Elämme tekoälyn räjähdysmäisen kasvun kautta. Luovan tekoälyn käyttö on laajentunut huimasti niin yksilöiden arjessa, kuin yhteiskunnassa laajemmin. Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell piti 8.2. puheen Pääkaupunkiseudun Kuluttajien 25-vuotisjuhlassa, jossa hän esitteli Kuluttajaliiton näkemyksiä tekoälyn sääntelyn kehittämiseksi.

Puheessaan Beurling-Pomoell muistutti Orpon hallitusohjelmasta, jossa todetaan: ”Suomi on teknologinen edelläkävijä, joka hyödyntää digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuudet täysimääräisesti, ihmiset mukana pitäen”. Suuri kysymys on, miten tekoälyn hyödyt otetaan aktiiviseen käyttöön mutta samalla rajoitetaan tekoälyn luomia haasteita, eli pidetään ihmiset mukana.

Tekoäly luo huimia mahdollisuuksia sekä yhteiskunnalle että yksilöille. ”Näitä mahdollisuuksia ei tule vesittää sillä, että tekoälyn kiistattomia riskejä ja haittoja ei pyritä tarpeeksi aktiivisesti hillitsemään ja hallitsemaan”, Beurling-Pomoell vaatii.

Kuluttajaliiton yksi keskeinen vaatimus tekoälyä käytettäessä on, että kuluttajien pitää aina olla tietoisia, mikäli he ovat tekemisissä tekoälyn kanssa suoraan tai välillisesti. ”Pelkona on, että ihmisen tuottamia ja tekoälyn tuottamia sisältöjä esimerkiksi taiteessa, tieteessä, kirjallisuudessa, sosiaalisessa mediassa ja opetuksessa ei aina osata erottaa toisistaan”, kuvailee Beurling-Pomoell.

Kuluttajan oikeuksien ytimessä on, että kuluttajalla on oikeus tietää missä ja kuka on tuottanut kuluttajan käyttämät palvelut, sisällöt ja muut tuotteet. Ilman alkuperätietoja kuluttaja ei voi tehdä tietoisia päätöksiä, mitä haluaa suosia tai vältellä omassa arjessaan. Tieto alkuperästä on tärkeää myös laadun, luotettavuuden ja turvallisuuden arvioinnissa. Ei ole tavatonta, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan tuntuvasti suurempia summia esimerkiksi tiettyjen luotettavaksi ja laadukkaiksi koettujen yritysten tuotteista tai palveluista.

”Jatkossa moni voi olla valmis maksamaan suurempia summia elävän ihmisen tekemistä kirjoista, taiteesta tai vaikkapa uutissisällöistä. Mutta miten se voisi olla mahdollista, jos kuluttajalla ei ole lähtökohtaista oikeutta tietoon, onko elävä ihminen vai tekoäly ollut tuotteen tekijänä”, Beurling-Pomoell muistuttaa.