|
 Muutto yhteen tai naimisiin? Harva tulee ajatelleeksi mitä kaikkia
seurauksia voi olla ihan luonnollisista päätöksistä, joita
elämässään tekee. Avo- ja avioliittoon sisältyy kumpaankin
oikeuksia ja velvoitteita, joista on hyvä olla tietoinen.
Asuminen yhteisessä kämpässä voi vaikuttaa toisen saamiin tukiin, vaikka
kämppikset eivät edes seurustelisi keskenään.
Entä kenelle perintö menee, kun rakas sukulainen kuolee
jättämättä testamenttia? Tai mitä tapahtuu kun isovanhemmat haluavat tukea rahallisesti
lapsenlapsensa elämää? Sekä lahjoista että perinnöstä maksetaan
veroa valtiolle.
Avoliitto
Koska avoliitot ovat nykyään yleisiä, avoliitossa asuvan on hyvä
olla tietoinen mitä suhde merkitsee, kun sitä katsotaan viralliselta kannalta. Toistaiseksi Suomessa ei ole voimassa
avoliittoja säätelevää lakia. Kuitenkin esimerkiksi verotuksessa
avoliitossa asuvat rinnastetaan aviopariin, jos heillä on
yhteinen lapsi tai he ovat aiemmin olleet naimisissa keskenään.
Avoliittoa ei rekisteröidä mihinkään. Avoliitto syntyy, kun
kaksi eri sukupuolta olevaa henkilöä muuttaa asumaan saman katon
alle (jos henkilöillä ei ole läheistä sukulaisuussuhdetta).
Monelle tulee yllätyksenä, että suhde kämppikseen katsotaan avoliitoksi, vaikkei kämppiksen kanssa seurustelisikaan.
Esimerkiksi verottaja tulkitsee eri sukupuolten yhdessä asumisen avoliitoksi.
Avopuolisot eivät ole toisiinsa nähden elatusvelvollisia ja
molemmilla on oma omaisuutensa. Erossa kumpikin saa siis pitää
oman omaisuutensa. Jos avoliiton aikana on hankittu yhteisillä
rahoilla yhteistä omaisuutta, kuten pesukone tai auto,
tämä omaisuus on yhteistä. Molemmat osapuolet kannattaa merkitä
ostajiksi ja kaikki kaupasta tehdyt paperit kannattaa pitää
tallessa. Yleensäkin kaikki paperit, jotka jollakin tavalla liittyvät
rahaan, kannattaa säilyttää.
Sopimukset ovat sen henkilön nimissä, joka
sopimuksen on
tehnyt. Sopimusasioissa kannattaa miettiä, halutaanko papereihin
kummankin nimi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lain mukaan se
henkilö, jonka nimi on sopimuksessa on myös vastuussa
kyseisestä asiasta, esim. velasta.
Yhteisen
asunnon vuokranmaksuvelvoitteesta avo- ja aviopuolisot vastaavat
yhteisvastuullisesti, vaikka ainoastaan toinen heistä olisi vuokrasopimuksen osapuoli.
Avoliitossa asuminen vaikuttaa myös sosiaalietuihin. Toisen
puolison tulot ja omaisuus vaikuttavat tukien saantiin, esim. työttömyyspäivärahan tai asumistuen suuruuteen.
Avoliitto päättyy, kun avopuolisot muuttavat erilleen asumaan. Kumpikin
saa pitää oman omaisuutensa ja yhteinen omaisuus on yhteistä niin
kauan kuin sen jakamisesta on sovittu. Avoliiton päättyessä kumpikin
vastaa omista veloistaan. Yhteisesti tehdystä velasta vastataan eronkin
jälkeen yhdessä.
Kannattaa myös huomata, ettei pitkänkään avoliiton jälkeen
puolisolla ole perimysoikeutta ellei siitä ole tehty
testamenttia. Yhteinen omaisuus jaetaan elossa olevan ja kuolleen avopuolison
perillisten kesken.
Avoliitosta epävirallisesti
Jos unohdetaan lakiasiat, avoliitossa asuminen tuo mukanaan
useita etuja käytännön arjen pyörittämiseen. Useat kotitalouden
menot voi silloin maksaa puoliksi. Esimerkiksi sähkölasku,
kotivakuutus ja tv-lupa tulevat halvemmiksi kuin yksin asuessa.
Lisäksi on edullisempaa ja mukavampaa kokata ateriat kahdelle
kuin yhdelle. Ja ennen kaikkea, on joku jonka kanssa jakaa ilot
ja murheet, keskustella päivän tapahtumista ja jakaa kotityöt!
Avioliitto ja suhteen rekisteröinti
Avioliiton solmimisen tai suhteen rekisteröinnin jälkeen kumpikin omistaa sen omaisuuden,
joka hänellä oli ennen avioliittoa tai rekisteröintiä ja vastaa sen lisäksi omista
veloistaan. Sopimuksen perusteella voi kuitenkin joutua
vastuuseen myös toisen veloista. Jos velka on tehty elatusta
varten, molemmat puolisot ovat vastuussa velasta. Myös yhteisesti
otetusta velasta vastataan yhdessä.
Kummankin puolison pitää osallistua yhteisen talouden
kustannuksiin mahdollisuuksiensa mukaan. Tarvittaessa puolison
on osallistuttava myös toisen puolison elinkustannuksiin. Vanhempien vastuu lapsesta päättyy lapsen täytettyä 18 vuotta.
Jos liitto päättyy eroon, elatusapua on maksettava tuohon
ikärajaan asti.
Avio-oikeus
Kun naimisiin mennään, molemmille puolisoille muodostuu
avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Käytännössä se tarkoittaa
sitä, että avio-oikeus toteutuu vasta avioliiton purkautuessa, jolloin
kumpikin saa puolet toistensa netto-omaisuudesta.
Avio-oikeuden toteutuminen ei katso sitä, kuinka tasavertaista
puolisoiden varakkuus on. Muistissamme on monia esimerkkejä, joissa joku avioituu itseään huomattavasti rikkaamman henkilön
kanssa ja sitten eron tai aviopuolison kuoleman yhteydessä saa itselleen suuren omaisuuden.
Avioon mennessä onkin aina järkevää tehdä avioehto, joka
poistaa avio-oikeuden. Katso lisää alta.
Avioehto
Avioehto siis poistaa avio-oikeuden. Joissakin tapauksissa
oikeus voi kuitenkin määrätä avioehdon purettavaksi. Avioehto
tehdään aina kirjallisesti ja paperissa täytyy olla molempien
puolisoiden sekä kahden esteettömän todistajan allekirjoitus.
Todistajat eivät saa olla sukulaisia. Avioehtopaperi
rekisteröidään käräjäoikeuteen.
Avioehdon voi tehdä avioliiton solmimisenkin jälkeen yhteisellä
sopimuksella ja sitä voidaan myöhemmin muuttaa tai purkaa se kokonaan. Voidaan tehdä sellainenkin sopimus, että normaali
avio-oikeus palautuu tietyn ajan, esim. 10 vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta. Avioehdossa voidaan sopia esimerkiksi,
että puolisolla ei ole oikeutta johonkin tiettyyn omaisuuteen, esimerkiksi perintöön.
Jos avioliitto päättyy puolison kuolemaan, lesken ja kuolleen
puolison välillä tehdään omaisuuden ositus. Siinä selvitetään,
mikä omaisuus kuuluu kummallekin taholle. Jos kuolleen puolison
omaisuus (avio-oikeuden alainen) on suurempi, leski voi vaatia tasinkoa kuolinpesän osakkailta eli perillisiltä. Jos
rintaperillisiä (katso alta perintökaari!) tai testamenttia ei
ole, leski
perii puolisonsa omaisuuden. Leskellä on lain mukaan oikeus
säilyttää yhteinen asunto hallinnassaan. Aviopuoliso voi saada
kuolleen puolison omaisuudessa elatusapua. Sen tarve
määritellään jokaisessa tapauksessa erikseen.
Lahjavero
Lahjaveroa maksetaan 4 000 euron suuruisesta tai suuremmasta lahjasta jos lahja on saatu 1.1.2008 tai sen jälkeen. Jos lahja on
saatu 31.12.2007 tai sitä ennen
maksetaan lahjaveroa 3 400 euron suuruisesta tai
suuremmasta lahjasta.
Tämä koskee
myös samalta lahjoittajalta kolmen vuoden kuluessa saatuja
lahjoja, joiden yhteenlaskettu arvo on edellämainittuja summia enemmän.
Huomaa että jos esimerkiksi joka kuukausi saat tietyn rahasumman, kolmen vuoden yhteenlaskettu
summa ei kuitenkaan saa ylittää määrättyä rajaa, jos rahat ovat aina
tulleet samalta henkilöltä. Myös tämä katsotaan veronalaiseksi lahjaksi! Jokapäiväiseen elämiseen voi kuitenkin lahjoittaa kohtuullisia rahamääriä ilman lahjaveroa.
Veroilmoituksen verotoimistoon lahjasta tai ennakkoperinnöstä
tekee lahjan saaja. Ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden
kuluessa lahjan saamisesta. Lahjan arvoksi lahjaverotuksessa katsotaan
sen arvo lahjoitushetkellä. Lahjavero määräytyy lahjoitetun omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen perusteella
lahjaveroasteikon ja veroluokkien mukaan.
Testamentti
On
olemassa erilaisia testamentteja. Testamentti voi olla esim.
yleistestamentti, erityistestamentti tai aviopuolisoiden välinen
keskinäinen testamentti. Testamentin avulla voi määrätä omaisuudestaan
ja sen käytöstä sen jälkeen, kun itse ei enää ole määräämässä.
Testamenttia tehtäessä täytyy olla huolellinen, koska testamentti on
hyvin määrämuotoinen asiakirja. Testamentissa tiettyjä lain vaatimia
muotoja on noudatettava, että siitä tulisi pätevä. Se on ymmärrettävää,
koska jos testamentista tulisi jotain epäselvyyttä, ei testamentin
tekijän todellista tahtoa voida enää selvittää.
Ennen testamentin laatimista on tarkkaan mietittävä, minkä kohtalon
haluaa omaisuudelleen oman kuoleman jälkeen. Testamentissa voidaan myös
määrätä testamentille toimeenpanija, jonka tehtäväksi tulee sitten
toteuttaa testamentin laatijan tahto. Testamentilla voidaan määrätä
myös esimerkiksi haudan hoidosta ja monista muistakin asioista.
Testamentin voi periaatteessa kirjoittaa kuka tahansa, mutta selvyyden
vuoksi laadinnassa on parasta käyttää apuna henkilöä, joka tuntee lain
ja sen vaatimukset. Testamentin laatiminen lakimiehen avulla voi
säästää oikeusprosessilta, mikäli testamentissa ilmenee epäselvyyksiä.
Ääritapauksessa testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos se ei
ole oikein laadittu.
Perintövero
Perinnöistä
ja lahjoista maksetaan veroa valtiolle. Yksityiset
henkilöt ovat lähes aina verovelvollisia saamistaan perinnöistä.
Perintöveroa maksetaan 20 000 euron tai sitä suuremmasta
perintöosuudesta. Perintöverotus on progressiivista
eli vero on sitä suurempi, mitä enemmän henkilö perii. Lisäksi
perilliset on jaettu kolmeen veroluokkaan.
Kuolinpesän
varat arvostetaan käypään arvoon vainajan kuolinhetkellä. Omaisuuden
arvosta voidaan vähentää kohtuulliset hautaamisesta ja
perunkirjoituksesta aiheutuvat kustannukset sekä kuolinpesän velat.
Esimerkiksi hautaamisesta ja perunkirjoituksesta aiheutuneet
kohtuulliset kustannukset saa vähentää pesän arvosta. Perinnönjättäjän
tavanomainen koti-irtaimisto on verovapaata 4 000 euroon asti.
Perintöverotus toimitetaan perunkirjan tai perinnöstä erikseen
annettavan veroilmoituksen perusteella. Perintöverosta ovat vapaita mm. valtio, kunnat ja kuntayhtymät, seurakunnat,
opetuslaitokset sekä aatteelliset ja yleishyödylliset
yhdistykset.
Lisätietoa perintöverosta osoitteesta: www.vm.fi
Lisää tietoa
testamentista ja sen laatimisesta saa lakitoimistoista
Lisätietoa
lakiasioista: Suomen laki
suomeksi - kansalaisten lakitietopalvelu | 
