Puhelinmyynnin rajoitukset

Kilpailu- ja kuluttajaviraston vuonna 2019 julkaiseman tiedotteen mukaan yhteydenotot liittyen puhelinmyynnin ongelmiin ovat lisääntyneet viime vuosina ja kuluttaja-asiamies on jo useamman vuoden ajan vaatinut muutosta nykyiseen lainsäädäntöön.

Euroopan Unionin jäsenmaissa puhelinmyyntiin sovelletaan joko opt-in- tai opt-out-mallia. Lisäksi jotkin jäsenmaista noudattavat myyntipuhelun seurauksena syntyneen sopimuksen kirjallisen hyväksynnän vaatimusta. Opt-in-mallissa elinkeinonharjoittaja tarvitsee kuluttajalta ennakkosuostumuksen, jotta puhelinmarkkinointia voidaan harjoittaa. Opt-out-mallissa elinkeinonharjoittaja saa harjoittaa puhelinmarkkinointia kuluttajalle, jollei kuluttaja ole tätä kieltänyt. Kuluttaja voi ilmoittautua puhelinmarkkinoinnin kieltorekisteriin, mikäli hän ei halua vastaanottaa myyntipuheluita.

Eri EU-maiden kuluttajajärjestöjen mukaan kaikista malleista löytyy hyvät ja huonot puolensa. Opt-out-mallia, jota sovelletaan Suomessa, on kritisoitu tehottomuuden takia. Tutkimusten mukaan puhelinmarkkinoinnin kieltorekisteri menettää tehokkuutensa ajan kuluessa, sillä usein sanktioiden täytäntöönpano ei ole riittävällä tasolla.

Muun muassa Norjassa ja Ruotsissa sovelletaan opt-out-mallia ja sopimuksen kirjallisen hyväksynnän vaatimusta. Kyseinen vaatimus antaa kuluttajalle harkinta-aikaa ennen sopimuksen voimaantuloa. Norjan kuluttajaviranomaisen mukaan sopimuksen kirjallisen hyväksynnän vaatimus on ollut erittäin tehokas, sillä valituksien määrä liittyen epäselvyyksiin sopimuksien hyväksymisestä väheni huomattavasti, kun vaatimus otettiin käyttöön.

Sen sijaan Ruotsissa kirjallinen hyväksyntä ei ole toiminut ongelmitta. Elinkeinonharjoittajat ovat painostaneet ja harhauttaneet kuluttajia antaman kirjallisen hyväksynnän mm. väittämällä, että heillä on kiire allekirjoittaa sopimus. Heille on soitettu piakkoin myyntipuhelun jälkeen ja painostettu antamaan hyväksyntä. Kirjallisen sopimuksen sisältö on myös usein poikennut myyntipuhelussa luvatusta. Ongelmia on myös havaittu kirjallisen hyväksynnän välineisiin liittyen. Tekstiviesti-hyväksyntä on osoittautunut hyvin epäselväksi, sillä kuluttaja ei ole ollut varma sopimuksen ehdoista tai siitä onko sopimusta ylipäätään syntynyt.

Opt-in-malli on voimassa mm. Saksassa ja Tanskassa. Sekä kuluttajat että elinkeinonharjoittajat voisivat hyötyä tästä mallista, sillä kuluttajat olisivat paremmin suojattuja ei-toivottuja myyntipuheluita vastaan ja puolestaan elinkeinonharjoittajat voisivat allokoida resurssejaan tehokkaammin kohdistamalla myyntipuhelut sellaisille asiakkaille, jotka potentiaalisesti ostaisivat heidän tuotteitaan.

Myöskään tämä malli ei ole täysin ongelmaton, kuten Tanskassa on huomattu. Toisinaan kauppiaat harhauttavat kuluttajia osallistumaan kilpailuihin, jonka yhteydessä he joutuvat antamaan elinkeinonharjoittajille ennakkosuostumuksensa puhelinmarkkinointiin. Kuluttajat antavat suostumuksensa palkinnon voiton toivossa ja elinkeinonharjoittajat pääsevät kiertämään opt-in-mallin tarkoituksen, kuluttajan tehokkaamman suojaamisen ei-toivottuja myyntipuheluita vastaan. Kuluttajat eivät ole myöskään tunteneet ennakkosuostumusta koskevia ehtoja riittävän tarkasti.

Kuten mainittu, kaikissa lähestymistavoissa on omat ongelmansa, mutta myös myönteiset puolensa. Uuden ja tehokkaamman lainsäädännön kehittyessä, uudet tavat kiertää lakia tulevat myös esille. Täydellistä mallia puhelinmyynnin rajoittamiseksi ei siis ole ja se, joka toimii yhdessä maassa ei välttämättä toimi toisessa. Tästä huolimatta, sopimuksen kirjallisen hyväksynnän vaatimus lienee toimenpide, joka pääsääntöisesti on suhteellisen tehokas suojaamaan kuluttajaa, oli sitten käytössä opt-in- tai opt-out-malli.