Mikromuovin vähentäminen & matkalla kohti kiertotaloutta

Jokainen voi vähentää mikromuovin syntymistä omassa kodissa ja elinympäristössä muokkaamalla arjen toimintatapoja ja siirtymällä muovituotteista muihin ekologisempiin materiaaleihin. Myös yritysten tulisi pyrkiä vaihtamaan muovimateriaalit ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin mm. elintarvikkeiden pakkaamisessa. Hyvin tärkeää olisi samalla parantaa kaikenlaisen muovin laatua, kierrätettävyyttä ja kierrätystä. Voimme kaikki olla osana muutosta ja auttaa valinnoillamme siirtymässä lineaarisesta taloudesta kohti kestävämpää kiertotaloutta, kirjoittaa Kuluttajaliiton vapaaehtoinen kiertotalouslähettiläs Enni Karikoski blogissa.

Muovi materiaalina on kestävä ja erinomainen moneen käyttötarkoitukseen: se pitää ruoan hygieenisenä, se on kevyt, edullinen ja steriili materiaali hyödykkeiden kuljettamiseen. Muovilla on kuitenkin myös paljon ongelmallisia puolia. Sen lisäksi, että suurin osa muoveista tuotetaan fossiilisista polttoaineista, niiden kierrättämisessä on haasteita. Erityisesti pakkauksia, joissa on sekoitettu eri muoveja tai joissa muovi on värjätty, pieniä muovisia kääreitä ja ravintoaineista likaisia muovirasioita on haastavaa kierrättää. Muovin laatu ja arvo on näissä tapauksissa alhainen (Ellen McArthurFoundation, 2016, 26). Tämän lisäksi PVC-muovia ei voida kierrättää ollenkaan. Jos muovia ei kierrätetä, ei se myöskään katoa luonnosta satoihin vuosiin. Sen sijaan se hajoaa mikromuoveiksi.

Koska mikromuovia ei voida kokonaan eliminoida, olisi tärkeää vähentää muovin käyttöä arjessa.

Mitä enemmän muovisaastetta, sitä enemmän mikromuoveja. Mikromuovia on siis harvoin ilman makromuovia. Koska mikromuovia ei voida kokonaan eliminoida, olisi tärkeää vähentää muovin käyttöä arjessa. Muovia tulisi yrittää välttää, ja kun muovia käyttää, niin kierrättää se oikein. Muovin lajittelu kotona on melko vaivatonta: muovipakkauksia ei tarvitse pestä puhtaiksi, pelkkä huuhtelu riittää kierrätystä varten.

Miten vähentää muovijätettä omassa arjessa?

• vaihda muovipullot metalli- tai lasipulloihin
• suosi luonnonmateriaaleja vaatetuksessa
• vaihda muovipussit esim. kesto-pellavapusseihin
• käytä omia esim. lasisia tai metallisia kestorasioita ruoan säilytyksessä ja noudossa (muovisten take away -rasioiden sijaan).

Mikromuovia syntyy monista eri lähteistä

Mikromuoveja syntyy sekä primaarisesti, jolloin tuote sisältää jo valmiiksi mikromuovia (esim. 3D-tulostuksen tai kosmetiikkatuotteiden raaka-aineet) että erilaisten materiaalien kulumisesta kuten autonrenkaista ja tekstiileistä (Setälä ym., 2017). Suuri mikromuovien lähde on myös luontoon jätetyt muoviroskat, jotka hajoavat ajan kanssa pienemmäksi ja pienemmäksi. Mikromuovia on löydetty viime vuosina erityisesti vesistöistä, mistä sitä on päätynyt mm. eliöiden elimistöön ja juomaveteen. Vielä on kuitenkin epäselvää, miten mikromuovit tarkalleen ottaen vaikuttavat ihmisiin, eläimiin ja kasveihin.

Mikromuovit ovat kiinteitä, alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia ja ne koostuvat polymeereistä sekä muovin lisäaineista. Ihminen saa elimistöönsä 30–530 mikromuovihiukkasta joka päivä. Suurin osa poistuu ihmisen elimistöstä varsin nopeasti. Tällä hetkellä ei ole näyttöä siitä, että mikromuovista olisi terveydelle haittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mikromuoveilla olisi väliä; jos mikromuovien leviämiseen ei puututa, ne voivat tulevaisuudessa olla uhka myös ihmisen hyvinvoinnille.

Ensimmäisen kerran muovia löydettiin merestä Pohjois-Atlantin läntisellä puolella vuonna 1972: paikalta löytyi tuotantoon käytettäviä muovipellettejä ja rikkoutunutta muovia planktonin seassa (Marcus Eriksen ym. 2017, 274). Mikromuovia löydetään paljon vesistöistä, mutta mikromuovia ei ainoastaan synny merissä ja vesistöissä. Mikromuovia irtoaa lähes kaikesta, kaikkialta.

Kiertotaloudessa tuotteet pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään

Toisin kuin nykyisessä lineaarisessa taloudessa, kiertotaloudessa resurssit säilytetään silloinkin, kun tuote on saavuttanut käyttöikänsä lopun. Tavoitteena on jo lähtökohtaisesti suunnitella ja valmistaa tuotteet siten, että ne pysyvät käytössä ja kierrossa mahdollisimman pitkään. Muovin ”hävikki” luontoon minimoidaan, muovin hajoaminen mikromuoviksi estetään ja uudet tuotteet tuotetaan kierrätetystä materiaalista.

Kiertotalouden muotoilun edelläkävijä William McDonough teoksessaan Cradle to Cradle (2002) selvittää, miten suunnittelemme pakkauksia, tuotteita, prosesseja sekä systeemejä, jotka ottavat huomioon koko tuotteen elinkaaren, ja miten materiaalin kierrätettävyys sekä kestävyys, tehokas vedenkäyttö ja uusiutuvien energialähteiden käyttö optimoidaan. Siten tuotteen materiaalin biologiset ja tekniset osat voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Kiertotaloutta edistävän Ellen MacArthur -säätiön tekemän tutkimuksen mukaan ilman innovaatioita ja suurempia muutoksia tuotteiden muotoilussa 30 %:a nykyisestä muovista ei pystytä koskaan käyttämään uudelleen eikä kierrättämään. Tutkimuksen mukaan 20 % nykyisestä muovista olisi taloudellisesti uudelleen hyödynnettävissä ja 50 % voitaisiin kierrättää uusien innovatiivisten kierrätysmekanismien avulla.

Lähteet:

• Setälä, Outi; Fjäder, Päivi; Hakala, Olli; Kautto, Petrus; Lehtiniemi, Maiju; Raitanen, Elina; Sillanpää, Markus; Talvitie, Julia; Äystö, Lauri. 2017. Mikromuovit riski ympäristölle. SYKE policy Brief. ISBN 978-952-11-4666-4.
• Ellen MacArthur Foundation, 2016. The New Plastics Economy, Rethinking the Future of Plastics.
• Marcus Eriksen, Martin Thiel, Matt Prindiville, and Tim Kiessling, 2017. Microplastics: What are the solutions, Handbook of Environmental Chemistry.
• Helsingin Sanomat 13.1.2022: Monen kodin pyykkikorissa lymyää melkoinen mikromuovin lähde – Asiantuntija kertoo, mitä mikromuovista pitäisi ajatella ja miten sitä voisi vähentää https://www.hs.fi/koti/art-2000008490440.html

Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.