Rahapelaaminen on herättänyt kiivasta keskustelua. Ja hyvä niin. On tärkeää käydä keskustelua siitä, millaisia vaikutuksia rahapelaamisella on yhteiskunnassa. Rahapelaaminen on toimialana tärkeä kansantaloudelle ja julkiselle taloudelle. Veikkauksen voittovaroista tuetaan monia yhteiskunnallisesti tärkeitä toimintoja. Toisessa vaakakupissa painavat pelaamisen aiheuttamat ongelmat ja inhimilliset tragediat. Keskeinen kysymys on, miten rahapelaaminen tulisi järjestää, jotta siitä syntyviä ongelmia voitaisiin vähentää ja ennalta ehkäistä mahdollisimman tehokkaasti.

Rahapelaaminen on laillista ja siten täysi-ikäisillä kuluttajilla on oikeus ja mahdollisuus itse valita, pelaavatko he vaiko eivät. Ongelmalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että Veikkauksen markkinoinnin analysoinnissa on tullut esiin monia huolestuttavia piirteitä. Kuluttajien – erityisesti ns. haavoittuvien kuluttajaryhmien, kuten lasten ja peliongelmaisten – on likipitäen mahdotonta välttyä pelien markkinoinnilta jokapäiväisessä arjessaan.

Rahapelaaminen on pyritty sisällyttämään osaksi ihmisten arkipäiväistä käyttäytymistä siinä missä aamiaisen nauttiminen tai kaupassakäynti. Ruokakaupassa asiointi on lähes mahdotonta ilman, että lähtiessään joutuu ohittamaan rivillisen peliautomaatteja ja brändimainonnassa korostetaan Veikkauksen roolia hyväntekijänä. Sujauttamalla kolikot taskun pohjalta koneen kitaan voi joko itse voittaa rovon tai toisenkin tai sitten vaihtoehtoisesti tukea yhteistä hyvää.

Rahapelien mainonnassa hyödynnetään voimakkaasti kuluttajien käyttäytymisen tutkimusta ja kuluttajia tuupataan pelien pariin. Silloin aito valinnanvapaus ja tietoisuus rahapelaamisen logiikasta hämärtyy. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että keskustelua etenkin rahapelaamisen markkinoinnista käydään. Monopolitoimijan ja valtio-omistajan rooli vastuullisena toimijana korostuu. Voittojen maksimointi ei saa ohjata toimintaa ja pelihaittojen ennaltaehkäisyä ja peliongelmaisten keinoja päästä riippuvuudestaan eroon tulee parantaa. Mainonnan ja muun myynninedistämisen ohjenuorana tulee olla aito halu toimia vastuullisesti ja sitä tulee voida mitata konkreettisin mittarein.

Toimet, kuten pakollinen tunnistautuminen peliautomaattien käyttämisen edellytyksenä voivat osaltaan parantaa nykytilannetta, samoin peliautomaattien vähentäminen ruokakauppojen auloista. Osa ruokakaupoista on omasta aloitteestaan luopunut automaateista kokonaan. Toisille peliautomaatit kuitenkin ovat tärkeitä tulonlähteitä ja asiakkaille tarjottavia lisäpalveluita, joista luopuminen saisi asiakkaat vaihtamaan asiointipaikkaa.

Tasapaino löytynee kieltämisen ja nykytilan väliltä. Myös rakenteellisilla muutoksilla ja erilaisella sijoittelulla liiketiloissa voidaan saada myönteisiä vaikutuksia aikaan. Pelien markkinointia päivittäistavarakaupoissa voidaan vähentää ja automaattien ääni- ja värimaailmaan tehdä muutoksia, sillä nykyisin niiden on katsottu houkuttelevan myös niitä, joille pelaaminen ei ole sallittua, kuten lapsia. Myös kuluttajien taitoa lukea rahapelimainontaa tulee parantaa, jolloin mainonnan logiikkaa ja kaupallisia motiiveja voidaan ymmärretään paremmin.

P.S. Nykyinen Kuluttajaliitto ei rakenna perustoimintaansa eli kuluttajapoliittista edunvalvontaansa STEA-rahoituksen varaan. Tästä hallituksemme teki päätöksen vuosia sitten. STEA-rahalla työskentelee ainoastaan kaikille avoimeen neuvontaan keskittyviä työntekijöitä. STEA-hankkeiden osuus kokonaisrahoituksestamme oli 19 % vuonna 2019.

Tämä blogikirjoitus edustaa Kuluttajaliiton kantaa käsiteltyyn aiheeseen.

Juha Beurling-Pomoell