Lääkäreille tulisi luoda valmiudet talousasioista puhumiseen jo peruskoulutuksen aikana, kirjoittavat potilaan oikeuksien asiantuntija Julia Lumijärvi ja kuluttajaekonomisti Paula Pessi blogikirjoituksessaan.

Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että noin joka kymmenennellä lääkkeitä käyttävällä on edeltävän vuoden aikana ollut taloudellisia ongelmia lääkkeiden hankkimisessa1. Monet joutuvat pohtimaan lääkehoitojen taloudellisia kysymyksiä jopa päivittäin. Julkisessa keskustelussa aihe ei juurikaan ole esiintynyt. Ongelma on laaja, sillä lääkkeet turvaavat ihmisen terveyttä. Jos lääkkeiden hankkimiseen ei ole varaa, voi lääkehoidon toteutuminen vaarantua ja ihmisen terveys olla vaakalaudalla. 

Potilaiden taloudellisen tilanteen vaikutusta lääkehoitoon ei edelleenkään ymmärretä lääkäreiden keskuudessa tarpeeksi hyvin.

Itsehoitolääkkeitä lukuun ottamatta lääkkeiden saamiseen apteekista tarvitaan resepti. Lääkäreillä ja lääkehoitoihin pätevöityneillä hoitajilla on yksinoikeus reseptien kirjoittamiseen. He määräävät, mitä lääkkeitä potilaalle apteekista annetaan. Lääkevaihdon avulla potilas saa tietyissä tilanteissa lääkärin määräämää lääkettä halvemman lääkkeen apteekista. Lääkevaihtokaan ei ratkaise taustalla olevaa problematiikkaa: potilaiden taloudellisen tilanteen vaikutusta lääkehoitoon ei edelleenkään ymmärretä lääkäreiden keskuudessa tarpeeksi hyvin. Tämä heijastuu erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten terveyteen. 

Miksi lääkäreiden tulisi ymmärtää, että lääkehoitoon liittyy taloudellisiakin näkökulmia? 

Jos potilaalla ei ole varaa lääkkeisiin, voi olla, ettei hän käytä lääkettä tai käyttää sitä ohjeiden vastaisesti. Tällä voi olla jopa kohtalokkaita seurauksia potilaan terveydelle esimerkiksi silloin, kun verenohennuslääkettä ei käytetä ohjeiden mukaan. Jos potilaan taloudellinen tilanne on todella heikko, hän voi joutua itse tekemään valintoja siitä, mitä lääkkeitä ottaa ja mitä jättää ottamatta. Kenenkään ei tulisi joutua tinkimään lääkkeistään, jotka turvaavat terveyttä ja elämää. Inhimillisesti toimiva yhteiskunta varmistaa sen, että lääkehoitojen toimivuus turvataan ja potilaat asetetaan keskiöön.2 

Suomessa on tyypillisesti ajateltu lääkäreiden tekevän hoitopäätöksiä lääketieteellisten tutkimusten pohjalta ja vierastettu ajatusta, että lääkäreiden toimintaan vaikuttaisivat taloudelliset kysymykset. Tiedostamalla myös taloudellisten tekijöiden merkitys potilaan sitoutumisessa lääkehoitoon voidaan parantaa kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien asemaa.  Tästä syystä lääkäreiden koulutuksessa tulisi nostaa esiin lääkehoitojen taloudellisia kysymyksiä potilaslähtöisesti. 

Pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet ja lääkärikoulutuksen kehittäminen potilaslähtöisesti ovat avaimia entistä asiakaslähtöisempään ja rationaalisempaan lääkehoitoon.

Ideaalitilanteissa potilas-lääkärisuhteet olisivat pitkäaikaisia ja molemmin puoleiseen luottamukseen perustuvia. Tällöin lääkärin tai potilaan olisi turvallista nostaa lääkehoitoihin liittyviä taloudellisia kysymyksiä esiin. Lääkäreillä tulisi olla myös kykyä ohjata potilas tarvittaessa Kelaan, josta lääkekustannuksiin on mahdollista saada toimeentulotukea. Lääkäreiden tulisi myös tiedostaa, että jos lääkehoito ei onnistu, voi taustalla olla se, ettei potilas ole taloudellisten syiden takia käyttänyt lääkettä niin kuin lääkäri on ohjeistanut.3 

Taloudellisten kysymysten parempi huomioiminen on yhteydessä potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja ymmärryksenä potilaan yksilöllisten tekijöiden vaikutuksesta hoidon onnistumiseen. Pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet ja lääkärikoulutuksen kehittäminen potilaslähtöisesti ovat avaimia entistä asiakaslähtöisempään ja rationaalisempaan lääkehoitoon. 

Lähteet: 

  1. Aaltonen, Katri; Miettinen, Jani; Saastamoinen, Leena K.; Martikainen, Jaana E.: Kenellä ei ole varaa lääkkeisiin; julkaisussa: Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa – Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Ilpo Airio (toim.) 2013. 
  1. https://sic.fimea.fi/koyha_saastaa_laakehankinnoistaan  
  1. Ks. myös Sanna-Kaisa Hongisto 2010

Blogikirjoitukset eivät ole Kuluttajaliiton virallisia tiedotteita, lausuntoja, julkilausumia tai kannanottoja. Blogit ovat yhteiskunnallisia keskustelunavauksia kirjoittajan esiin nostamista näkökulmista. Blogeissa julkaistaan myös vieraskynätekstejä.

Paula Pessi

VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ, VARAPÄÄSIHTEERI

Julia Lumijärvi

Juristi (sote)