Ovatko lääkkeet kulutushyödykkeitä?

Lääkkeiden turvallisuuteen ja muut lääkkeisiin liittyvät ongelmatilanteet nousevat aina välillä julkisuuteen. Äskettäin palstatilaa ovat saaneet muun muassa Orion Oyj:n verenpainelääkkeissä havaitut epäpuhtaudet. Myös siitä, ovatko lääkkeet kulutushyödykkeitä, on välillä epäselvyyttä. Halusimme Kuluttajaliitossa selventää tätä asiaa hieman.

Kuluttajansuojalain mukaan kulutushyödykkeitä ovat mm. tavarat, joita tarjotaan yksityisille ihmisille tai joita nämä hankkivat yksityistä talouttaan varten. Tämän määritelmän mukaan lääkkeet ovat selkeästi kulutushyödykkeitä ja ovat kuluttajansuojan piirissä. Edes se, että kuluttaja saa osan lääkkeistä maksutta, ei poista niitä kuluttajansuojan piiristä.

Lääkkeiden kuluttajansuojaan liittyy kuitenkin omia erityispiirteitä. Lääkkeistä on paljon omaa erityislainsäädäntöä – erityisesti lääkelaki – jota sovelletaan yleisen kuluttajansuojalainsäädännön sijaan tai lisäksi. Tällaista erityissääntelyä on esimerkiksi lääkkeiden markkinoinnista. Samoin lääkkeiden hinnoittelu on tällä hetkellä tiukasti säädeltyä, tosin siihen saattaa tulla kuitenkin itsehoitolääkkeiden osalta muutoksia. Siltä osin kuin erityislainsäädäntöä ei ole, sovelletaan yleistä kuluttajansuojalainsäädäntöä – esimerkiksi lääkkeiden verkkokauppaan sovelletaan kuluttajansuojalain etämyyntisäännöksiä.

Verkkoapteekeissa on epäselvyyttä lääkkeiden palautusoikeuden suhteen: pienen ja erittäin epätieteellisen satunnaisotannan perusteella vaikuttaa siltä, että niille ei yleensä myönnetä lainkaan palautusoikeutta. Yhdellä apteekilla palautusoikeus on itsehoitolääkkeiden, muttei reseptilääkkeiden osalta. Kaupan peruuttamisoikeuden puuttuminen kokonaan on kuitenkin lainvastaista. Lääkkeiden osalta palautusoikeutta voidaan rajoittaa vain, jos ne on toimitettu sinetöidyssä paketissa, joka on avattu.

Ongelman taustalla on lääkelain 52b §:n perustelu, jossa todetaan: ”Lääkevalmisteita voidaan pitää kuluttajansuojalain (38/1978) 6 luvun 16 §:n 4 kohdan mukaisina tavaroina, joita ei luonteensa vuoksi voi palauttaa edelleen myytäviksi. Kuluttajalla ei siis olisi peruuttamisoikeutta apteekin verkkopalvelun välityksellä tilattujen lääkkeiden osalta.” (HE 94/2010 s. 16). Kyseisen lääkelain pykälän säätämisen jälkeen kuluttajansuojalain etämyyntisäännöksiä on muutettu ja tällä hetkellä voimassa olevan kuluttajansuojalain mukaan lääkkeiden palautusoikeudesta säädetään 6 luvun 16 §:n 5 kohdassa, jossa todetaan: ”Jollei toisin sovita, kuluttajalla ei ole 14 §:ssä säädettyä peruuttamisoikeutta, jos: …5) sinetöitynä toimitettu tavara, jota ei terveydellisistä tai hygieniasyistä voida palauttaa, on avattu…”. Pykälän perusteluissa mainitaan nimenomaisesti lääkkeet (HE 157/2013 s. 42 ). Kuluttajansuojalain muutoksen jälkeen tilanne on muuttunut sillä tavalla, että verkkokaupassa myytyjen lääkkeiden osalta kaupan peruutusoikeutta ei voida kokonaan poistaa. Lain mukaan peruutusoikeutta ei kuitenkaan ole lääkkeillä ja muilla tavaroilla, joita ei voi terveydellisistä tai hygieniasyistä paketin avaamisen jälkeen palauttaa, jos tavara on toimitettu sinetöitynä ja kuluttaja on avannut sen.

Lääkkeet ovat hyvin tiukasti valvottu hyödykeryhmä, joten lääkkeissä on harvoin virheitä, jotka johtaisivat kuluttajansuojalain virhevastuun soveltamiseen. On kuitenkin mahdollista, että osalla lääkkeenä myytävistä tuotteista (vaikkapa yskänlääkkeellä) ei ole sellaista tehoa, kuin kuluttajat olettavat lääkkeellä olevan. Kuluttajansuojalain mukaan myös olennaisen tiedon antamatta jättäminen johtaa virhevastuuseen.

Lääkevahingoista ei ole omaa erityislainsäädäntöä, joten periaatteessa niitä koskee yleinen tuotevastuulainsäädäntö. Käytännössä vahingot kuitenkin hoidetaan vapaaehtoisuuteen perustuvan lääkevahinkovakuutuksen kautta.

Voidaan siis todeta, että lääkkeitä koskevasta erityislainsäädännöstä huolimatta lääkkeet ovat kulutushyödykkeitä. Niiden myyntiä ja markkinointia koskee kuluttajansuojalainsäädäntö siltä osin, mistä ei ole erityislainsäädäntöä ja apteekkien pitääkin olla selvillä myös kuluttajansuojalainsäädännöstä.