Kansallinen ja EU-tasoinen lainsäädäntö suojelee kuluttajaa monin eri tavoin. Keskeisin kansallinen kuluttajansuojaa koskeva säädös on vuonna 1978 voimaan tullut kuluttajansuojalaki, jota on muutettu useaan kertaan. Lisäksi tuotevastuusta sekä tuotteiden ja tavaroiden turvallisuudesta on oma lainsäädäntönsä.
Kuluttajansuojaa koskevaa sääntelyä on runsaasti myös muussa kansallisessa lainsäädännössä. Kansallinen lainsäädäntömme sääntelee esimerkiksi pankkipalveluita, vakuutuksia, viestintäpalveluja, matkustamista ja sähköä. Lisäksi Euroopan unionista tulee paljon suoraan kuluttajien oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä (esim. asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille).
Kuluttajansuojalainsäädännön lisäksi kuluttajan oikeuksia säännellään muun muassa yleistä siviilioikeutta koskevalla lainsäädännöllä (esim. oikeustoimilaki) sekä henkilötieto- ja tietosuojalainsäädännöllä. Kaikilta osin ei ole olemassa lainsäädäntöä, jolloin joudutaan turvautumaan oikeuskäytäntöön ja yleisiin sopimusoikeuden periaatteisiin.
Kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalaan kuuluu kulutushyödykkeen tarjonta, myynti, vaihto ja muu markkinointi elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle. Siihen eivät kuulu muun muassa lakisääteiset vakuutukset eivätkä ryhmähenkivakuutukset, yksityishenkilöiden välinen kaupankäynti eikä elinkeinonharjoittajien välinen kauppa.
Kuluttajansuojalain säädöksistä ei saa poiketa kuluttajan vahingoksi. Kuluttajan eduksi laista saa poiketa.
