Kuka saa suojaa ja minkälaista?
Kuumin sote-keskustelu on laantunut, eikä aihe noussut lopulta vaalikeskusteluissakaan muiden aiheiden ylitse. Silti ei ole syytä unohtaa sote-palveluihin ja niiden järjestämiseen liittyviä kysymyksiä. Ne löytyvät myös tulevan hallituksen pöydältä ja ratkaisuja on saatava aikaan.
Yksi kuluttajien näkökulmasta merkittävä seikka on palveluihin liittyvä suojan tarve. Sote-palveluissa tällä hetkellä ainoastaan kokonaan omalla rahalla tai palvelusetelillä ostetuilla palveluilla on kuluttajansuoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rahallisen korvauksen saamista, mikäli palvelu ei ole ollut sopimuksen mukaista tai markkinointi on ollut harhaanjohtavaa. Se tarkoittaa myös, että riitatapaukset on mahdollista käsitellä kuluttajariitalautakunnassa. Lautakunta on kuluttajalle oikeudenkäyntiä kevyempi ja taloudellisesti riskitön tapa saada asiansa ratkaistuksi. Julkisin varoin toteutettavat palvelut, esimerkiksi kunnalliset terveyden- ja sairaanhoidon palvelut, eivät ole kuluttajansuojan piirissä. Palvelun käyttäjän kannalta on tällä hetkellä epäselvää, mitkä palvelut kuuluvat kuluttajansuojan piiriin ja mitkä taas eivät. Oikeussuojan tarve pysyy kuitenkin samana.
Yhteiskunnalliset muutokset ovat aiheuttaneet sen, että raja yksityisten ja julkisten palveluiden välillä on hämärtynyt. Siksi kuluttajansuojan periaatteiden soveltaminen myös julkisiin sekä julkisten ja yksityisten palveluiden rajamailla oleviin palveluihin on tullut välttämättömäksi.
Lakeihin on sisällytettävä selvästi ne keskeiset kuluttajansuojan periaatteet, joita noudatetaan kaikissa sote-palveluissa palveluntuottajasta riippumatta. Palveluiden käyttäjien asiakkaansuoja tulee varmistaa riippumatta siitä, miten sote-palvelut tulevaisuudessa järjestetään. Kun sote-uudistusta aletaan aikanaan uuden hallituksen toimesta valmistella uudelleen, tulee sen toteuttamisessa lähteä asiakkaiden tarpeista. Jo hallitusohjelman laatimisen yhteydessä tulee linjata tätäkin osa-aluetta sote-kokonaisuudesta.
Oikeusministeriössä on parhaillaan käynnissä lainsäädäntöhanke, jonka tarkoituksena on saada kuluttajansuojalakiin virhevastuusäännökset henkilöön kohdistuvissa palveluissa. Tässä yhteydessä voidaan arvioida myös kuluttajansuojasäännösten ulottamista julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tässä on konkreettinen mahdollisuus korjata tämä sote-palveluiden oikeussuojaan liittyvä epäkohta.