Kuluttajaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua valvontamenetelmien suuntaviivoista. Lausunnossamme haluamme korostaa kuluttajien oikeuksia valvontamenetelmissä.
Sähkömarkkina-asetuksen sisältövaatimukset ovat monin osin abstraktisti ja löyhästi muotoiltuja ja
jättävät siksi Energiavirastolle laajan harkintavallan päättää, miten vaatimuksia tulkitaan ja sovelletaan.
Sillä, miten sisältövaatimuksia tulkitaan ja sovelletaan Energiaviraston valvontamallissa, on merkittäviä
ja suoria vaikutuksia sekä verkonhaltijoille että verkon loppukäyttäjille.
Verkonhaltijan näkökulmasta Energiaviraston laaja harkintavalta ei ole ongelmallinen, sillä kansallinen
lainsäädäntö turvaa verkonhaltijoille asianosaisaseman. Toisin sanoen verkonhaltijalla on oikeus
valittaa Energiaviraston valvontapäätöksistä ja saada asiansa käsiteltäväksi silloin, kun verkonhaltija
katsoo, että valvontamalli tai sen pohjalta tehty päätös on verkonhaltijan etujen vastainen
lainsäädännön sisältövaatimuksista poikkeavalla tavalla. Verkonhaltijoita myös kuullaan valvontamallia
laadittaessa.
Harkintavallan laajuuden ongelmakohdat korostuvat kuitenkin verkon loppukäyttäjien ja siten
kuluttajien kohdalla. Verkon käyttäjillä tai heidän edustajillaan on verkonhaltijoita merkittävästi
vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa valvontamenetelmiin ja erityisesti haastaa niiden pohjalta
tehtyjä ratkaisuja. Toisin sanoen verkonhaltijoiden haitaksi koituvat valvontamalliratkaisut voivat
päätyä arvioitavaksi esimerkiksi tuomioistuimissa, kun taas verkon käyttäjien ja siten kuluttajien
haitaksi koituvat valvontamalliratkaisut eivät. Yksittäisillä kuluttajilla on usein myös huomattavasti
vähemmän tietotaitoa haastaa valvontamallin sisältöä. Järjestelmän legitimiteetin näkökulmasta on
ongelmallista, että kuluttajien ja verkon käyttäjien rooli ja vaikuttamismahdollisuudet ovat
merkittävästi verkonhaltijoiden roolia ja vaikuttamismahdollisuuksia vaatimattomammat. Tämä
ongelmallisuus korostuu sähköverkkojen monopoliasemasta johtuen, kun verkon loppukäyttäjillä ei
tyypillisesti ole mahdollisuuksia vaihtaa verkkopalvelunsa toimittajaa.
Yllä kuvattu intressivalvonnan epätasapaino verkonhaltijoiden ja verkon loppukäyttäjien välillä
lieneekin merkittävä tekijä sille, miksi Energiaviraston valvontamalli on herättänyt niin laajaa
yhteiskunnallista kritiikkiä nimenomaan verkonkäyttäjien ja kuluttajien keskuudessa. Sellaisten
oikeudellisten ja hallinnollisten mekanismien lisääminen, joilla varmistetaan yhtäältä verkonhaltijoiden
ja toisaalta verkon loppukäyttäjien intressien tasapuolinen ja symmetrinen turvaaminen, on olennaisen
tärkeää Energiaviraston toiminnan ja valvontajärjestelmän legitimiteetin kehittämisessä.
Sähköverkkopalveluiden hinnoittelun valvonnan osalta avoimuutta, osallisuutta ja valitusprosesseja olisi tästä syystä mielestämme tarve kehittää.
Sähköverkkojen hinnoittelun valvonnan ja järjestelmän laajemman hyväksyttävyyden näkökulmasta
olisi sekä verkonhaltijoiden että verkon loppukäyttäjien ja myös Energiaviraston etu, jos nämä
avoimuutta, osallisuutta ja valitusoikeutta koskevat säännökset olisivat kansallisessa lainsäädännössä
laajasti toimeenpantu. Kiinnitämme huomiota siihen, että energiavirasto voi omilla toimillaan edistää
toimintaansa siten, että intressivalvonnan tasapaino verkonhaltijoiden ja verkon loppukäyttäjien välillä
toteutuisi nykyistä paremmin. Mielestämme Energiaviraston valvontamenetelmäprosessiin
suunnittelemat asiakasraati ja sidosryhmäneuvottelukunta ovat kannatettavia kehittämisideoita, ja
vastaavien prosessien vakiinnuttaminen osaksi valvontajärjestelmää on jatkossakin perusteltua. On
tärkeää varmistaa, että sidosryhmäneuvottelukunnassa ja muissa vastaavissa
osallistumismenettelyissä verkon loppukäyttäjät ovat tasapainoisesti edustettuna.
Lisäksi sähköverkkojen hinnoittelun valvonnan hyväksyttävyyttä voitaisiin edistää lisäämällä
valvontamallijärjestelmän avoimuutta. Syksyllä 2021 voimaan saatettu laki, joka tekee verkon
kehittämissuunnitelmista julkisia, edustaa tässä suhteessa myönteistä kehitystä (sähkömarkkinalain 52
§). Tämän suuntainen avoimuutta edistävä kehitys on paitsi lainsäädännössä, myös Energiaviraston
toiminnassa kannatettavaa.
Muistutamme, että Energiaviraston tehtävänä kansallisena sääntelyviranomaisena on huolehtia
kuluttajien oikeuksien toteutumisesta. Näin ollen Energiaviraston viraston tulisi ottaa vahvempi rooli
kuluttajakäyttäjien etujen valvojana energiamarkkinoilla.
