Kuluttajat ovat vuosien varrella kohdanneet laajamittaisia ongelmia monenlaisten palveluiden ja tuotteiden kanssa. Vahinkoja aiheutuu niin virheellisestä markkinoinnista finanssipalveluissa kuin matkustajien oikeuksien rikkomisista esimerkiksi viimeaikaisen koronakriisin aikana.
Räikeimmillään kyse on Volkswagenin taannoisen päästötietoja koskevan huijauksen kaltaisesta toiminnasta. Kuvaavaa on, että yksittäisen kuluttajan kohtaama vahinko saattaa olla suhteellisen pieni, mutta kokonaisuutta tarkastellessa vahinkojen määrä ja siten yrityksen saama hyöty voi olla merkittävä. Ominaista on myös se, että kuluttajilla on nykyisin suhteellisen huonot mahdollisuudet saada vahinkojaan korvatuksi ainakaan oikeudenkäynnin kautta, sillä siihen liittyvä kuluriski on kohtuuttoman suuri.
”Vain kourallisessa EU-maista on tähän saakka ollut käytössä toimiva ja saavutettava ryhmäkannemenettely.”
Tämän vuoksi voimien yhdistäminen ja hyvityksen hakeminen yhdessä on usein ainoa toimiva tapa edetä. Valitettavasti vain kourallisessa EU-maista on tähän saakka ollut käytössä toimiva ja saavutettava ryhmäkannemenettely. Esimerkiksi kun jo mainittu päästöskandaali puhkesi vuonna 2015 ja arviolta noin 8 miljoonalle kuluttajalle paljastui heille annetut väärät tiedot ja vahingot, vain muutamissa maissa nostettiin ryhmäkanteita Volkswagenia vastaan ja vain pieni osa vahinkoa kärsineistä on vielä tänäkään päivänä saanut korvauksia yhtiöltä. Vastaavasti Yhdysvalloissa, jossa ryhmäkannelainsäädännöllä on pitkät perinteet, kuluttajat ja Volkswagen pääsivät pikaisesti sopuun korvauksista.
Jotain hyvää skandaaleista on nyt kuitenkin seurannut. Kuluttajajärjestöjen jo vuosikymmeniä ajama toimiva, unionin laajuinen ryhmäkannelainsäädäntö on viimein etenemässä. EU:n elimet pääsivät viime viikolla sopuun edustajakannedirektiivistä ja esitys odottaa enää parlamentin virallista hyväksyntää. Direktiivi tuo ryhmäkanteen kaikkien unionin kansalaisten ulottuville ja on soveltamisalaltaan laaja kattaen mm. finanssipalvelut, matkustajanoikeudet sekä telekommunikaatio- ja energiapalvelut.
Suomessa on jo voimassa ryhmäkannetta koskevaa lainsäädäntöä, mutta sitä ei ole pystytty käyttämään riittävällä tavalla hyödyksi aiemmin. Nykyisen lainsäädännön mukainen soveltamisala on suppeampi kuin direktiivin ehdotettu soveltamisala ja kanteen voi nostaa toistaiseksi vain kuluttaja-asiamies. Direktiivin mukaan kanneoikeus voisi olla myös jäsenmaan nimeämillä muilla tahoilla, kuten kuluttajien asiaa ajavilla järjestöillä. Kanneoikeuden saamiseksi on täytettävä tiukat kriteerit ja koko prosessin läpivieminen menestyksekkäästi vaatii huomattavia resursseja, joten pelko siitä, että ryhmäkanteiden määrä räjähtäisi käsiin on turha. Rajalliset resurssit keskitetään taatusti jatkossakin vain kaikkein räikeimpien tapausten eteenpäin viemiseen. Tärkeintä lienee uudistuksen ohjaava ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Etenkin suurten, monikansallisten yritysten tulee jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota kyseenalaisiin toimintatapoihinsa.
Kyseessä on merkittävä parannus kuluttajien oikeussuojaan. Parlamentin hyväksynnän jälkeen jäämme seuraamaan direktiivin kansallista täytäntöönpanoa, joka toivottavasti tapahtuu pikaisesti. Vasta sitten kuluttajat ovat paremmin suojassa yritysjättien väärinkäytöksiltä.
Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.
