Paljon sairastava ei saa joutua Sote-uudistuksen häviäjäksi

Hallituksen esitys asiakasmaksulaiksi pitää sisällään kaivattuja parannuksia, mutta muutosten rahoittaminen lääkäri- ja hoitajamaksuja lisäämällä kohdistuvat erityisesti työelämän ja siten myös työterveyshuollon ulkopuolella oleviin ihmisiin heikentäen niiden ihmisten asemaa, jotka tarvitsevat paljon perusterveydenhuollon palveluita.

Esityksessä ehdotetun, niin sanotun välikaton poiston vuoksi on syntymässä tilanne, jossa kasvavat terveyskeskusmaksut voivat vuodessa viedä pienituloisen kotitalouden toimeentulosta lähes kuukauden tuloa vastaavan summan. Sote-uudistuksen rahoituksesta 6 % on tarkoitus kattaa asiakasmaksuista saatavilla tuotoilla. Kyse on merkittävästä summasta – miljardeista – jonka maksajana ovat pääosin pienituloiset eläkeläiset, pitkäaikaissairaat ja työttömät.

Monessa selvityksessä on käynyt ilmi, että terveydenhuollon asiakasmaksut ovat jo nyt merkittävä este palveluiden käyttämiselle pienituloisimpien ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi Kuluttajaliiton koordinoiman järjestöjen vaikuttamisfoorumi Kuluttajaparlamentin kyselyssä puolet vastaajista kertoi tinkineensä taloudellisista syistä omasta terveydenhoidostaan. Myös THL:n kansallisessa terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksessa noin viidennes koki, että asiakasmaksut ovat haitanneet hoitoon pääsyä.

Asiakasmaksujen lisäksi myös lääke- ja matkakuluille on kaikille oma erillinen maksukattonsa. Maksukattojen kokonaisuudistukselle ja yhtenäistämiselle olisi tarvetta, sekä alkuvuoteen kasautuvaa maksurasitusta tulisi voida jaksottaa pidemmälle ajanjaksolle.

Ulosottomenettelyn piirissä on vuosittain puolisen miljoonaa suomalaista. Vuonna 2016 ulosottoasioita tuli vireille yhteensä 2,7 miljoonaa, joista lähes 400 000 eli yli 14 % koostui sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Suomen Asiakastieto puolestaan on kertonut, että maksuhäiriömerkinnöistä merkittävän osan taustalla on julkisoikeudellinen maksu ja näihin lukeutuvat myös esimerkiksi terveyskeskusmaksut. Luvut kertovat sen, että tilanne asiakasmaksujen osalta on jo nyt monelle ylivoimainen. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tuottokertymän arvioinnissa huomioitu yllä olevat, mutta tuloksettomaan ulosottoon päätyneet saatavat. Pitkäkestoinen ulosotto myös aiheuttaa maksuhäiriömerkinnän vuosiksi, jolloin maksukyvyttömän henkilön tilanne vaikeutuu entisestään ja kasvattaa riskiä syrjäytymiseen. Onko yhteiskunnalla varaa tällaiseen arpapeliin?

Byrokratiakustannukset huomioiden terveyskeskustasoisen perusterveydenhuollon tulisi olla kokonaan maksutonta, kuten Kuluttajaliitto on jo aiemmin vaatinut. Kun huomioidaan ennaltaehkäisevät vaikutukset, matala kynnys perusterveydenhuoltoon maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin ja toisi apua tarvitsevat aiemmin palveluiden piiriin. Lisäksi lääkäri- ja hoitajakäyntien maksuttomuus lisäisi julkisten palvelujen ja työterveyshuollon palveluiden asiakkaiden yhdenvertaisuutta.

Hallituksen esityksessä esitetään arvio, että käytännössä maakunnat tulisivat kuitenkin perimään lain mahdollistamat enimmäismaksut. Toisaalta, esitys periaatteessa mahdollistaa sen, että maakunnat perivät enimmäismaksuja alempia maksuja tai päättävät olla perimättä lainkaan maksuja. Kenties yhdenvertaisuuden toteutuminen ei tulevaisuudessakaan olisi täysin asuinkuntaneutraalia?

Kun kyse on näin suuresta, yksilön arjessa pärjäämistä ja yhteiskunnallista toimintakykyä ylläpitävästä asiasta, on enemmän kuin perusteltua olettaa, että esityksen vaikutusarviot on tehty seikkaperäisesti antaen eduskunnalle oikean tiedon päätöksenteon pohjalle sekä keskeisille valiokunnille tarpeeksi aikaa tämän tärkeän asian käsittelyyn. Todellisen maksurasituksen jakautuminen tulee olla selvillä, jotta voidaan arvioida, toteutuuko yhdenvertaisuus sote-uudistuksessa myös asiakasmaksujen osalta.