Suomalainen kuluttaja kohtaa monia kysymyksiä astuessaan autokauppaan. Kaikki eivät liity enää auton hintaan, laatuun ja väriin, vaan siihen miten ostos vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Sähköauto on tästä malliesimerkki.
Sähköauto mullistaa parhaillaan autoteollisuutta. Köröttelemällä tavallisen auton sijaan täyssähköisellä tai hybridillä suomalaiset voivat vähentää omia hiilidioksidipäästöjään, joiden hillitseminen puolestaan on keskeinen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Liikkuminen aiheuttaa suuren osan monen suomalaisen suorista hiilidioksidipäästöistä. Sähköautojen kysyntä kasvaa ja hintakin tippuu kohti järkevyyden reuna-alueita. Kannattaisiko sellainen siis ostaa, jos haluaa tehdä arjestaan ympäristön kannalta kestävämpää?
Sähköauto on malliesimerkki monisyisestä yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jota kuluttaja joutuu pohtimaan kaupassa. Ilmastonmuutoksen torjunta on tärkeää, mutta tähän vaikutukset eivät pääty. Lisäksi esimerkiksi talousvaikutukset kotimaassa ovat tärkeitä.
Suomesta halutaan tehdä sähköautojen akkujen valmistaja, jollaiselle Euroopassa on kysyntää. Louhimalla nikkeliä, sinkkiä, kobolttia ja litiumia tuotamme yhä kysytympiä raaka-aineita kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Jalostamalla niitä luomme tehtaita ja varallisuutta; jos ei koko auto ole suomalainen, ainakin sen akku saattaa tulevaisuudessa olla.
Vaikka akkujen valmistaminen sähköautoihin tuottaa työpaikkoja, kuormittaa kaivosteollisuus myös väistämättä ympäristöä paikallisesti. Eikä akkujen raaka-aineiden louhiminen ulkomailta ole myöskään ongelmatonta: Kiinasta ja Afrikasta tulevat materiaalit voivat olla alkuperältään kyseenalaisia, esimerkiksi kotoisin sotaoloista tai pakkotyöllä tuotettuja. Ei toki aina, mutta juuria on hankala paikantaa.
Mitä sähköauton hintalappu kertoo näistä seikoista? Ei itsessään mitään. Entä onko sähköauton ottaminen kannanotto näihin asioihin?
Yhtäältä suomalaisten kuuluukin ajatella hartaudella asemaansa kuningaskuluttajina, jonka halujen tyydyttämisen eteen maailmassa hyrrää moni liukuhihna. Sitran tilaama selvitys viime vuodelta kertoo, että kuluttajien tekemillä valinnoilla voitaisiin saavuttaa merkittävä osa Suomen päästövähennystarpeesta. Tätä valtaa ei pidä vähätellä. Liikkumisen hiilijalanjälki on mittava.
Toisaalta vastuun sälyttäminen kuluttajien harteille ei välttämättä tuo päätöstä yhteiskunnallisiin asiohin vaikuttamisesta sille tasolle, jossa se kuuluisi tehdä. Tiedonhankinta kaikista sähköauton ostamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista ei kuulu yksittäisen kuluttajan harteille. Lähtötaso olisi luotava yhteisillä pelisäännöillä, joilla kestävästä kuluttamisesta tehdään vaivatonta tai sisäänrakennettua.
Sähköautolla voi huristella kohti parempaa tulevaisuutta, mutta perille ei ainoastaan sen turvin päästä. Asenneilmastoa sellaisen ostamalla voi nytkäyttää oikeaan suuntaan. Tärkein valinta tehdään kuitenkin jo ennen astumista autokauppaan: se vanha auto kuuluu ajaa kunnialla loppuun.
