Velat eivät ole voimassa ikuisesti, sillä niille on säädetty vanhentumisaika. Vanhentumisaika on yleensä kolme vuotta. Lopullisesti velka vanhenee, kun tuomiosta tai muun ulosottoperusteen syntymisestä on kulunut 15 vuotta. Jos velkoja on yksityishenkilö tai jos kyseessä on rikokseen perustuva korvaussaatava ja tekijä on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun, vanhentumisaika on 20 vuotta.

Jos velan maksulle on määrätty eräpäivä, kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa eräpäivästä. Jos eräpäivää ei ole määrätty, velka alkaa vanhentua siitä, kun sopimuksen toinen osapuoli on täyttänyt oman velvollisuutensa, esimerkiksi myyjä on luovuttanut tavaran ostajalle.

Sopimusrikkomuksessa vanhentuminen alkaa siitä, kun vahingonkärsijä on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita vahinko. Jos velka johtuu rikoksesta, velka ei vanhene niin kauan kuin rikoksesta voidaan nostaa syyte. Tällöin vanhentumisaika voi olla jopa 20 vuotta tai joissakin tapauksissa velka ei vanhene koskaan.

Velan vanhentuminen voidaan katkaista joko vapaamuotoisesti tai oikeudellisesti. Vapaaehtoisesti velan vanhentuminen katkaistaan silloin, kun velkoja muistuttaa velallista velasta tai kun osapuolet sopivat velan maksujärjestelyistä (velallinen maksaa esim. osan velasta tai korkoa velalle). Oikeudellisesti velan vanhentuminen katkaistaan vaatimalla velan maksua esimerkiksi tuomioistuimessa, ilmoittamalla velka velkajärjestelyssä tai konkurssissa tai käynnistämällä ulosottomenettely.

Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Jos oikeus on antanut asiasta tuomion, vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta.

Elatusapusaatavan sekä julkisyhteisöjen perimien velkojen vanhentumisesta on säädetty laissa erikseen.