallisten jakamistalouden ratkaisujen merkitys etenkin sellaisten vähävaraisten henkilöiden näkökulmasta, joilla sosiaalisia verkostoja ei syystä tai toisesta ole. Asukasyhdistykset, alueelliset ja kansalliset kotitalous- ja kuluttajajärjestöt ja julkistoimijat, kuten kirjastot ja kunnat, ovat avainasemassa kestävän elämäntavan edistämisessä ja tasa-arvoistamisessa heille, joilla ei ole sosioekonomisen asemansa vuoksi pääsyä kaupallisiin jakamistalouden palveluihin.
Oikeudenmukainen siirtymä kestävään elämäntapaan edellyttää tuekseen kansallisia ja myös paikallisia politiikkatoimia – kuluttajien performatiivisuus ei riitä
Kestävän elämäntavan omaksuminen on monimutkainen prosessi, joka ei yksin riipu kuluttajista. Kestävään kuluttamiseen siirtymiseen vaikuttavat niin yksilöön kiinnittyvät tekijät (mm. motivaatiot, taloustilanne, terveys) kuin myös hyödykkeiden tarjonta sekä kulttuuriset ja institutionaaliset tekijät. Kestävä kuluttaminen, resurssiviisaus ja tavaroiden käyttöasteen nostaminen edellyttävät kestävien, huollettavien ja korjattavien tavaroiden tuotantoa. Heikkolaatuisten, kertakäyttöisten ja jopa turvallisuuspuutteisten mutta erittäin halpojen tuotteiden tulo markkinoille ei edistä resurssiviisasta kuluttamista (ks. esim. Kaupan liitto, 2024). Kulutusasenteiden ja -kulttuurin muutoksen lisäksi kestävyyssiirtymä edellyttää institutionaalista tukea, kuten verotuksen, kuluttajansuojan ja sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä.
Kestävän kuluttamisen tekijöiden vuorovaikutuksella on lisäksi yhteisölliset, paikalliset, alueelliset ja kansalliset ulottuvuutensa. Kestävän arjen edellytykset, hidasteet ja esteet vaihtelevat esimerkiksi valtioittain – Suomessa maakunnittain, kunnittain ja (hyvinvointi)alueittain. Esimerkiksi jakamistalouspalveluiden saatavuus tai muodot ovat erilaiset kaupunkialueilla ja syrjäseuduilla. Vastaavasti arjen kestävyyden edistämisessä ja poliittisessa ohjauksessa tulee huomioida paikalliset olosuhteet ja tarpeet esimerkiksi väestörakenteen, pitkien etäisyyksien, työssäkäynnin tai joukkoliikenteen puuttumisen näkökulmasta.
Vastuuta kuluttamisen kestävöittämisestä ei voi sälyttää yksin tiedostaville kuluttajille tai vaikkapa EU:n toimielimille.
Kestävään elämäntapaan siirtyminen ei tapahdu yksin kuluttajien performatiivisuuteen luottamalla, vaan se vaatii tuekseen monitasoisia poliittisia päätöksiä ja paikallisia ratkaisuja. Siten vastuuta kuluttamisen kestävöittämisestä ei voi sälyttää yksin tiedostaville kuluttajille tai vaikkapa EU:n toimielimille. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa Vahva ja välittävä Suomi ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan esitetä kuluttajapoliittisia tai kuluttajan asemaa parantavia tavoitteita tai toimia puhumattakaan toimista, joilla edistetään kuluttajien arjen kestävyyttä.
Kuluttajien oikeuksien päivänä haluammekin kutsua kaikki tunnistamaan omassa arjen toimintaympäristössään, kuten työpaikoilla, opinahjoissa, asuinpaikkakunnilla ja harrastuspiireissä yhteisöt ja yhteistoiminnan keinot, joilla olisi potentiaalia edistää resurssiviisasta arkea sekä ei-kaupallisia jakamistalouden ratkaisuja. Lisäksi kuluttajien oikeuksien päivä kiinnittää huomiota myös siihen, että oikeudenmukaisen kestävän arjen edellytyksiä rakennetaan myös poliittisessa päätöksenteossa. Päättäjien, paikallisten, yritysten ja kolmannen sektorin välinen vuoropuhelu ja sitoutuminen reilujen kestävyysratkaisujen löytämiseen tärkeää. Näin voimme yhdessä vahvistaa paikallisesti kestävää elämäntapaa ja tukea oikeudenmukaista vihreää siirtymää.
Lähteet:
IPCC (2022). Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [P.R. Shukla, J. Skea, R. Slade, A. Al Khourdajie, R. van Diemen, D. McCollum, M. Pathak, S. Some, P. Vyas, R. Fradera, M. Belkacemi, A. Hasija, G. Lisboa, S. Luz, J. Malley, (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, UK and New York, NY, USA. doi: 10.1017/9781009157926
Hallituksen esitys 73/2023 vp. (2023). Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2023/73
Kaupan liitto. (2024, syyskuu 17). Koeostot Temu.com:n markkinapaikalta eivät täyttäneet eurooppalaisia vaatimuksia. Saatavilla: https://kauppa.fi/uutishuone/2024/09/17/koeostot-temu-comn-markkinapaikalta-eivat-tayttaneet-eurooppalaisia-vaatimuksia
Jenna Päläs
JURISTI, YLIOPISTONLEHTORI, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Jenna Päläs on jakamistalousjuridiikkaa tutkinut juristi ja yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa.
Jenni Vainioranta
HANKEVASTAAVA, kuluttajaliitto
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
