Asia: VN/718/2020

Kuluttajan- ja asiakkaansuojan parantaminen henkilöön kohdistuvissa
palveluissa

KULUTTAJANSUOJALAKI 9 a LUKU

Pidättekö tarpeellisena säätää erikseen kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista henkilöön kohdistuvien palvelujen osalta (KSL 9 a luku)?

Kuluttajaliitto pitää erittäin tärkeänä säätää kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista henkilöön
kohdistuvien palveluiden osalta. Yhteiskunnalliset muutokset johtavat palveluiden merkityksen
korostumiseen ja nykyinen oikeustila on puutteellinen tältä osin. Oikeussuojan ja selkeyden tarve
korostuu nimenomaan henkilöön kohdistuvien palveluiden osalta, sillä näissä palveluissa kyse on
ihmiselle tärkeistä, erityislaatuisista palveluista. Nimenomaisten säännösten lisääminen
kuluttajansuojalakiin lisää oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta niin kuluttajien kuin
elinkeinonharjoittajienkin eduksi.

Onko luvun soveltamisalaan kuuluvat palvelut asianmukaisesti rajattu (KSL 9 a luku 1 §)?

Soveltamisalan rajaaminen oli mietinnössä todetulla tavalla työryhmässä paljon keskustelua
aiheuttanut aihe. Kuluttajaliiton näkemyksen mukaan rajaus on onnistunut kompromissi laajan ja
suppean soveltamisalan välistä. Soveltamisalassa on sisällä kaikki kuluttajien kannalta keskeiset
henkilöön kohdistuvat palvelut. Tämän lisäksi on oletettavaa, että säännöksillä tulee olemaan
ohjaavaa vaikutusta analogiatulkinnan kautta myös muihin palveluihin. Jatkossa tulee kuitenkin
seurata kehitystä ja tarvittaessa laajentaa luvun soveltamisalaa, mikäli tarvetta havaitaan.

Onko perusteltua antaa kuluttajalle oikeus vaatia hinnanalennusta kertasuoritteisen palvelun
viivästystilanteissa (KSL 9 a luku 9 §)?

Hinnanalennusmahdollisuus palvelun viivästystilanteissa on Kuluttajaliiton mielestä hyvä ja
tarpeellinen uudistus. Viivästyksistä ei tällä hetkellä ole mahdollista saada hinnanalennusta, mikä on
selvä puute lainsäädännössä. Palvelun olennainen viivästyminen voi aiheuttaa kuluttajalle kuitenkin
vähäistä suurempaa haittaa, jolloin hinnanalennusmahdollisuus on perusteltu tapa parantaa
kuluttajien oikeussuojaa.

Onko perusteltua antaa kuluttajalle henkilöön kohdistuvissa palveluissa muita palveluja laajempi oikeus kieltäytyä siitä, että toimeksisaaja oikaisee virheen (KSL 9 a luku 19 § 2 mom., perusteltu syy)?

On erittäin perusteltua, ottaen huomioon soveltamisalaan sisältyvien palveluiden henkilökohtainen
luonne, laajentaa kuluttajien oikeutta kieltäytyä virheen oikaisemisesta. Henkilöön kohdistuvat
palvelut ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja kohdistuvat ihmisen fyysisesti ja/tai psyykkisesti.
Näiden palveluiden erityispiirteenä on korostunut luottamuksen tarve. Olisi kohtuutonta vaatia, että
esimerkiksi virheen tehneelle lääkärille tulisi antaa mahdollisuus uuteen hoitotoimenpiteeseen
tilanteessa, jossa virheellisestä hoitotoimenpiteestä on aiheutunut esimerkiksi vamma, kipua tai
pelkoa.

Ovatko säännökset palvelun hinnan perimisestä asianmukaisia (KSL 9 a luku 26 §)?

Ehdotetut säännökset hinnan määräytymisestä ja perimisestä selkeyttäisivät nykytilaa ja ovat siten
asianmukaisia. Kuluttajien kannalta on tärkeää saada palvelun kokonaiskustannuksista riittävän
selkeä tieto ennen ostopäätöksen tekemistä. On syytä korostaa, että erityisesti hinta-arvion
ylittymiseltä on vaadittava perusteltujen syiden esittämistä. Mahdollisuus tarjota palveluita hintaarviota
käyttäen joustavoittaa sopimusten tekemistä, mutta arvion ylittymisestä 15 prosentilla ei
saisi tulla automaattista, kuten nykyisin usein on. Ylittymisen sallimiselle asetettujen kriteereiden
tulee olla tiukat.

Ensisijaisesti palvelun hinnasta tulisi aina sopia täsmällisesti etukäteen. Mikäli kuitenkin käytetään
hinnanmääräytymisperusteisiin perustuvaa mallia, tulee perusteet esittää selkeästi ja pyrkiä
antamaan kuluttajalle tarpeelliset tiedot perustellun ostopäätöksen tekemiseksi. Jälkikäteen
annettavan selvityksen tulee olla selkeä, jotta kuluttaja pystyy arvioimaan sen paikkansapitävyyttä.

Kuluttajaliitto pitää myös sitä tärkeänä, että maksun ajankohdasta tulee sopia etukäteen, mikäli
elinkeinonharjoittaja haluaa, että maksu suoritetaan ennen palvelun suorittamista.
Ennakkomaksuun voi sisältyä kuluttajan kannalta huomattavan suuri riski ja siksi olisikin tärkeää,
että ennakkomaksua käytettäisiin vain silloin, kun siihen on jokin toiminnan kannalta perusteltu syy.

Onko toimeksisaajan oikeus korvaukseen tilaajan rikkoessa sopimuksen peruuttamalla palvelun
asianmukainen (KSL 9 a luku 30-32 §)?

Jos tilaaja peruuttaa palvelun ennen sen suorittamista, saattaisi hänelle syntyä korvausvelvollisuus
toimeksisaajalle aiheutuneista menetyksistä. On tärkeää, että korvausvelvollisuus on kohtuullinen ja
tilaajan ennakoitavissa. Jo suoritettua palvelun osaa tulee tulkita suppeasti. Selvää on, että
jatkuvaluonteisissa sopimuksissa tai esimerkiksi toistuvia hoitokertoja sisältävän
palvelukokonaisuuden osalta tilaajan on maksettava jo suoritetuista palvelun osista. Sen sijaan
esimerkiksi ravintolapalveluiden osalta ei voida ajatella, että tilaajan voitaisiin edellyttää maksavan
esimerkiksi ruoka-annosten yleiseen valmisteluun käytetystä työajasta.

Kuluttajaliitto pitää vakiokorvausta koskevan sääntelyn sisällyttämistä ehdotukseen hyväksyttävänä.
Vakiokorvauksen tulee olla vaihtoehtoinen muille korvaustyypeille. Joissain tapauksissa vakiokorvaus
ei ehkä kata kaikkia aiheutuneita kustannuksia, toisissa taas se saattaa olla todellisia kustannuksia
suurempikin. Vakiokorvausta ei tulisi voida käyttää silloin jos toimeksisaaja saa palvelun myytyä uudelleen toiselle asiakkaalle. Riski vakiokorvauksen käyttämisestä tulee olla toimeksisaajalla eli
elinkeinonharjoittajalla.

Kuluttajaliitto korostaa, että toimeksisaajan korvausoikeutta on syytä rajoittaa niissä tapauksissa,
joissa tilaajaa on kohdannut ylivoimainen este. Tämä on merkittävä parannus kuluttajan asemaan.
Jatkossa näissä tilanteissa ei enää tarvitsisi turvautua kuluttajansuojalain 4 luvun
sovittelusäännöksiin vaan selkeät säännöt korvausoikeuden laajuudesta löytyisi suoraan laista.

Onko perusteltua laajentaa KSL 12 luvun 1 §:n säännökset kulutushyödykkeen välittäjän vastuusta koskemaan henkilöön kohdistuvia palveluja (KSL 12 luku 1 §)?

Välittäjän vastuuta koskevien säännösten tulee koskea myös henkilöön kohdistuvia palveluita.
Erityisesti taksiliikenteen välityspalveluiden osalta kuluttajilla on ollut vaikeuksia saada tietoa siitä,
mikä palveluntarjoaja tosiasiassa on sopimuskumppanina.

Miten ehdotuksen vaikutusten arviointia KSL 9 a luvun osalta voisi kehittää?

Ehdotus ei toisi suuria muutoksia yritysten velvollisuuksiin tai oikeuksiin, vaan kyse on lähinnä
nykyisen oikeustilan selventämisestä. Vaikutusten arviointi on hankalaa. Esitettäessä taloudellisia
vaikutustenarviointeja tulisi huomioida se, että nykyinen epäselvä ja analogiatulkintaan turvautuva
oikeustila on sekin omiaan lisäämään esimerkiksi yritysten tarvetta kouluttaa henkilökuntaa. Lain
selventäminen voi myös vähentää yritysten tarvetta kouluttamiseen pitkällä tähtäimellä. Tällä
hetkellä ehdotuksen yritysvaikutusten arviointi perustuu puhtaasti hypoteettisiin olettamiin, joiden
toteutumista ei voida pitää missään määrin varmoina. On mahdollista, että selkeämpi oikeustila
myös vähentäisi käsittelykustannuksia ja erimielisyyksiä yritysten joutuessa kiinnittämään vielä
aiempaa enemmän huomiota esimerkiksi viivästyksien välttämiseen.

Uudistus parantaisi kuluttajien asemaa merkittävästi. Parantuvalle oikeussuojalle on vaikea esittää
euromääräisiä määreitä, oikeussuoja on arvo itsessään. Parhaassa tapauksessa uudistuksella olisi
kuitenkin myös kuluttajien luottamusta ja palveluiden kysyntää lisäävä vaikutus, jonka arvioimista
voisi jatkovalmistelussa selvittää.

Tasapuolisen kilpailun näkökulmasta olisi tärkeää, että sekä julkisia että yksityisiä (ja kolmannen
sektorin) toimijoita koskisi mahdollisimman samanlaiset säännökset. Mikäli vain kuluttajansuojalain
9 a luku etenisi jatkovalmistelussa, aiheutuisi uudistuksesta kilpailun ja markkinoiden toimivuuden
sekä kuluttajien ja asiakkaiden oikeussuojan kannalta kielteisiä vaikutuksia vastuiden eriytyessä yhä
enemmän.

Mahdolliset KSL 9 a luvun pykäläkohtaiset huomiot (mukaan lukien perustelut)?

Kuluttajaliitto yhtyy pääasiassa mietinnössä esitettyihin pykäläkohtaisiin perusteluihin. 6 §:n
lisätoimenpiteitä koskeva säännös soveltuu joihinkin henkilöön kohdistuviin palveluihin paremmin kuin toisiin. Perusteluissa voitaisiin tarkentaa esimerkiksi sitä, ettei pykälällä ole tarkoitus estää
toimeksisaajaa tarjoamasta vastikkeettomia lisätoimenpiteitä, kuten esimerkiksi ravintolaillallisen
yhteydessä ns. keittiön tervehdyksiä asiakkaille. Säännös ei toisaalta tarkoita myöskään sitä, että
tällaisista lisäpalveluista saisi periä mitään maksua, vaikka asiakas palvelun ottaisikin vastaan.

9 § hinnanalennuksesta toimeksisaajan viivästyksen johdosta on selkeä parannus kuluttajien
asemaan. Purkuoikeus ei palveluiden osalta ole välttämättä tosiasiassa käytettävissä oleva keino, jos
kyseinen palvelu on saatavan nimenomaan sovittuna ajankohtana. Hinnanalennuksen edellytyksien
arviointi etenkin muiden olosuhteiden osalta voi olla hankalaa ja jäänee oikeuskäytännön varaan. On
kuitenkin tärkeää, että arvioinnissa huomioidaan nimenomaan viivästyksen merkitystä asiakkaalle ja
sitä, onko toimeksisaaja ymmärtänyt tämän merkityksen.

11 § oikeudesta vahingonkorvaukseen on erittäin merkittävä kuluttajien kannalta. Etenkin sosiaali- ja
terveyspalveluissa on ilmennyt suuria puutteita, joihin ei nykyisellä lainsäädännöllä ole pystytty
riittävästi puuttumaan. Juuri näiden palveluiden asiakkaina ja kohteina on usein kaikkein
heikoimmassa asemassa olevia kuluttajia ja viivästyksistä voi aiheutua merkittävääkin vahinkoa
heille. Vahingonkorvauksen tulee pääsääntöisesti kattaa aiheutunut vahinko kokonaisuudessaan ja
sovittelun tulee olla poikkeuksellista. Myötävaikutuksen perusteella tehtävän sovittelun rajaaminen
henkilövahinkojen osalta vain vahinkoa kärsineen törkeän huolimattomuuden ja tahallisuuden
tilanteisiin on kannatettavaa. Asiakas ei välttämättä aina ole tietoinen siitä, mikä vaikutus omalla
toiminnallaan saattaa olla henkilövahingon syntymiseen tai kehittymiseen.

15 §:n osalta Kuluttajaliitto pitää hyvänä ehdotettua ratkaisua, jonka mukaan jatkuvien ja
toistuvasuoritteisten palveluiden osalta palvelun osan viivästymistä pidettäisiin virheenä ja
arvioitaisiin siten virhettä koskevien säännösten mukaan.

18 § selventää virheilmoitusta koskevaa tilannetta ja sitä, milloin ja missä määrin tilaaja voi pidättyä
maksamasta palvelun hintaa. On kohtuullista, että tilaajalle asetetaan ilmoitusvelvollisuus ja
ehdotuksessa on tasapainoisesti otettu huomioon tämä tarve sekä henkilöön kohdistuvien
palveluiden erityisluonne ja se, että vahinko saattaa ilmetä vasta pitkänkin ajan kuluttua.

Virheen oikaisemisen osalta (19 §) Kuluttajaliitto pitää hyvänä sitä, että tilaaja voi valita, mitä
seuraamusta hän vaatii ja ettei toimeksisaajalle annettaisi poikkeuksetta mahdollisuutta virheen
korjaamiseen. Henkilöön kohdistuvien palveluiden luonteesta johtuen ei olisi kohtuullista edellyttää
tilaajan antavan toimeksisaajalle uuden mahdollisuuden esimerkiksi omaan kehoon kohdistuvan
toimenpiteen suorittamiseen.

25 § selventää hintaa koskevaa oikeustilaa. Hinta-arviota koskevan 2 momentin osalta Kuluttajaliitto
pitää erityisen tärkeänä sitä, että hinta-arvion ylittymiselle asetetaan tiukat kriteerit. Pykälästä ei saa muodostua automaattia, johon nojaten toimeksisaajat voivat aina ylittää annetun hinta-arvion 15
prosentilla.

Tilaajalla tulee olla tieto peruuttamisen seuraamuksista ja siksi 27 § on erityisen tärkeä osa tilaajan
vastuita koskevassa osiossa. Ehdotus muuttaa peruutuksia koskevaa nykytilaa ja siten on tärkeää,
että tilaajille annetaan tarvittavat tiedot tilanteen arvioimiseksi.

Sen arvioiminen, milloin varauksen tekeminen muodostaa osapuolia sitovan sopimuksen (ja minkä
sisältöisenä) voi olla hankalaa. Esimerkiksi pöytävarauksen tekeminen ravintolaan ei yleensä sisällä
mitään kovinkaan yksityiskohtaista palvelun sisällön määrittelyä, jolloin varauksen luonnekin on
erilainen kuin esimerkiksi silmien laserleikkausta koskevalla varauksella. 30 §:n perusteluita voitaisiin
jatkovalmistelussa täsmentää sen osalta, mitä pidetään jo suoritettuna palvelun osana tai muina
kustannuksina erilaisissa palveluissa. Useimmiten palvelua varten ei ole nimenomaisesti hankittu
aineita tai tarvikkeita, vaan kyse on toiminnanharjoittajalla varastossa olevista aineista ja
tarvikkeista, joita voidaan hyödyntää muiden asiakkaiden palveluiden tuottamisessa. Toimeksisaajan
velvollisuutta pyrkiä välttämään vahinkoa tarjoamalla palvelua toiselle asiakkaalle tulee painottaa
etenkin 30 §:n 2 ja 3 momenttien osalta.

Kuluttajaliitto pitää vakiokorvausta koskevan säännöksen lisäämistä kuluttajansuojalakiin
hyväksyttävänä. Vakiokorvaus ei kuitenkaan saa olla kohtuuttoman suuri ostettavaan palveluun
suhteutettuna. Palveluissa, joissa sisältö ja hinta voivat vaihdella suurestikin tulee vakiokorvausta
porrastaa siten, ettei se muodostu kohtuuttoman suureksi tilaajan kannalta. Lisäksi perusteluissa
tulisi todeta, ettei toimeksisaajalla ole oikeutta vakiokorvaukseen siltä osin kuin toimeksisaaja on
voinut kattaa peruutuksesta aiheutuneet kustannuksensa myymällä palvelun toiselle.

Tilaajalle asetetut korvausvelvollisuudet (30 § ja 31 §) voisivat johtaa kuluttajan kannalta
kohtuuttoman ankaraan lopputulokseen, mikäli laissa ei määriteltäisi perusteita, joilla tilaaja voi
vapautua korvausvelvollisuudesta tai jolla korvausta voidaan sovitella. Ottaen huomioon osapuolien
asemissa olevat erot, on välttämätöntä, että ehdotukseen sisältyy myös ehdotettu 32 §. Ylivoimaisen
esteen tilanteissa sovittelun ja kohtuullistamisen tulee olla pääsääntö, mutta kohtuullistamisen tulee
olla mahdollista myös kokonaisarvioinnin perusteella muissakin tilanteissa.

Näyttötaakkaa ylivoimaisesta esteestä ei tulisi asettaa liian tiukaksi. Esimerkiksi lääkärintodistuksen
vaatiminen tavallisen ravintolavarauksen peruutuksen yhteydessä saattaa muodostua asiakkaan
kannalta kohtuuttomaksi: lääkärintodistuksen hankkiminen saattaa maksaa enemmän kuin mitä
asiakas olisi ravintolassa käyttänyt rahaa palveluiden ostamiseen.

Muita kommentteja KSL 9 a luvun osalta?

–

ASIAKKAANSUOJALAKI JA MUU ASIAKKAANSUOJASÄÄNTELY

Onko asiakkaalla tarve saada nykyistä parempaa oikeussuojaa julkisesti järjestetyissä henkilöpalveluissa (asiakkaansuojalaki ja asiakasmaksuja koskevat säännökset)?

Kuluttajaliitto katsoo, että asiakkailla on ehdottomasti tarve saada nykyistä parempaa oikeussuojaa
myös julkisesti järjestetyissä henkilöön kohdistuvissa palveluissa. Teettämiemme selvitysten (kevät
2020) mukaan jopa 26 % vastaajista ilmoitti, että hänen tai perheensä käyttämissä julkisissa sosiaalija
terveyspalveluissa on viimeisen vuoden aikana ollut virhe tai viivästys. Toisessa selvityksessä
(N=1109) kysyimme, kuinka tärkeänä vastaaja pitää taloudellisen hyvityksen saamista sosiaali- ja
terveyspalveluissa ilmenneistä virheistä. Vastausten perusteella voidaan todeta, että jopa 84 %
kansalaisista pitää asiaa vähintään jokseenkin tärkeänä (ja jopa 48 % erittäin tärkeänä, liite 1).

Tarpeesta kertoo myös mietinnössä esitetyt tilastotiedot kanteluiden ja muistutusten määristä.
Julkisuudessa on ollut viime vuosina esillä useita tapauksia, joissa asiakkaiden oikeussuoja on
vaarantunut huolestuttavalla tavalla. Nykyinen kollektiivivalvontaan perustuva järjestelmä ei pysty
turvaamaan asiakkaiden asemaa ja oikeuksia riittävällä tavalla.

Palveluita tuotetaan yhä enenevässä määrin rinnakkain yksityisten palveluntarjoajien ja julkisen
puolen toimesta. Asiakkaan näkökulmasta erilainen oikeussuoja ei ole perusteltavissa. Erilaiset
velvoitteet ja vastuut vääristävät myös toimijoiden välistä kilpailutilannetta.

Onko asiakkaansuojalain soveltamisala (1 §:n 1 mom. mukaiset palvelujen järjestäjät ja tarjoajat)
asianmukainen? Miten arvioitte erityisesti sääntelyn suhdetta Kelan kuntoutuslaissa säädettyyn
kuntoutuksen järjestämisvastuuseen ja toisaalta sairausvakuutuslaissa tarkoitettuihin taksimatkoihin (ks.
mietinnön jaksossa 2.5 selostettu tulkinnanvaraisuus)?

Kuluttajaliitto katsoo, että ehdotettu soveltamisala on asianmukainen. Kelan asemaa mainittujen
palveluiden (kuntoutus ja taksimatkat) osalta tulee selventää. Asiakkaiden näkökulmasta olennaista
on, että myös kyseiset palvelut tulevat selvästi säännellyiksi ja niihin sovelletaan joko
kuluttajansuojalain ehdotettua 9 a lukua tai asiakkaansuojalakia. Erityisesti sairausvakuutuslaissa
tarkoitettujen taksimatkojen osalta asiakkailla on ollut ongelmia, joihin ehdotettu sääntely toisi
apua. Yleisesti voidaan todeta, että tärkeää on, että lakia sovellettaisiin sekä silloin kun julkisyhteisö
järjestää palvelun tuottamalla sen itse että silloin kun se hankkii sen tekemällä
ostopalvelusopimuksen palvelun tuottajan kanssa.

Onko asiakkaansuojalain soveltamisalaan kuuluvat palvelut asianmukaisesti rajattu (2 § 1 mom. 1 kohta ja KSL 9 a luku 1 §)?

Kuluttajaliitto pitää tarkoituksenmukaisena palveluiden rajaamista yhdenmukaisesti ehdotetun
kuluttajansuojalain 9 a luvun kanssa.

Julkisen vallan käyttöä koskeva soveltamisalarajaus on kannatettava.

Onko markkinointia koskeva sääntely perusteltua toteuttaa esitetyllä tavalla (asiakkaansuojalaki 3 §)?

Kuluttajaliitto katsoo, että markkinointia koskevissa säännösehdotuksissa otetaan hyvin huomioon
julkisyhteisöiden erityispiirteet ja soveltuvien kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten rajaaminen on
siten tarkoituksenmukaista.

Onko vahingonkorvaussääntely perusteltua toteuttaa esitetyllä tavalla (mm. käännetty todistustaakka)?

Kuluttajaliitto pitää tärkeänä, että todistustaakka on esitetyllä tavalla käännetty myös julkisissa
henkilöön kohdistuvissa palveluissa. Myös isännänvastuun kirjaaminen lakiin on kannatettavaa.
Puhtaiden varallisuusvahinkojen lisääminen julkisyhteisön korvausvelvollisuuden piiriin on
tarpeellinen uudistus. Vahingonkorvaussäännösten yhdenmukaistaminen kuluttajansuojalain
ehdotetun 9 a luvun kanssa on kaiken kaikkiaan kannatettavaa.

Miten näette ostopalveluja koskevan ehdotetun sääntelyn (mm. ostopalvelusopimuksen määräysten
merkitys virheen määrittelyssä ja isännänvastuuta koskeva sääntely, asiakkaansuojalaki 2 § 1 mom. 4
kohta, 4 § 2 mom., 5 §, 6 § ja 7 §)?

Ostopalveluiden huomioiminen sääntelyssä on kokonaisuuden kannalta tärkeää. Asiakkaan tulee
voida esittää vaatimuksensa virheen johdosta palvelun järjestäjälle ja/tai palvelun tuottajalle.
Kuluttajaliitto pitää kannatettavana, että ostopalvelusopimus voi luoda oikeuksia asiakkaalle ja että
ostopalvelusopimuksen avoimuutta parannetaan. Palvelun tuottajan vahingonkorvausvaatimuksen
siirtämistä koskeva velvollisuus on kannatettava ja turvaa asiakkaiden asemaa. Olennaista on, ettei
asiakkaan vaatimuksia siirrellä perusteettomasti taholta toiselle ja pyritä siten vaikeuttamaan
asiakkaan asemaa. Takautumista ja kuulemista koskevilla säännöksillä pystytään parantamaan
järjestäjän ja tuottajan välisten vastuiden selvittelyä.

Onko julkisissa palveluissa perusteltua saada asiakasmaksuhuojennus palvelun virheen perusteella?

84 % selvitykseemme vastanneista kansalaisista katsoi, että taloudellisen hyvityksen saaminen on
vähintään jokseenkin tärkeää. Ehdotuksessa on päädytty ratkaisuesitykseen, jossa ei esitetä
hyvitystä erillisenä asiana vaan integroitavaksi olemassa olevaan maksulainsäädäntöön ja siten
rajautuen ainoastaan maksullisiin palveluihin. Kuluttajaliitto katsoo, että etenkin niissä maksullisissa
palveluissa, joissa maksut voivat muodostua suhteellisen suuriksi on tärkeää, että asiakasmaksuja
voitaisiin huojentaa tai jopa kokonaan poistaa palvelussa ilmenneiden virheiden johdosta.
Pienempienkin maksujen palveluissa säännöksellä on vähintäänkin periaatteellista merkitystä.

Miten asiakkaansuojasääntelyä koskevan ehdotuksen vaikutusten arviointia voisi kehittää?

–

Mahdolliset pykäläkohtaiset huomiot asiakkaansuojasääntelyn osalta (mukaan lukien perustelut)?

–

Muita kommentteja asiakkaansuojasääntelyn osalta?

Kuluttajaliitto pitää ehdotettua kokonaisuutta erittäin tärkeänä. Kuluttajien ja julkisten palveluiden
asiakkaiden oikeussuojan tarve on suurelta osin täysin yhdenmukainen. Asiakkaansuojassa julkisesti
tuotettujen palveluiden osalta on merkittäviä puutteita, joita ei voida korjata nykyisen
kollektiivivalvontaan perustuvan järjestelmän pienillä muutoksilla. Yksittäiselle asiakkaalle virheestä
aiheutunutta haittaa ei poista se, että palvelu jatkossa tuotetaan virheettömästi tai että toimijaan kohdistetaan hallinnollisia seuraamuksia. Silti asiakas saattaa maksaa palvelusta suuriakin summia
omalla rahalla. Nykyiset oikeussuojakeinot eivät ole tältä osin riittäviä. Nyt ehdotetulla sääntelyllä
parannettaisiin huomattavasti asiakkaiden asemaa ja yhdenmukaistettaisiin kuluttajien ja
asiakkaiden oikeussuojaa.