Nykyinen kulutuskulttuurimme aiheuttaa luonnonvarojen liikakäyttöä sekä jätteiden ja päästömäärien kasvua. Tuotteiden lyhyt käyttöikä, kertakäyttökulttuuri ja ylikulutus kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Jakamistalous tarjoaa uusia keinoja kohti kestävämpää kulutusta ja elämäntapaa. Vaikka yhteiskäytön, lainaamisen ja kierrätyksen mahdollisuudet ovat moninaiset, jakamistaloudellinen kuluttaminen ei ole vielä saavuttanut valtavirran asemaa. Miksi perinteinen ostamiseen perustuva kulttuuri jyrää edelleen? Blogikirjoituksessa pureudutaan Jaa Se! -hankkeen työpajan havaintoihin ja analysoidaan, mikä jarruttaa jakamistalouden yleistymistä Suomessa.
Jakamistalous tarjoaa ratkaisun ylikulutukseen taklaamiseen
Jakamistaloutta pidetään yhtenä mahdollisuutena kestävään kuluttamiseen esimerkiksi Euroopan unionin strategioissa (ks. esim. Euroopan komissio 2022). Jakamistalous perustuu tavaroiden ja muiden hyödykkeiden yhteiskäyttöön, lainaamiseen ja vuokraamiseen sekä tavaroiden tehokkaampaan kiertoon kuluttajalta toiselle. Sen sijaan, että jokainen hankkisi ja omistaisi kaikki tarvitsemansa hyödykkeet, jakamistaloudessa kuluttaminen perustuu resurssiviisaammin käyttöoikeuksiin ja second hand -myyntiin. Jakamistaloudella voidaan vähentää uusien tuotteiden valmistustarvetta sekä kannustaa yrityksiä pidentämään tuotteiden käyttöikää. Lisäksi kuluttajat voivat kuluttaa edullisemmin, yhteisöllisemmin ja saada lisätuloja esimerkiksi vuokraamalla tavaroita ja tiloja muille.
Kuluttajien rooli jakamistalouden yleistymisessä
Kestävän elämäntavan ja arjen mahdollisuuksista huolimatta jakamistaloudellinen kuluttaminen ei ole vielä syrjäyttämässä perinteisen ostamisen mallia ja kertakäyttökulttuuria. Päinvastoin. Ostaminen esimerkiksi ultrapikamuoti- ja halpaverkkokaupoista, kuten Shein, Temu ja Wish, on räjähdysmäisesti kasvanut suomalaisten kuluttajien parissa. Kiinasta tilattujen enintään 150 euron arvoisten tavaraerien lukumäärä kasvoi vuonna 2024 tammi–lokakuussa 940 prosenttia edellisvuoteen verrattuna (Suomen Tulli 2024). Kartoitimme Kuluttajaliiton koordinoimassa Jaa Se! -hankkeen sidosryhmätyöpajassa jakamistalouden nykytilaa Suomessa. Työpajakeskusteluissa selvitimme jakamistalouteen kytkeytyvien yritysten, järjestöjen ja julkistoimijoiden näkemyksiä siitä, miksi jakamistalous ei yleisty Suomessa. Tässä kirjoituksessa esitämme koontia työpajassa esille tulleista jakamistaloudellisen kuluttamisen rajoitteista ja esteistä.
Uuden ihannointi, halpojen mutta heikkolaatuisten tai jopa kertakäyttöisten tavaroiden suosiminen ja ostamiseen perustuva kulutuskulttuuri hidastavat jakamistalouden suosion kasvua.
Miksi halpa ja kertakäyttöinen vetoaa enemmän kuin kestävä?
Kuluttajien valinnat, kulutustottumukset ja kulutuskulttuuri määrittyivät selkeästi jakamistalouden yleistymisen kannalta ratkaiseviksi tekijöiksi työpajaan osallistuneiden keskusteluissa. Uuden ihannointi, halpojen mutta heikkolaatuisten tai jopa kertakäyttöisten tavaroiden suosiminen ja ostamiseen perustuva kulutuskulttuuri hidastavat jakamistalouden suosion kasvua. Kuluttajien tulisi kuluttaa vastuullisemmin kuluttamisen vaikutukset tiedostaen. Toisaalta osallistujat näkivät jakamistalouden olevan kuluttajille vielä liian vaivalloista, sosiaalisesti poikkeavaa, epävarmaa ja turvatonta. Uusien kulutustottumuksien omaksuminen nähtiin kuitenkin olevan edellytyksenä sille, että jakamistalous vakiintuisi osaksi arkipäiväisiä käytäntöjä. Siten kuluttajien asenteita ja roolia pidettiin keskeisinä tekijöinä.
Miksi ostaminen voittaa lainaamisen?
Nykyinen talousjärjestelmä suosii uuden ostamista ja myymistä. Sekä jakamistaloudellista kuluttamista että liiketoimintaa jopa estää se, että uusien tavaroiden ostaminen on paljon edullisempaa kuin vuokraaminen tai tavaroiden korjaaminen. Jakamistalouden yleistymistä estäväksi tekijäksi määriteltiin lisäksi kiertotalouskelpoisen tavaran puute. Tavaroiden yhteiskäyttö, vuokraaminen, uusiokäyttö ja kiertäminen kuluttajalta kuluttajalle edellyttävät, että tavarat ovat käyttöajaltaan pitkäikäisiä sekä huolto- ja korjauskelpoisia. Heikkolaatuiset tai kertakäyttöiset tavarat eivät sovellu useamman kuluttajan käytettäväksi. Rajoitteena mainittiin myös hankaluus löytää vakuutusyhtiöitä, jotka vakuuttaisivat vertaisvuokrauksen piirissä olevat tavarat. Kuluttajalta toiselle tapahtuvaa tavaroiden lainaaminen ja vuokraaminen voisivat olla houkuttelevampaa, jos vuokrattavan tavaran vahingoittumisesta ei tarvitse murehtia.
Jakamistaloudellisen liiketoiminnan haasteet
Työpajaosallistujat tunnistivat useita jakamistaloudellisen liiketoiminnan harjoittamiseen liittyviä haasteita. Kuluttajakäyttäytymisen lisäksi jakamistalousyritysten kannattavuus sekä mahdollisuudet saada rahoitusta ja tehdä investointeja koettiin haasteelliseksi. Osallistujista osa koki, etteivät pääomasijoittajat ja muut rahoittajat aina näe jakamistaloutta kannattavana liiketoimintana. Julkisen rahoituksen nähtiin painottavan pirstaleisia hankkeita, joiden vaikutuksiin osa osallistujista suhtautui kriittisesti. Lisäksi yritysten liiketoimintaosaaminen ja ymmärrys markkinoista nähtiin rajoittavana tekijänä. Suomessa jakamistalouden markkinoita pidettiin myös epäkiitollisina jakamistaloustoimijoiden ja väestön vähäisyyden, asutuskeskusten pienuuden ja maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. Palveluntarjoajien kentän monipuolistuminen eli kilpailun ja vaihtoehtojen lisääntyminen nähtiin lisäävän kuluttajien kiinnostusta, kun taas markkinoiden keskittyminen yksille suurille toimijoille nähtiin haitallisena ja ruohonjuuritason jakamistaloutta haittaavina.
Politiikka ja sääntely jakamistalouden tukena – mitä pitäisi muuttaa?
Myöskään poliittinen ilmapiiri ei Suomessa tue riittävästi jakamistaloudelliselle liiketoiminnalle otollista toimintaympäristöä. Poliittisen päätöksenteon koettiin tällä hetkellä olevan lyhytjänteistä ja poukkoilevaa. Jotta tuotannon, palveluiden kehittymisen ja kuluttajakäyttäytymisen muutosta voitaisiin laajamittaisemmin edistää, tulisi jakamistalouden edistämiseen sitoutua pitkäaikaisesti. Talouspolitiikka, joka perustuu jatkuvan talouskasvun ja kulutuksen kasvun yhteydelle, koettiin haittaavan kestävämpää tuotantoa, investointien saantia ja kuluttamista. Julkistoimijoiden sitoutumista kestävyyteen ja esimerkin näyttämistä pidettiin tärkeinä kulutuskulttuurin muutokselle.
Jakamistalouden yleistyminen edellyttäisi myös oikeudellisen normistojen muutosta. Sääntelyllä voidaan määritellä tavaroiden laatustandardeja, nostaa tavaroiden kestävyyttä ja käyttöikää sekä puuttua esimerkiksi pikamuodin ja muiden kertakulutustavaroiden markkinoille pääsemiseen. Esimerkiksi tuotteiden kestävyyttä ja korjattavuutta edistää tällä hetkellä useampi sääntely osana EU:n kiertotalouspakettia, kuten ekosuunnitteluasetus, Right to repair -direktiivi ja toisaalta myös viherpesudirektiivi, mutta tarvitaan lisäksi laajamittaisempia toimia kestävään kuluttamiseen siirtymiseksi. Verotuksen keinoilla voitaisiin taas tukea jakamistaloudellisten palveluiden sekä huolto- ja korjauspalveluiden käyttöä ja kannattavuutta esimerkiksi laskemalla tai poistamalla tällaisten palveluiden arvonlisävero. Osallistujat lisäksi näkivät, että nykyinen oikeustila ei riittävästi rakenna luottamusta kuluttajille jakamistalouteen osallistumiseksi. Kuluttajien luottamusta ja kulutuskäyttäytymisen muutosta voisi tukea selkeyttämällä osapuolten tiedonsaantia, oikeussuojakeinoja sekä riskin- ja vastuunjakoa.
Miten jakamistaloudesta tehdään arkipäivää?
Osallistujien vastauksista piirtyy monimutkainen kuva jakamistaloudellisen kuluttamisen yleistymisen rajoitteista ja esteistä Suomessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että jakamistaloutta tukeva kulutuskulttuurin muutos on riippuvainen niin yritysten toiminnasta, poliittisesta päätöksenteosta, taloudellisista kannustimista kuin oikeudellisista rakenteista ja instituutioista. Paikallisten ja kansallisten toimien lisäksi tarvitaan yhteistyötä myös EU:n tasolla. Pallo ei ole yksin kuluttajilla. Kuluttajien valinnat kuitenkin muodostavat tavaroille ja palveluille kysynnän, mikä osaltansa ohjaa myös sitä, millaisia tuotteita ja palveluita markkinoilla tuotetaan. Jaa Se! -hanke pyrkiikin omalta osaltaan vaikuttamaan kulutuskulttuurin muutokseen ruohonjuuritasolla tuottamalla kuluttajille helposti saavutettavaa tietoa jakamistaloudesta, sen mahdollisuuksista ja vastuisiin liittyvistä kysymyksistä.
Lähteet:
Euroopan komissio 2022. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Strateginen ennakointiraportti 2022. Vihreän ja digitaalisen siirtymän rinnakkaisuus uudessa geopoliittisessa tilanteessa. Saatavissa täällä.
Suomen Tulli 2024. Vähäarvoiset verkkokauppatilaukset Kiinasta lisääntyneet moninkertaisesti. Julkaistu Suomen Tullin verkkosivuilla 3.12.2024. Saatavissa täällä.
Tämä blogi on julkaistu osana Kuluttajaliiton koordinoimaa Jaa Se! -hanketta, joka rohkaisee kuluttajia osallistumaan jakamistalouteen ja ymmärtämään sen hyödyt taloudelle, hyvinvoinnille ja ympäristölle. Kuluttajaliitto toteuttaa hanketta yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston sekä muotoilutoimisto 2Loopsin kanssa. Hanketta rahoittavat Sitra ja Kuluttajaosuustoiminnan säätiö. Lue lisää: kuluttajaliitto.fi/jaase
Jenni Vainioranta
HANKEVASTAAVA, kuluttajaliitto
Jenna Päläs
JURISTI, YLIOPISTONLEHTORI, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Jenna Päläs on jakamistalousjuridiikkaa tutkinut juristi ja yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa.
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
